Vuodelle 2015 tavotteita

Nyt olisi kiva, jos olisi lista valmiina niistä asioista jotka on tarkoitus saavuttaa tänä vuonna. Näiden neljän päivän aikana, jotka tätä vuotta on eletty, en ole keksinyt mitään. 

Kesä 2014 oli Jimin osalta loistava. Saavutukset FI JVA ja SE JVA on jo jotain ja se onkin jo ilmoitettu hyvissä ajoin, omasta mielestämme, I-S Mäyräkoirien vuoden mejä-koira kisaa varten. 

Kesästä jäi kuitenkin niin paljon hampaankoloihin. Tarkoitus olisi nostaa Jonen ja Jasun jälki-innostus uusiin sfääreihin. Molemmat osaavat homman, mutta toiselta uupuu sitkeys jatkaa loppuun saakka intensiivisesti. Toista on vaikea tulkita, onko jäljellä vai ei ja koko ajan on pelko perseessä, ettei kuljeta edes oikeaan suuntaan... Tarkoitus tehdä siis pohjatyötä, jos joskus sitten lähdettäis tavoittelemaan samoja titteleitä kuin Jimin kanssa. 

Jimi voi vetää lonkkaa jäljestyksestä, sillä se tekee hyvää. Haaveena on vieläkin lähteä kokeilemaan Norjan metsiä. Ensin täytyy tehdä pohjatyöt ja luoda kontaktit sekä kerätä lomaa töistä sekä matkakassa. Sillä samallahan sinne sitten lähtisi koko sakki. Ja sitäkin varten olisi kivaa, jos myös "junnut" olisi valmiina koekunnossa. Haaveita saa ja pitää olla...

Eilen Jimi oksensi useamman kerran ja ruoka ei maistunut. Silitellessäni kipeää kaveria tirautin kyyneleen. Kaikkein tärkeintä siis olisi pitää harrastuskaverit kunnossa, sillä niin rakkaita he ovat. 

Meillä onkin vielä loppuvuoden sairasteluista ja eläinlääkärikäynneistä korvaukset hakematta. Ollaan taas kannatettu eläinlääkärien ammattikuntaa. Ihan simppeleitä ongelmia on ollut, mutta kieltämättä rahaa on palanut. 

Onneksemme voimme kertoa, Jonen siedätyshoito on purrut hyvin ja kaveria ei ole (vastoin ell:n määräyksiä) pistetty marras- eikä joulukuussa. Nyt lähipäivinä olisi varmaankin pakko se toteuttaa ettei sitten oireet alkaisikaan. Mutta jotenkin loppuelämän kestävät pistokset kuulostavat kamalalta, varsinkin kun se tälle pistäjälle ja kiinnipitäjälle on melkoinen henkinen kysymys. Jonehan huutaa kuin syötävä jo ennen operaatiota...

Jasun virtsankarkailusta ei olla päästy mihinkään. Sisävessaa ei ole mietinnöstä huolimatta hankittu. Matot on vaihdettu pieniin, jotta ne on helppo pistää pesukoneeseen. Herra on nukkunut yönsä kopissa. Päivät on täysin vapaana, joten pissiä saattaa löytyä tai ei. Se riippuu pitkälti siitä millaista on aiemmin ollut. Eli jos on komennettu lenkillä, lammikko jossain on hyvin todennäköinen. Siksi siis vessan hankinta on vielä jäissä, vika ei ole pidättämisessä vaan päässä :( Minulle emäntänä tämä aiheuttaa tietenkin suuret paineet, ääntä ei pitäisi korottaa IKINÄ, mutta valitettavasti en aina omista niitä lehmän hermoja.

Jimille tulee keväällä kahdeksan vuotta täyteen, mutta onneksi se ei ole tahtia vielä haitannut. Eilinen sairastelu loppui siihen, kun lähdettiin lenkille. Oli tarkoitus käydä vähän rauhallisesti Even kanssa ulkona. Eve istui Stigassa ja herrat vouhottivat jo kotipihalla. Istuin Stigan kyytiin ja sanoin, että menkää nyt sitten, jos tahdotte. Tahtoi ne. Herrat vetivät minut, Even ja Stigan kolmen kilometrin verran. Lenkillä vastaan sattunut mäykyn taluttaja jo ihasteli menoa. Kieltämättä koomista se varmaan näytti olevan, mutta tulipahan todistettua myös itselle, että kyllä ne jaksaa. Juoksustahan ei tullut loppua kuin kotipihalla. Pakolliset pysähtymiset, kuten suojatien ylityksen, nämä vetokoirat ulvoivat ja räyhäsivät. 

Nyt vaan ostamaan vielä ne kolmannetkin Zero DC -valjaat sekä miettimään parempia kiinnikkeitä. Vedätystä ei varmaan pysty harrastamaan, mutta toivottavasti päästäisiin kohta potkuroimaan ja purkamaan patoutunut juoksemisen tahto. Itse kun en valitettavasti ihan tuolla vauhdilla pysty etenemään. Vaikka hölkkäilyä onkin harjoiteltu. 

Herrathan ovat päässeet ylipainoistaan, kellään ei ole ylimääräistä ja eläinlääkäriltä Jasun mittauksen yhteydessä tuli kehuja. Jasu laihdutti +15 kilosta alle 10 kiloiseksi. Samalla kyllä tuli utelevia kyselyitä kuinka kastroitu uros on saatu laihtumaan sekä ohjeet ettei enää yhtään grammaa saa pudota. Kieltämättä onhan siinä sivussa emäntäkin laihtunut ja työterveyshoitajalta tuli itselleni samat sanomiset... No näillä mennään. Eikös nykyaikana pidä olla laiha ja näyttää fitness -tyypiltä?

Joka tapauksessa näillä mennään. Ja tarkoitus olisi elvyttää blogia, sillä Facebook on julkaissut pitkälti kaikki kuulumisemme. Joulukortti kuvamme pääsikin FB:n Mäyräkoirakeskustelun banneriksi, eräänlainen saavutus sekin. Mutta eihän meitä toi SOME kiinnosta. Eipä ;)

Ihanaista vuotta 2015 sinulle!