Tämä on testausta varten tehty kirjoitus. Tänä aamuna koin herätyksen nykyaikaan. Ajattelin ryhtyä kirjoittamaan usean vuoden jälkeen päiväkirjaa. Olisin koonnut siihen ajatuksia oikeastaan kaikesta. Minulla on monia juttuja päässä, mutta en osaa tai saa niitä sanotuksi, lisäksi päivisin ei ole keskustelukumppania. Kuuntelijoitahan tästä talosta löytyy.
Joka tapauksessa ajattelin etsiä ruutuvihkon ja mustekynän. Sitten heräsin, minähän voisin perustaa uuden blogin sitä varten ja tämän pitää edelleen Herrojen blogina.
Kirjoittamista rajoittaa lähinnä Acer, sillä se mielestäni vaatii turhaa ponnistelua käynnistyäkseen eli se ei ole koko ajan päällä... Tässä maailmassa ja elettävässä ajassa ei ole liikaa aikaa odottaa ja joskus Twitterin merkkimäärä koituu kohtaloksi. Toisaalta en myöskään halua nalkuttaa asioista Facebookissa, siellähän on kaikki tutut niitä lukemassa. Siksipä täytyy askarrella uusi blogi Tumblr:n vain minua varten. Ennen sitä täytyi kuitenkin testata idea Bloggerilla. Sillä jos se tällä onnistuu, onnistunee se myös siellä :) Tämä Blogger on jossain vaiheessa saanut repimään hiuksia ja liekö aiheuttanut nuo muutamat harmaatkin...?!
Ja sitten katsotaan kuinka puhelimella kirjoitettu ja julkaistu teksti käyttäytyy. Kirjoitusvirheitä tämäkään tuskin korjaa...
3 kommenttia:
Pojat ovat ihmeissään, mitä eikö tuo emäntä kirjoitakaan meistä? Ovat vähän tuumivaisen näköisiä. Ei vaineskaan, päiväkirja itselle on hieno ajatus. Minä komppaan ruutuvihkoa, koska se jää jälkipolville joskus luettavaksi. Nämä bittipäiväkirjat eivät niinkään. Tai, joo. Josko aina printtaisi sivut silloin sun tällöin ja nitoisi päiväkirjaksi? Terveisii M-L ja Ossi.
Siis kännykälläkö tämän teit? Rispektiä :) - ihan sen vuoksi, että mulla ei päivitys onnistu tabletillakaan. Olen ikäni kirjoittanyt 10-sormijärjestelmällä ja se ei onnistu muuten kuin näppäimistöllä. Ja oikeasti olen sikanopea kirjoittaja näppiksellä, kosketysnäytön hiplailu on hidasta.
Marja-Leena: Olisko noin ;) Pojat on kyllä yllättävän joustavia joissain asioissa. Ehkä ne antavat anteeksi sen, että kirjoitan mielipiteeni kuin, että joutuvat sen kuuntelemaan. Purppasen lenkillä sen minkä kerkeän, mutta veikkaan ettei Herraseurue kuule kuin sanat: Otatteko nakkia?
Ja aloitin eilen oman blogini, kirjoittelen vähän vielä ja sitten aloitan kampanjoinnin :)
Kaunis Nelli: Kyllä, kuvaa myöten. Olen tähän asti haukkunut iPhonen, lähinnä turhan kalliiksi siihen nähden mitä sillä voi tehdä. Kohta pyörrän puheeni.
Itse harrastan myös kymppisormea ja pidän itseäni siinä aika hyvänä. Varsinkin numeroiden osalta :) Tabletilla minäkään en ole kummoinen, yhdeksän sormea unohtuu, kun yksi tekee työt. Vielä kun löytäisin työkalun jolla saisin tekstin keskitettyä. Nythän puhelimella kirjoitetut tekstit tuppaavat erottumaan joukosta, koska niitä ei ole tasattu molempiin reunoihin.
Lähetä kommentti