Ihmisellähän on vain kaksi kättä, joskus se riittää hyvin kolmelle mäyräkoiralla. Joskus taas on pakko ulkoistaa jonkun kaverin ulkoiluttaminen. Olen kiukunnut jo jonkun aikaa Jasun suurta halua roikkua vanhempien koirien hihnoissa ja pannoissa, mutta nyt olen keksinyt ratkaisun. Koskapa itse olen saanut kokea lenkittämisen riemuja jo useamman lenkin ajan ja Jasu tuntuu olevan niin kiinnostunut siitä, olen lahjonut Jasun taluttamaan Jimiä. Ainakin vielä tämä yhteistyö ja järjestely on toiminut hyvin. Jasmendaalihan ei tiedä sitä, että Jimmy voisi tilaisuuden tullen vetäistä sen kovalla vauhdilla ja voimalla mukaansa, mutta ehkä kaikkea ei kannatakaan kertoa lannistaakseen pientä apulaistaan.
2. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Loistava ideaaaaa! Hyvä Ellu, Jasu on just niin vimmana ettei taatusti laskea vetävää tunnetta eli Jimiä. Tietysti tilanne muuttunee kun Jaska kasvaa.. alkaa kiinnostaa pisut ja misut enempi kuin vetohommelit. Enivei, taaskin loistavaa hallintaa ja samalla koirat ovat tyytyväisiä!
Kikka: Jasu olla niin yllättävä etten yhtään ihmettele, jos sitä ei pisut ja misut vaikka rupea kiinnostamaankaan. Enemmänkin se ehkä keskittyy olemaan painona Jimin tai Jonen niskassa :)
Kylläpä on tomera apulainen! Jos hihna putoaa, kiire ottaa se äkkiä taas hampaisiin.
Kerran kun hain Arttua Saimin luota iltahoidosta, Saimi nappas eteisessä Artun hihnasta kiinni, ja kiskoi vimmalla takas olohuoneeseen :)
Ihmislapsetkin haluaa tehdä aina isojen ihmisten juttuja, miksei koiratkin.
On kyllä kadehdittavan reipas aputaluttaja sulla :)
Joskus viime kesänä mökillä ite laitettii Milo Tyyneen kiinni et ne sais mennä yhessä mut tietäis että Milo ei pääse lähteen ihan omille teilleen mutta eihän siitä mitään tullu. Nyt uskon että ens kesänä Miloo voi jo pitääkin vapaana mökillä koska tuntuu että se on viime kesästä kehittyny hirveesti luokse tulon kanssa ja muidenkin peruskäskyjen. Pienempänä se tuppas vaan alkaa riehuun hullun lailla kun jotain ois pitäny tehdä :D En tiedä johtuuko tää kaikki siitä et pallit vietiin vaiko siitä että ikää on tullut.. :)
Hauskannäköistä menoa ja loistava apuri! Ihan mielenkiinnosta on kyllä pakko kysäistä, että miten kolmen koiran ulkoiluttaminen onnistuu ylipäätänsä? Ja millaisia ulkoilumuutoksia täytyi tehdä aikoinaan kun teidän lauma kasvoi Jonella? ;)
Hauskan näköistä menoa :D Kolmen kopla on kyllä valloittavan näköinen ulkoillessaankin, varsinkin kun Jasu toimii myös taluttajana. Kivat videopostaukset!
PS. Meidän blogissa on vielä pari päivää aikaa osallistua Pipsan synttäriarvontaan, ottakaa ihmeessä osaa jos on aikaa! :)
Haha, mäyräkoira on monitoimikoira ;)
Meillä Ossi nuorempana intoutui taluttamaan naapurin ajokoiraa samalla tavalla... =O)
Mai: Jaska on tomera kaikessa mihin ryhtyy. Siitä on tässä sivussa kasvanut isoin koiramme ja ilmeisesti vahvinkin siitä tulee, varsinkin jos jaksaa retuuttaa mielestäni mäyräkoiraksi todella vahvaa Jimiä.
Veera: Huvittavinta tässä jutussa on se ettei Jimi jaksa välittää kuka sitä taluttaa. Se pysähtyy tottakai pyynnöstäni ja tajuaa etten ole hihnan toisessa päässä, mutta ei todellakaan anna sen häiritä.
Sunan: Jone oli helppo ja jaksava pentu. Sen tullessa taloon sitä tietenkin yritettiin lenkittää pieniä määriä, mutta se oli aina tunkeutumassa isompansa mukaan. Niinpä se sitten juoksi metsissä kanssamme irti ja sen takia siitä tulikin varmaan "liian" hyväkuntoinen pentu sekä ehkä hyperaktiivinenkin. Joka tapauksessa sen olisi pitänyt antaa kasvaa kotinurkilla lenkkeillen, eikä ottaa mukaan. Jasuhan sai olla melkein neljän kuukauden ajan lenkkeilemättä. Tosin vuodenaikakin oli pennulle liian kylmä. Kolmen kanssa pärjää mielestäni yllättävän hyvin, siis jos ei tule mitään yllättävää vastaan. Mielestäni koirat toimivat pelkästään minun talutettavana paremmin kuin että jokaiselle olisi oma taluttajansa. Ne ovat tottuneet kävelemään kylki kyljessä ja silloin kun toinen ei ole vieressä tulee hirmuinen hätä. Mutta siis ainakin sivusta seuranneet naapurit ovat kehuneet kuinka hienosti koirat lenkkeilevät. Ne eivät olekaan nähneet niitä räyhäkohtauksia, kun kylän inhokki on sattunut kohdalle.
Idatoi: Valloittava, viehättävä ja joskus v*ttumainenkin kolmen kopla. Sitä pitäisi yrittää antaa jokaiselle omaa aika haistella ja touhuta, sekä samalla pystyä pysymään aikatauluissa. Onneksi mielestäni nämä ovat aika helposti taipuneet joissain tapauksissa mieleni mukaan. Tosin joskus voisi olla helpompaakin ;)
Täytyypä osallistua arvontaan. Vierailin kyllä bloggerin kautta teilläkin, mutta mites ihmeessä missasin arvonnan. Kiitos vinkistä!
Wiivi: Todellakin. Se on niin monitoiminen kuin vaan keksii käyttötarkoituksia.
Lähetä kommentti