Pentumaista meininkiä

Viikon ajan olemme nyt tutustuneet Jasuun. Kaveri on osottautunut fiksuksi ja oikein oppivaiseksi. Isommat Sheriffit ovat pitäneet huolen Jasun viihtymisestä leikittämällä pientä. Neljästi päivässä tapahtuva ruokailu on ehkä ainoa ihmetyksen aihe, sillä valitettavasti Jimi ja Jone saavat ruokansa edelleenkin vain kahdesti päivässä. Toki jotain lisukkeita kuppiin saattaa tipahtaa myös Jasun ruokaillessa. Jimi on joutunut myös antamaan periksi hiukan ruokailuistaan, sillä kaveri on syönyt reilun kolme vuotta melkoisen sottaisesti. Eilen sille hommalle tehtiin kirjaimellisesti jotain; Jimi sai spanielille tarkoitetun kupin, eli se kapenee yläosasta. Jimihän on viskellyt nappuloita kielellä kupista ulos ja katsellut sitten, kun alaiset eli Jone ja Jasu keräilevät niitä. Jimin nappulat kuitenkin ovat erikoisnappuloita joista Jonekin oksentaa. Sen takia ollaankin vahdittu etteivät junnut niitä montaakaan syö.

Lukuisiin pissityksiin ollaan jo totuttu jälleen ja Jasu onkin hirmuisen hienosti tehnyt tarpeitaan ulos. Vahinkoja tietenkin sattuu vielä, mutta yritystä sisäsiisteyteen todellakin on. Luultavasti enemmän kuin näillä aiemmilla. Varsinkin Jimi oli pentuna melkoinen hienostelija, joka pissi vain kuivalle nurmikolle.

Jasun villiydestä ei oikein osaa vielä sanoa mitään. Se on kyllä kaveri joka vaatii aika paljon huomiota ja touhua, mutta onneksemme varsinkin Jone on pitänyt pienestä todella hyvää huolta. Luulimme, että Jone olisi se joka nostaa rähäkän uudesta pennusta. Onneksi näin ei ole käynyt vaan Jone on omaksunut uuden "veljensä" hienosti leikkikaverikseen. Tosin aikuisten leikit ovat niin villejä, että Jasu joutuu välillä katsomaan sivusta. Hienoa on kuitenkin nähdä miten se selvästi yrittää osallistua ja isommatkin ottavat pienemmän hyvin huomioon hellemmällä leikillä.

Löpinät kuitenkin sikseen ja katselemaan lupaamiani pentukuvia.

Jasu koko komeudessaan

Kutmuilua lelun kanssa

Haluut sie Jimi leikkii vai?

Annapas maistan korvaasi!

Jasun pahin vastustaja, Sohvi.

Hurjaa leikkiä isojen seassa.

Vain pakki puuttuu!

Pienet päikkärit välillä Jimin kanssa.

Kaverikuva

Tilanne päällä

Tuuppatko vähäsen?

Kauniita unia!







Oliko postauksesta apua pentukuumeeseen?

17 kommenttia:

2. lokakuuta 2010 klo 16.57 Aikku kirjoitti...

Kaverikuva on aivan ihana! Voi, mitkä ilmeet. Hieno juttu, että pojat tulevat toimeen keskenään.

2. lokakuuta 2010 klo 17.05 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Pojat ovat kyllä ystävystyneet todella hienosti. Varsinkin Jone näyttää saaneen uuden tasoisensa bestiksen ;) Jone onkin aikuistunut muutoin ihan urakalla viikossa.

Ei kun vaan Ollillekin kaveri estämään syysmasennusta!

2. lokakuuta 2010 klo 20.41 Kisu kirjoitti...

Kuinkas Sohvi on reagoinut uuteen asukkiin? Onko Jasu yhtä kiltti pupulle kuin "veljensä"?

Valloittava joukko!

2. lokakuuta 2010 klo 22.19 Sunan kirjoitti...

Ihana tuo viimeisen videon paini. Kiltisti näkyy Jone antavan pikkuisen painia kanssaan :)

2. lokakuuta 2010 klo 23.23 idatoi kirjoitti...

Ihanasti ovat isoveljet ottaneet naperon vastaan. Meillä ei olla kunnolla vielä edes päästy pentuvaiheesta, kun mulla jo kädet syyhyävät päästä rapsuttelemaan pientä nakin poikaa <3

Hauskasti tuossa ylemmässä videossa Jone käy tarkastamassa tilanteen kuin erotuomari. :D

3. lokakuuta 2010 klo 11.03 Suvi ja Eppu kirjoitti...

Voi miten ihana!!!!

Viikon olen ollut lukematta blogeja ja arvasin, että jotain on tapahtunut...

"Onneksi" ei ole aikaa eikä tilaa uudelle pennulle. Pitää tyytyä teidän kuviin. Toi kaverikuva on kyllä erihieno:)

3. lokakuuta 2010 klo 17.55 Marja-Leena kirjoitti...

Onnea sitten vaan pentueen lisäyksestä!! Että osaa olla pieni mäyriäisvauva suloinen. En muutoin ole nähnyt aikaisemmin mustaa versiota pitkäkarvaisesta mutta ei kait se sitten ole sen harvinaisempi kuin muutkaan värit vai onko? Emän värisiä olenkin sitten nähnyt useammankin. Vielä onnea. Tervesin Ossi ja M-L

3. lokakuuta 2010 klo 18.13 Aikku kirjoitti...

Olli saisi kaverin vaikka heti, jos olisi päälenkittäjästä yksin kiinni. Mies laittaa jäitä hattuun...

3. lokakuuta 2010 klo 21.17 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kisu: Sohvi on suhtautunut Jasuun hiukan varauksella. Se murisee ja hyökkii Jasua päin, vaikka toinen vain katselee. Jasu on kyllä tietenkin hieman raju liikkeissään vielä, mutta kovin ystävällisesti se yrittää tutustua pupuun.

Sunan: Jone todellakin on ottanut isoveljen roolin harteilleen. Siitä on tuntunut tulevan viikossa aikuinen. Lisäksi se on rauhoittunut ja kokoaa lenkilläkin ajatuksensa entistä nopeammin kasaan.

Idatoi: Meilläkin nämä ovat nyt lisääntyneet suhteellisen nopealla tahdilla. Jonekin vielä olisi mahdollista viedä pentukurssille, kun on jo uusi pentu kainalossa. Toivottavasti pienistä ikäeroista olisi vain hyötyä.

Jone todellakin vahtii osaako Jimi leikkiä pienen kanssa. Ilmeisesti ei enää itse muista pentuaikaansa tai sitä kuka on mahtanut hänen kanssaan leikkiä.

Suvi ja Eppu: Niinpä, ainahan pentujen luona vierailu saa jotain aikaiseksi. Pentu kyllä vie aikaa, mutta se kyllä antaa niin paljon takaisinkin. Ja samoten pentu pitää huolen ettei isommatkaan koirat tylsisty elämäänsä.

Marja-Leena: Kiitos. Kaikkihan ne pienenä ovat suloisia, mutta mäykkyläinen se vasta suloinen onkin ;) Itsekin olen pitkäkarvaisena nähnyt lähinnä punaisia, mutta en tiedä onko se sen harvinaisempi. Ehkä tieto löytyisi, jos sitä jaksaisi vähän googlata. Nyt vaan täytyy toivoa, että meidän Jasustamme kehittyy luonteensa ja ulkokuorensa puolesta kehien kuningas.

Olli: Voi sitä miestä. Kannattaa kokeilla uhkailua, lahjontaa ja kiristystä. Kyllä se pitkä väsytys tuo tulosta.

4. lokakuuta 2010 klo 6.26 Anonyymi kirjoitti...

Sanattomaksi vetää nuo ihanuudet! Täydellinen kolmikko.

Terkuin Nettimartta ja Pyry-mäyris

http://nettimartan-pihapiiri.vuodatus.net/

4. lokakuuta 2010 klo 8.31 Nelli kirjoitti...

Oli kyllä todella hauskan näköistä menoa. Täällä ollaan ylpeitä Jonen puolesta,kun hän osaa olla niin hienosti pienen kanssa. Antaa jopa toisen "keinua" vatsansa päällä tossa toisessa videossa. :)
Ja mikä ihana vauvamasu Jasulla on! :D

Itseä vähän arvelluttaa Nellin mustasukkaisuus, jos meille pentu tulisi. Meidän neiti ei ole varustettu kaikkein pisimmällä pinnalla suhteessa toisiin koiriin. Tosin jos pennun saisi tuotua sopivasti valeraskauden aikaan niin varmaan silloin voisi sopeutuminen olisi helpompaa.

Täytyy silti näyttää illalla nämä kuvat ja videot isännyydelle, jos saataisiin mäykynhankkimiskeskustelua käyntiin. :D

4. lokakuuta 2010 klo 11.56 Raisa+Funi+Dana kirjoitti...

Ihania koiruuksia <3 Meikäläisen pentukuume vaan kasvaa kasvamistaan näitä katsellessa!

4. lokakuuta 2010 klo 22.01 Edgar kirjoitti...

Ihana pikkukaveri, hienosti kellisti Jonen tuossa toisessa videossa! Nyt teillä on sitten kaikki karvanlaadut kasassa, jos ei oteta huomioon Jimin vaihdosta :)

5. lokakuuta 2010 klo 21.42 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Anonyymi: Teillä on ihanoita kuvia blogissanne. Yritin laittaa kommentin, mutta se tais hävitä jonnekin :(

Nelli: Jone on ottanut kyllä tosissaan tuon leikittäjän viran. Kait se on löytänyt tasoisensa kaverin. Jimi on vähän nihkeemmin suhtautunut Jasuun, mutta ehkä se vaan yrittää pitää näin aluksi tiukemmin kiinni vallankahvasta.

Toivottavasti teillä saadaan keskustelut ja hanke aloitetuksi ;)

Raisa ja Funi: Kiitti! Kamera kyllä on laulanut reilun viikon. Harmittaa ettei kaveri pysy oikein kuvattavana. Mutta ymmärtäähän sen, kun kaikkeen pitäisi keretä tutustumaan.

Edgar: Niin nyt jopa hieman harmittaa, että mentiin muuttamaan Jimin karvanlaatu. Olisi ollut kaikki kasassa. Toivottavasti kuitenkin meille riittää nämä normit eikä haalita enää muita kokoja.

10. lokakuuta 2010 klo 12.06 Arttu kirjoitti...

Jasu valloittaa :) Ja huomasin, että Jonen tapa leikkiä on ihan erilainen kuin Jimin, vähän Artun mallista leikkimistä Jonella.
Ai että 10 litraa suurtalouskeittiöllä kerta-annos, no sitten ei Artulle yksin tehty 6 litran annos olekaan ylimitoitettu...
Minkä verran teillä Jimi tai Jone saa päivässä sitä kotiruokaa? Artun syömät määrät tuntuu joskus aika hurjilta (jopa reilut 500g) mutta kun paino ei todellakaan nouse, antaa mennä vaan.
Oletkos tehnyt Kennelrehun jauhelihoista? Lakkasin ostamasta niitä, kun ei maistunut kuin kerran, pari. Loput keitetystä puurosta täytyy "höystää" maksalla, mahalla ja ihan loppu jää varmasti syömättä.

11. lokakuuta 2010 klo 14.51 Marja J kirjoitti...

Ihanaa mäykkypoikaenergiaa!

11. lokakuuta 2010 klo 19.16 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mai: Jonen tapa leikkiä on aivan toinen kuin Jimin. Yllättävän hyvin ne osaavat varoa ettei pienin jää jalkoihin. Jimi ei ihan ymmärrä ettei Jasu juokse vielä niin kovasti kuin se itse. Jone puolestaan joskus unohtaa ettei Jasu oikein kunnon painiin ole vastus. Hienoa on ollut kyllä nähdä miten kolmikko on hioutunut tässä parin viikon aikana.

Ostin ihan koiria vasten tuon ison kattilan, kattilallinen yleensä aina mahtuu pakkaseenkin ;) Meillä tuota kotiruokaa taitaa parhaimmillaan mennä 2 dl päivässä, mutta aina siinä höysteenä on nappuloita (1-2 dl / 2 krt päivässä). Meillä annostus lähinnä menee sen mukaan kuinka energinen päivä on ollut. Yleensähän näitä saa houkutella syömään ja ripotella kuppiin vaikka mitä.

Jone on vähän nirso tuolle kotirisotolle, mutta kovan nälän iskiessä se syö sitäkin. Sen mielestä lihaan ei pidä mennä sotkemaan mitään kasviksia. Meillä liha on tällä hetkellä todella vähärasvaista luomu nautaa. Koirat siis syövät paremmin kuin me itse.

Kennelrehua olen kannattanut tasan kerran. Meillä niiden liha sekä jauhettu kala ei todellakaan tehnyt kauppaansa. Suurin osa jouduttiin heittämään suoraan pois.

PSMKK-info: Kiitoksia! Hienoa että olette löytäneet blogiimme.