Ristijärven näyttely muistutti itsestään kirjeen muodossa. Kuori sisälsi ohjeet sekä kilpailunumeromme. Jimin numeroksi osui nelonen, eli nähdään edes muutama esitys ennen vuoroamme. Seisomista on harjoiteltu, lenkillä, pihalla, kotona jne. Hienosti on mennyt, ja toivottavasti menee jatkossakin. Eilen nostin kirjaimellisesti koiran pöydälle, ja annoin käskyn; seiso. Harjailin aikani Jimiä ja ihmettelin jo itsekin miksei se ryhdy istumaan. Siinä nähdään, että koira on emäntäänsä fiksumpi... ei kai se istu, jos on äskettäin käsketty seisomaan. Pisteet Jimille!
Jonekin sai omaa postia, saimme tänään odottelemamme omistajailmoituksen. Nyt poika on sitten virallisesti meidän, ja mikäpäs noin mukavaa poikaa on omistaessa. Jonelle on tarjottu elämyksiä pojan jaksamisen rajoissa. Äitienpäivänä käytiin kaupungin korkeimmassa & hienoimmassa asuinkäyttöön tarkoitetussa kerrostalossa. Sinnehän poika paineli liukuovista sisään ja suoraan hissiin, aivan kuin olisi kotiinsa mennyt. Edes parvekkeelta auenneet maisemat eivät hirvittäneet. Jos Jimi on helppo viedä uusiin paikkoihin, niin on Jone vielä helpompi. Lisäksi Jone änkäsi mukaan sunnuntain aamulenkille, jonka Jimi oli järkännyt itselleen kahden daamin kanssa. Hyvin pieni jaksoi mukana, eikä juurikaan aristellut monin kerroin itseään isompia noutajia. Reissusta tulee galleriaan myöhemmässä vaiheessa muutama kuva (jotta näette Jiminkin olevan täysin irti).
Olen niin monesti kehuskellut lähinnä suuremman Sheriffin löydöksillä, eikä tämän aamuinen löytö ole yhtään aikaisempia huonompi, joskin elävä olikin. Jimi käveli liinassaan nautiskellen kasteisesta metsästä, kunnes sykäisi äkkiä kohti sammalta. Kuului muutama huuto, ja kun olimme Jonen kanssa kömpineet perille, saimme ihailla juuri äskettäin tapettua rupisammakkoa. Voitaneen lisätä siis, että eläin joka ei vielä löydettäessä ole kuollut, tulee kohta olemaan.. Ei ole kyllä se eläin kauneudella pilattu, eikä varsinkaan päättömänä. Meinasi emännällä aamupala nousta kurkkuun, mutta muutamalla nieleskelyllä matkaa päästiin jatkamaan. Tietenkin kiitosten kera, eihän sellaisesta löydöstä voi olla vihainen. Yritin kyllä uskotella itselleni, että se veti päänsä kropan sisään kuten kilpikonna, mutta ehkei se ole mahdollista sammakon ruumiinrakenteella.
Tästä täytyykin ryhtyä ottamaan nyt loppuilta rennosti, ettei pääse paniikki iskemään tuon näyttelyn suhteen. Luultavasti tämä viikonlopun tuleva koitos on elämäni ensimmäinen asia, joka vie yöunetkin. Niin paljon kehään astumista on jo alitajunnassa tullut jännitettyä. Tosin olen jo ajatellut viedä Jonen seuraavalla viikolla mätsäriin, jotta saadaan harjoitusta tulevia Joensuun kansainvälisiä näyttelyitä varten. Jimin puolestaan ilmoitin mejä -kokeeseen, toivottavasti päästään siihen, sillä se olisi tuossa lähistöllä. Onneksi kesällä tuntuu olevan virtaa tähän kaikkeen. Nyt me hiljenemme hetkeksi ja ilmoittelemme, mikäli ilkeämme kuinka meidän Ristijärvellä kävi. Pidättehän peukut ylhäällä 16.5. klo 12 alkaen!
Jonekin sai omaa postia, saimme tänään odottelemamme omistajailmoituksen. Nyt poika on sitten virallisesti meidän, ja mikäpäs noin mukavaa poikaa on omistaessa. Jonelle on tarjottu elämyksiä pojan jaksamisen rajoissa. Äitienpäivänä käytiin kaupungin korkeimmassa & hienoimmassa asuinkäyttöön tarkoitetussa kerrostalossa. Sinnehän poika paineli liukuovista sisään ja suoraan hissiin, aivan kuin olisi kotiinsa mennyt. Edes parvekkeelta auenneet maisemat eivät hirvittäneet. Jos Jimi on helppo viedä uusiin paikkoihin, niin on Jone vielä helpompi. Lisäksi Jone änkäsi mukaan sunnuntain aamulenkille, jonka Jimi oli järkännyt itselleen kahden daamin kanssa. Hyvin pieni jaksoi mukana, eikä juurikaan aristellut monin kerroin itseään isompia noutajia. Reissusta tulee galleriaan myöhemmässä vaiheessa muutama kuva (jotta näette Jiminkin olevan täysin irti).
Olen niin monesti kehuskellut lähinnä suuremman Sheriffin löydöksillä, eikä tämän aamuinen löytö ole yhtään aikaisempia huonompi, joskin elävä olikin. Jimi käveli liinassaan nautiskellen kasteisesta metsästä, kunnes sykäisi äkkiä kohti sammalta. Kuului muutama huuto, ja kun olimme Jonen kanssa kömpineet perille, saimme ihailla juuri äskettäin tapettua rupisammakkoa. Voitaneen lisätä siis, että eläin joka ei vielä löydettäessä ole kuollut, tulee kohta olemaan.. Ei ole kyllä se eläin kauneudella pilattu, eikä varsinkaan päättömänä. Meinasi emännällä aamupala nousta kurkkuun, mutta muutamalla nieleskelyllä matkaa päästiin jatkamaan. Tietenkin kiitosten kera, eihän sellaisesta löydöstä voi olla vihainen. Yritin kyllä uskotella itselleni, että se veti päänsä kropan sisään kuten kilpikonna, mutta ehkei se ole mahdollista sammakon ruumiinrakenteella.
Tästä täytyykin ryhtyä ottamaan nyt loppuilta rennosti, ettei pääse paniikki iskemään tuon näyttelyn suhteen. Luultavasti tämä viikonlopun tuleva koitos on elämäni ensimmäinen asia, joka vie yöunetkin. Niin paljon kehään astumista on jo alitajunnassa tullut jännitettyä. Tosin olen jo ajatellut viedä Jonen seuraavalla viikolla mätsäriin, jotta saadaan harjoitusta tulevia Joensuun kansainvälisiä näyttelyitä varten. Jimin puolestaan ilmoitin mejä -kokeeseen, toivottavasti päästään siihen, sillä se olisi tuossa lähistöllä. Onneksi kesällä tuntuu olevan virtaa tähän kaikkeen. Nyt me hiljenemme hetkeksi ja ilmoittelemme, mikäli ilkeämme kuinka meidän Ristijärvellä kävi. Pidättehän peukut ylhäällä 16.5. klo 12 alkaen!
2 kommenttia:
Kyllä se näyttely hyvin menee! Vaikka minen ehkä olekaan paras sanomaan omien kisapanikointieni kanssa. :D Luvataan pitää sormet ja tassut ristissä!
Onnea myös Jonelle mätsäriin. Jos tuomari tajuaa yhtään komeiden koirien päälle, niin menestys on taattu. ;)
Huh, nyt se on takana. Tosin mitään jännitettävää ei ollut. Oma kehä alkoi noin tunnin arvioitua myöhemmin, joten kehään päästessä oli jo kerinnyt unohtaa jännityksensä. Tulos (T) ei ollut koiran eikä handlerin vika, vaan väärän karvoituksen.
Rohkeasti vaan Maurin kanssa kehään, teillä ei todellakaan ole mitään pelättävää!
Lähetä kommentti