Voi vehka parka!
Paljon tapahtuu vauhdikkaiden maastonakkien kanssa, ja pieni ja hento Jonekin kasvaa siinä sivussa. Poika on nyt täysin rokoitettu, ja elämästä voidaan nauttia nyt täysin. Hihnassa kulkemista onkin välillä harjoiteltu ihan kunnolla. Välillä on tullut, myös todettua ettei yksi ihminen kahdella kädellään millään riitä kahdelle koiralle. Viikon aikana on ollut monesti aikomus kirjoittaa, mutta vapaa-ajan vähyys sekä saamattomuus ovat asettaneet omat rajansa, mutta yritän muistella joitain viikolla tapahtuita asioita.
Jimi on löytänyt taas monia ihanaisia asioita metsästä, mm. kuolleen jäniksen, myyrän raadon, hiiren paloja sekä ketun karvoja. Tänään lenkillä löydettiin, myös vaihteeksi jotain elävää: siili! Jimin saa innostuksesta kaistapäiseksi tasan kolme eläintä; kettu, kissa sekä siili. Kaikki joutuvat isomman Sheriffin tylytyksen kohteeksi, eikä se välttämättä ole kaunista katsottavaa. Onneksi siilin kohdatessa olimme Jimin kanssa kahden metsässä, sillä oli täysi työ saada poika revittyä tuosta viattomasta luontokappaleesta irti. Ja siinä jos vielä olisi pyörinyt Jonekin... Olisin tahtonut varmistaa, ettei pieni siili kuollut järkytykseen, mutta totesin että parempi jatkaa matkaa mahdollisimman pian ja toivoa parasta.
Jone puolestaan löysi itselleen mieluisan saaliin; käpyjä. Jos koira osaisi puhua ihmisen ymmärtämää kieltä, olisin varmaan kuullut iloisen lallatuksen "Miljoona, miljoona käpyä". Männyn käpyjä oli maassa niin paljon, ettei poika tiennyt mitkä kaikki olisi mahduttanut suuhunsa. Katsoimme Jimin kanssa parhaimmaksi jatkaa eteenpäin, ja toivoa että pieni maahiainen hyppelee perästä. Ja tulihan se sieltä, joskin viiveellä.
Jone ottaa tajuttomasti mallia isommasta idolistaan. Eräänä päivänä Jimi meni ruokailun jälkeen pyörimään sänkyynsä, ja niin teki Jonekin. Tosin pienemmällä ei näyttänyt olevan mitään käsitystä mitä oli tekemässä. Kesken selällään kellotuksen täytyi katsoa vähän mallia, jotta osaa pyyhkiä suupielensä samalla tavoin.
Huomiselle Jimi on järkännyt treffit kahden upean sileäkarvaisennoutajan kanssa. Mennään Mirkelin ja Alman kanssa surullisen kuuluisalle Jaamankankaalle. Siis niihin maastoihin jossa kaksi isoa koiraa tappoivat pystykorvan. Täytyy toivoa, että kaikki sujuu hienosti. Viime viikolla käytiin poikien kanssa maalla, ja molemmat saivat juosta itsensä väsyksiin. Jimi ei ole koskaan saanut juosta niin pitkään irti, eikä se ole myöskään koskaan näyttänyt yhtä iloiselta kuin viikko sitten. Siitä tuli aivan höpelö juostessaan lintujen perässä pitkin peltoja. Toivottavasti se tottelee huomennakin yhtä hyvin, vaikka seurana onkin kaksi daamia. Jimi on hyvä käsimerkeissä, eli se tottelee kun viittoilee kädellä suunnan johon mennään. Samoin se tietää vasemman, oikean sekä eteen. Silloin kun korvat ovat kuulolla, on pojan kanssa helppoa kommunikoida. Nykyisin luoksetulotkin ovat onnistuneet hyvin, nyt Jimi jopa juoksee miun perästä, jos lähden karkuun. Ennen olisin saanut mennä ihan rauhassa menojani, eli jotain hyvää tässä meidän uudessa suhtautumisessa koiriin on ollut.
Kuluneella viikolla on harjoiteltu lukemattomat kerrat seisomista. Käsky on joskus opeteltu, mutta nyt sitä on vahvistettu kohtuuttoman paljon. Näyttelyhihna on tullut myös tutuksi, ja meno on näyttänyt hyvältä. Katsotaan sitten kuinka hyvältä se näyttää viikon päästä... Jimillä alkaakin luultavasti viimeinen viikko karkkarina.
Huomenna olisi tarkoitus tehdä Jonelle tuohon pihamme sekä golfkentän väliseen maastoon pieni pätkä verijälkeä. Golfkausi on alkanut, ja täytyy taas varoa lentäviä palloja. Olisin saattanut saada tirkistelijän maineen tänään, jos golffarit eivät olisi huomanneet koiria. Seisoin kaikessa rauhassa mustassa pitkähelmaisessa takissani, huppu päässä metsässä odottamassa suuren kuopan valmistumista, kun takanani kuului hämmästyksekseni ihmisääni. Joku nuorehko juppi veti mailojaan metsikössä, ja keskusteli toisen jupin kanssa. Tytöllä oli pallo pahasti hukassa, koska se oli jo aika pitkälti kuusikossa. Olen luullut ettei viheriölle pääse amatöörit, mutta ehkä näillä olikin tavallista varakkaammat vanhemmat. Ihanaa siis, kun tänne maaseudun lähiöön saadaan muutakin porukkaa kuin maahanmuuttajia!
Nyt taidan aukaista Frödingen -pakastekakun ja maistaa sitä jo ennakkoon tulevan Äitienpäivän kunniaksi. Täytyi ostaa kakku itse itselleen, jotta saa edes jotain palkkaa tärkeästä laumanjohtajan roolista.
Hyvää Äitienpäivää kaikille oikeille äideille, ja kiitokset mäykkymammoille loistavista pojista!
Jimi on löytänyt taas monia ihanaisia asioita metsästä, mm. kuolleen jäniksen, myyrän raadon, hiiren paloja sekä ketun karvoja. Tänään lenkillä löydettiin, myös vaihteeksi jotain elävää: siili! Jimin saa innostuksesta kaistapäiseksi tasan kolme eläintä; kettu, kissa sekä siili. Kaikki joutuvat isomman Sheriffin tylytyksen kohteeksi, eikä se välttämättä ole kaunista katsottavaa. Onneksi siilin kohdatessa olimme Jimin kanssa kahden metsässä, sillä oli täysi työ saada poika revittyä tuosta viattomasta luontokappaleesta irti. Ja siinä jos vielä olisi pyörinyt Jonekin... Olisin tahtonut varmistaa, ettei pieni siili kuollut järkytykseen, mutta totesin että parempi jatkaa matkaa mahdollisimman pian ja toivoa parasta.
Jone puolestaan löysi itselleen mieluisan saaliin; käpyjä. Jos koira osaisi puhua ihmisen ymmärtämää kieltä, olisin varmaan kuullut iloisen lallatuksen "Miljoona, miljoona käpyä". Männyn käpyjä oli maassa niin paljon, ettei poika tiennyt mitkä kaikki olisi mahduttanut suuhunsa. Katsoimme Jimin kanssa parhaimmaksi jatkaa eteenpäin, ja toivoa että pieni maahiainen hyppelee perästä. Ja tulihan se sieltä, joskin viiveellä.
Jone ottaa tajuttomasti mallia isommasta idolistaan. Eräänä päivänä Jimi meni ruokailun jälkeen pyörimään sänkyynsä, ja niin teki Jonekin. Tosin pienemmällä ei näyttänyt olevan mitään käsitystä mitä oli tekemässä. Kesken selällään kellotuksen täytyi katsoa vähän mallia, jotta osaa pyyhkiä suupielensä samalla tavoin.
Huomiselle Jimi on järkännyt treffit kahden upean sileäkarvaisennoutajan kanssa. Mennään Mirkelin ja Alman kanssa surullisen kuuluisalle Jaamankankaalle. Siis niihin maastoihin jossa kaksi isoa koiraa tappoivat pystykorvan. Täytyy toivoa, että kaikki sujuu hienosti. Viime viikolla käytiin poikien kanssa maalla, ja molemmat saivat juosta itsensä väsyksiin. Jimi ei ole koskaan saanut juosta niin pitkään irti, eikä se ole myöskään koskaan näyttänyt yhtä iloiselta kuin viikko sitten. Siitä tuli aivan höpelö juostessaan lintujen perässä pitkin peltoja. Toivottavasti se tottelee huomennakin yhtä hyvin, vaikka seurana onkin kaksi daamia. Jimi on hyvä käsimerkeissä, eli se tottelee kun viittoilee kädellä suunnan johon mennään. Samoin se tietää vasemman, oikean sekä eteen. Silloin kun korvat ovat kuulolla, on pojan kanssa helppoa kommunikoida. Nykyisin luoksetulotkin ovat onnistuneet hyvin, nyt Jimi jopa juoksee miun perästä, jos lähden karkuun. Ennen olisin saanut mennä ihan rauhassa menojani, eli jotain hyvää tässä meidän uudessa suhtautumisessa koiriin on ollut.
Kuluneella viikolla on harjoiteltu lukemattomat kerrat seisomista. Käsky on joskus opeteltu, mutta nyt sitä on vahvistettu kohtuuttoman paljon. Näyttelyhihna on tullut myös tutuksi, ja meno on näyttänyt hyvältä. Katsotaan sitten kuinka hyvältä se näyttää viikon päästä... Jimillä alkaakin luultavasti viimeinen viikko karkkarina.
Huomenna olisi tarkoitus tehdä Jonelle tuohon pihamme sekä golfkentän väliseen maastoon pieni pätkä verijälkeä. Golfkausi on alkanut, ja täytyy taas varoa lentäviä palloja. Olisin saattanut saada tirkistelijän maineen tänään, jos golffarit eivät olisi huomanneet koiria. Seisoin kaikessa rauhassa mustassa pitkähelmaisessa takissani, huppu päässä metsässä odottamassa suuren kuopan valmistumista, kun takanani kuului hämmästyksekseni ihmisääni. Joku nuorehko juppi veti mailojaan metsikössä, ja keskusteli toisen jupin kanssa. Tytöllä oli pallo pahasti hukassa, koska se oli jo aika pitkälti kuusikossa. Olen luullut ettei viheriölle pääse amatöörit, mutta ehkä näillä olikin tavallista varakkaammat vanhemmat. Ihanaa siis, kun tänne maaseudun lähiöön saadaan muutakin porukkaa kuin maahanmuuttajia!
Nyt taidan aukaista Frödingen -pakastekakun ja maistaa sitä jo ennakkoon tulevan Äitienpäivän kunniaksi. Täytyi ostaa kakku itse itselleen, jotta saa edes jotain palkkaa tärkeästä laumanjohtajan roolista.
Hyvää Äitienpäivää kaikille oikeille äideille, ja kiitokset mäykkymammoille loistavista pojista!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti