Isännän lähtiessä työporukan kekkereihin, oli emännällä taas loistava tilaisuus viettää laatuaikaa Sheriffien kanssa. Mitään suuria hommia emme päivälle jättäneet, sillä eihän mikään onnistu kunnolla kahden itsepäisen mäykyn kanssa. Nyt pienempikin on keksinyt ettei aina tarvitse totella ensimmäisellä sanomisella, eikä välttämättä toisellakaan...
Aamun aloitimme tuhdilla aamupalalla. Kokeeksi kauppareissulta tarttui kärriin Best-In Koitoisa koiran tuoreateria, makuna kana. Joukossa oli loraus lohiöljyä, herneitä, piimää sekä nappuloita. Jimi on syönyt ikänsä Nutro Choice -nappuloita, mutta nyt nappulat ovat todella ruenneet tökkimään. Jimi jättää Nutro Choice-Royal Can -sekoituksesta kaikki Nutrot Jonelle. Ja ette voi arvatakaan miten loistavasti poika pystyy "väärät" nappulat siilaamaan. Harmi sinänsä, sillä Nutrolla on kehittynyt noin loistava koira ulkoisesti, eikä mitään terveydellisiä ongelmiakaan ole ollut. Jone syö myös omaa Nutro Choice-Royal Can -sekoitusta, eikä ole vielä valittanut mausta. Tosin kaikki herneet poika jättää Jimille.
Kun aamiainen oli nautittu saivat Sheriffit kaulaansa Scalibor -pannat. Viime kesänä kokeilimme pantaa Jimillä, ja olimme tehoon tyytyväisiä. Nyt molemmilla pojilla on kaulassa valkoisuuttaan hohtavat pannat, toivottavasti kaikki ötökät jättävät lainvalvojat rauhaan. Jimi ei saanut pannasta oireita, vaikka näyttääkin kuvassa jopa liian rennolta ollaakseen elävä koira.
Jonelta olemme löytäneet selästä pienen patin, muistuttaa rasvapattia. Epäilemme tuota jonkin eläimen aiheuttamaksi, mutta valitettavasti patti ei ole osoittanut pienentymisestä. Pojan kanssa täytynee lähteä eläinlääkäriin näytille, mikäli se ei tuosta häviä kohta.
Jonelta olemme löytäneet selästä pienen patin, muistuttaa rasvapattia. Epäilemme tuota jonkin eläimen aiheuttamaksi, mutta valitettavasti patti ei ole osoittanut pienentymisestä. Pojan kanssa täytynee lähteä eläinlääkäriin näytille, mikäli se ei tuosta häviä kohta.
Olemme hyödyntäneet kaikkia mahdollisia alustoja seisonnan harjoitteluun, ja tässä Jimi näyttää mallia. Aika hienosti se asento pysyy, vaikka ei tässäkään ole käskettynä. Eihän tuo asento täydellinen ole, mutta meille välttää. Ja huomatkaapa tuo lihaksikas jalka!
Päivään kuului leikin ja auringonpalvomisen lisäksi ulkoilua. Tässä olemme lenkeilemme luontopolulla. Kerrankin Jone näyttää olevan ihan oikeasti juoksemassa.
Iltapissityksen ohessa huomasimme mustikan jo kukkineen ja puskevan marjaa (huomaa taakse unohtunut linssilude). Tämähän on iloinen asia Jimille, tuolle mustikan riipijälle. Kaverille ei pakastettu mustikka kelpaa, vaan sen täytyy olla tuoretta tavaraa. Mielellään vielä aamukasteen kastelema, ja voi sitä tuskaa narun toisessa päässä, kun aamulenkki menee pelkäksi marjojen nautiskeluksi.
Sheriffit ovat jo vetäytyneet unilleen, sillä päivä on ollut heille tapahtumarikas; paljon ulkoilua, liikuntaa sekä kaverin vauvaan tutustuminen. Pelkäsin jo koirien täyttä höpeytymistä ja riemuamista, mutta hyvinhän ne olivat. Vähän kummastutti niin pieni ihminen (Veikka, 4 kk) ja äänet hämmästyttivät, mutta kyllähän vauvasta olisi huolta pidetty. Varsinkin Jimi olisi nuollut pienen täysin. Ja itkun tullessakin se oli lohduttamassa. Jone puolestaan keskittyi enemmän perheen isän kanssa telmimiseen, siinä nähtiin sellaista puntuilua, kun entinen mäykyn omistaja villiinnytti meidän pennun. Meillähän ei painileikkejä leikitä eikä nujata muutenkaan, mutta tuskinpa koiruus kerrasta pilalle menee. Ja sainpahan minä väsytetyn koiruuden. Nyt vetäydyn itsekin nukkumaan, jotta jaksamme taas ottaa huomisesta kaiken ilon irti.
4 kommenttia:
Teillä olikin vauhdikas päivä! Saa nähdä mitä meidän mäykky tykkää kesän mustikoista ja mansikoista. Mansikkasose on ainakin neidin suurta herkkua.
Ollaan itsekin harkittu tuota punkkipantaa Nellille. Mukava kuulla että ne tehoavat. Ovatko kovin kalliita?
Terkuin
Nelli ja Iina
Meillä tätä vauhtia riittää silloin, kun Jonella on virtaa. Vauhti tuntuu tarttuvan pienemmästä isompaan ja sen myötä ihmisväkeenkin.
Meillä ei mansikoista tykätä ollenkaan. Edes metsämansikka ei maistu... Tai siis Jimi ei tykkää, Jone ei ole maistellutkaan vielä.
Tuo punkkipanta oli vähän päälle 20 euroa eläinlääkärillä, muistaakseni apteekissa on samaa hintaluokkaa. Jimistä löydettiin viime kesänä yksi punkki ennen pantaa, ja pannan jälkeen ei tosiaan yhtään verenimijää tavattu. Olisin itse ollut ottamassa niitä tippoja, mutta olisivat tulleet kalliimmaksi, ja tuo kestää koko kesän. Tosin hohtavan valkea panta vaihtuu ruskeaksi syksyä kohti, mutta teho tuntuu säilyvän siitäkin huolimatta. Ehdottomasti suosittelen varsinkin, jos liikkuu heinikoissa.
Onpas Sheriffeillä ollut taas ohjelmaa! Teillä on tosi hyvät lenkkimaastot sielläpäin. Meidän lähimetsiköistä löytyy yleensä vain lasinsiruja ja roskia (viime kerralla joutui kaivamaan käytettyä vessapaperia erään suusta). Teillä on sentään mustikoita!
Jimillä on muuten aikas hieno ruokakuppiteline. Tuohan käy jo ihan sisustuselementistä. :)
Heips Mauri!
No meidän maastot ovat lähinnä tätä korpea... Tosin keväällä, kesällä ja syksyllä maisemat & luonto ovat jees. Ja yleensä ketään ei tule poluilla vastaan. Pitkä talvi puolestaan näissä maisemissa meinaa välillä aiheuttaa masennuksen, mutta onneksi otsalamppu on keksitty =)
Jimi oli aluksi tympääntynyt täällä lenkkeilyyn, sillä se oli tottunut kaupungin elämäntyyliin ja ihmisiin. Täällä joutuikin sitten vaan kulkemaan emännän kanssa kahden, kuunnellen linnun laulamista. Nyt havaittavissa on sentään pientä iloittelua mustikossa.
Isompi Sheriffi on valitettavasti joutunut jakamaan näköispatsaansa (kuppitelineensä) jo vesikupin osalta apurinsa kanssa. Harmiksemme emme taida löytää samanlaista enää mistään, joten jatkossa teline tulee olemaan kovassa käytössä siirtäessämme myös Jonen kupin siihen. Jone on päättänyt kyseistä taideteosta jo muutaman kerran maistella, ai miten niin se on ahne?!
Lähetä kommentti