Opiskelua

Tapahtumat sijoittuvat aikavälille 30.09. - 07.10.

Aika on taas mennyt vauhdilla, ja minulla on ollut kaikenlaisia kiireitä ja menoja. Sunnuntaisin käyn Joensuussa penturyhmässä. Viime sunnuntaina koulu meni todella hyvin, meillä oli aiheena leikki & aktivointi. Mie olin elementissäni ja yllätin jopa Ellun oma-aloitteisuudellani ja tottelevaisuudellani. Minulta kun vaaditaan tietynlaista hillittyä käytöstä ihmisjoukossa, ja voin sanoa että viimeksi se todella onnistui. Tein kaiken mitä pyydettiin, vähän enemmän ja paremminkin. Meillä oli myös sellainen agility-putki jota sain kokeilla. Muutamat koirat eivät uskaltaneet mennä siihen millään, mutta koska minä olen rohkea, en kokenut putkessa mitään vaikeutta. Sujahdin putken läpi vauhdilla, kuvittelin sen luolaksi ja voi sitä iloa. Sitten kun käveltiin omalle paikallemme tahdoin kokeilla agility estettä, joka on A:n muotoinen. Kiipesin sinne esteelle kunnes Ellu huomasi ja ihmetteli, että mitä ihmettä teen puolessa välissä estettä. Minä vaan halusin kokeilla sitä ja sainkin kehuja myös muilta ryhmäläisiltä, olen kuulemma avoin uusille asioille ja kokemuksille.

Tänään koulussa oli aiheena paljon pelätty aihe: ohitetaan ihmisiä ja koiria. Tiesin aiheen olevan minulle aika vaikea, sillä olen niin sosiaalinen. Teimme koulussa erilaisia ohitusharjoituksia, ja yllätyin itsekin miten helposti ohitus onnistui. Minulla kylläkin oli paljon juustoa mukana, ja juuston vuoksi olisin valmis tekemään melkein mitä tahansa. Nyt varmaan tämän päivän oppimia asioita sovelletaan jatkossa lenkkeillessä. Se on sinällään harmi, koska olen saanut kävellä aika vapaasti ja nuuhkia suurinta osaa vastaantulijoista.

Viime maanantaina oli taas mäyräkoira-kävelyn vuoro. Kävely on joka toinen maanantai ja silloin kun sitä ei ole, käyn Kontiolahden koirakoulun penturyhmässä. Kävelyllä oli taas mukavaa. Tällä kertaa en edes ollut ainut karkkari. Siellä kävelyllä tykkään varsinkin Brimuksesta, joka on pitkäkarvainen mäykky. Brimuksen kanssa on kiva juosta pitkin metsikköä.

Keskiviikkoinen näyttelykoulutus taas meni aivan ala-arvoisesti. Unohdin jostain syystä kaikki käytöstavat ja tein mitä tahdoin. Ellu ei tietenkään tykännyt touhotuksestani vaan pisti kovat ehdot; Joko rauhoittuisin tai sitten lähdettäisiin kesken pois. Ei minun tarvinnut pitkään miettiä mitä tehdään, sillä halusin sieltä pois. Se oli ihan tyhmää, ensinnäkin hihna on sellainen ohut naru kaulassa ja sitten siellä vaan kierretään ympyrää ja välillä patsastellaan. En ymmärrä mitä se "seiso" tarkoittaa, kaikki vaan hokee samaa. Lähdettiin siis kesken pois, käytiin yhdellä koulun kentällä harjoittelemassa tottelevaisuutta, siinähän olen hyvä. Täytyy olla vauhtia ja touhua, jotta laji jaksaa kiinnostaa minua. Olin kentällä taas oma tottelevainen itseni ja sain kehuja. En tiedä miten me tehdään tuon näyttelykoulutuksen kanssa. Minua ei yhtään kiinnosta koko asia, mutta sisareni oli jo menestynyt yhdessä näyttelyssä, niin voisinhan minäkin sitä huvikseni kokeilla.

Viikot siis menevät todella nopsaan, koska on noin paljon "pakollista" ohjelmaa. Sitten on vielä tietenkin kaikenlaista lenkillä käyntiä ja leikkiä. Lisäksi kotona harjoitellaan paljon temppuja. Uutena juttuna on "pyöri". Siinä minun täytyy pyörähtää ympäri, mutta en ole vielä sen tempun syvintä ideaa ihan sisäistänyt. Kyllähän minä tykkään pyöriä selälläni muutoin, mutta käskystä se on jotenkin outoa.

Tänään kävin jäljestämässä. Lähdettiin aamulla aikaisin mökille, juoksin höpelönä maastossa ja oli kivaa kaivaa kuoppia vähän joka paikkaan. Iltapäivällä vähän ennen kotiin lähtemistä kävin suorittamassa jäljen. Tällä kertaa en edes aristellut veren hajua, vaan pinkaisin metsikköön. Jossain vaiheessa kadotin jäljen, mutta löysin sen piakkoin. Ja kohta olinkin jo mennyt jäljen läpi. Kävin saman reitin vielä kahdesti läpi ihan omasta tahdostani, koska se oli niin mukavaa. Tuntuu siltä että tuota lajia haluaisin harrastaa ja tulla hyväksi siinä, mutta vaatiihan se nyt paljon työtä ja monta harjoittelu kertaa.

Olen myös järjestänyt muutamana yönä alakertaan pienen yllätyksen. Minuahan jo luultiin sisäsiistiksi, mutta nyt olen kahtena edellisenä yönä tehnyt kakat lattialle. En tiedä oikein syytä miksi näin on päässyt käymään, olen käynyt ulkona ennen nukkumaan menoa ja kesken unienkin. Onneksi ei ole tullut pahemmin sanomista, kyllähän nuo Ellu ja Juha mutisee mutta siihen se sitten jääkin.

No mutta nyt olen jo niin väsynyt että täytyy ryhtyä unille ja valmistautua huomisillan koulupäivään.