Yksin kotona

Tapahtumat sijoittuvat aikavälille 14.10.-28.10.

Viime kirjoittelussani olenkin näköjään ollut lähdössä penturyhmän temppuradalle. Voin kertoa, että se meni hyvin. Temppurata oli tehty agility-esteistä. Kaikkein kivoin ja odotetuin este oli tietenkin putki, jonka suoritin monta kertaa ja aina vain nopeammin ja paremmin. Oli siellä sitten kaikkea muutakin, mutta siitä on jo niin pitkä aika, etten enää tarkalleen muista. Mutta mainittakoon se, että minun ja Ellun yhteistyö todellakin toimi. Isäntä oli katsomossa tarkkailemassa toimintaamme ja mainitsikin tunnin jälkeen että meidän tiimimme oli yksi parhaimpia. Se lämmitti mieltä, mutta kyllähän minä jo tunnin alussa tiesin että tulen näyttämään tälle porukalle, ja niinhän teinkin. Monella on ennakkoluuloja mäyräkoirien suhteen, mutta yritän rikkoa ne kaikki tottelevaisuudellani ja ihanuudellani.

Kävin myös yhtenä iltana mäyräkoirakävelyllä jossa oli ennätysmäärä kävelijöitä. Muut ohikulkijat kiinnittivät myös meihin mäykkyihin huomiota entistä enemmän. Tosin silloin oli hyvä ilma. Olen huomannut ettei lenkkipoluilla juuri muita näy sadekelillä, mutta heti kun aurinko paistaa tai on lämmintä niin porukkaa on liikenteessä ruuhkaksi asti.

Olen ollut nyt päivisin kaksi viikkoa yksin kotona. Isäntäväki on töissä ja minun täytyy selviytyä 8,5 tuntia yksin. Hyvin olenkin pärjännyt, olen lähinnä nukkunut ja nähnyt makoisia unia. Osaan olla päivisin myös sisäsiisti, mutta nyt yöaikaan olenkin sitten osoittanut mieltä ja pissinyt isoja lammikkoja lattialle. On mukava huomata millainen reaktio aamuisin tulee. Viime päivinä tosin on näyttänyt siltä, ettei minun yöllisten sabotointien enää anneta pitkään jatkua. Niinpä kokeilinkin eilen miten käy jos pissin keskelle lattiaa silloin kun kaikki on alakerrassa ja varmasti näkevät minut. No huonostihan siinä kävi, jouduin pihalle. Olin vartin ajan siellä, pimeässä ja tihkusateessa. Eilen nuo laumanjäsenet sitten lukivat kaikkia koirajuttuja kyseisestä asiasta ja tulivat siihen tulokseen, että mököttävät minulle. Olen kuulemma saanut liikaa huomiota ja jättävät minut nyt sitten vähemmälle huomioinnille. Sanonpahan vaan että voihan sitä kokeilla. Myös yläkertaan järjestetty nukkumispaikka vietiin pois ja nyt minulla ei ole kuin yksi pehmoinen sänky alhaalla, tosin siellähän minä olen alusta asti nukkunut.

Muissa asioissa olen kuitenkin pärjännyt entiseen malliin. Seuraamisharjoituksia on tehty jokaisella jalkapallo- ja urheilukentällä, joskus on hyödynnetty myös parkkipaikkoja. Se on ihan mukavaa silloin tällöin, mutta ei sitä pitkään kerralla jaksa.

Välillä lenkkeillään kaupunkiympäristössä ja välillä metsikössä. Välillä myös juostaan hurjaa vauhtia. Luulenkin joskus meidän harjoittelevan koirajuoksua varten, mutta silloin me todennäköisesti juostaisiin koko ajan eikä vain tuollaisia pieniä pyrähdyksiä. Tänä aamuna punnitessani painoin 9,6 kg. Se on noin 300 g vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten, mutta kuitenkin olen ihan sopivan painoinen. Syön nykyään ruoan kahdesti päivässä, aamulla aamuruuan ja kello 16 jälkeen kunnon aterian.

Keskiviikkona kävin kokeilemassa miltä keinoluola tuntuu, ja sehän tuntui hyvältä. Ensin kun mentiin sinne paikkaan, jonka nimeä en tietenkään muista, sain haistella ihmeellistä laatikkoa. Sitten sitä piti vielä haukkua. Minähän en yleensä hauku, paitsi tietysti siilejä ja rikkaimuria. Innostuin kuitenkin haukkumaan tuota oudolle haisevaa laatikkoa ja koko ajan sateli kehuja. Sain kuulla että laatikossa oli kettu. Kun haukkumisen välissä sitä kuuntelin, niin kyllähän siellä joku todellakin suhisi. Siellä oli muutama koira joka ei avannut suutaan haukkuakseen kettua, joten koin ymmärtäneeni jutun jujun. Sitten aikamme laatikkoa ihmeteltyämme siirryimme latoon. Siellä oli outo vanerista koottu rata. Näin kuinka luukut laitettiin kiinni ja kuinka kettu siirrettiin sinne putkeen. Ajattelin että onpas sillä outo harrastus, juosta nyt tuollaisissa ahtaissa putkissa. No, sitten näin kuinka Lotta (pitkäkarvainen mäyräkoira) laitettiin sinne samaan putkistoon. Nyt touhu kävi mielenkiintoiseksi ja rupesi todellakin kiinnostamaan. Kohta kuulin kuinka Lotta haukkui, ilmeisesti se oli paikallistanut ketun. Aikansa putkessa oltuaan Lotta tuli sieltä tyytyväisin ilmein. En muista kokeiliko putkea sitten joku toinen vai tuliko suoraan minun vuoroni. Minullehan ei oltu asetettu mitään tavoitteita, vaan oli tarkoitus että haistelisin sitä kettua näin ensikertalaisena. Näytin kuitenkin niin innostuneelta, että keinoluolan ja ketun omistaja pyysi minua kokeilemaan sitä. Minut laitettiin putkeen ja samassa karkasin pois. Minut saatiin kiinni ja laitettiin uudelleen putkeen ja luukku kiinni. Kettu haisi siellä niin vahvasti, jotta minun oli pakko vähän haukkua. Sitten kuulin kuinka minua kutsuttiin toisesta suunnasta. Tehtävänäni oli kuulemma oppia liikkumaan ahtaissa tiloissa. Tilat olivat todellakin pienet, mutta kyllä minä siitä hienosti suoriuduin. Ellu kysyi koko toiminnan johtaneelta mieheltä kuinka pärjäsin, itseänikin kiinnosti tietää. Mies kertoi: "Tässä pennussa on ainesta. Jos nyt aloitatte harrastamaan lajia, on koiralla loistavat mahdollisuudet tulla lajin valioksi." Sen jälkeen hän ja toinen mies lisäsivät: "Ainut huono puoli tässä lajissa on se, että valion arvo on niin nopeasti saavutettu". Emme tienneet kuinka paljon näissä kehuissa oli tuulesta temmattua, mutta kyllähän se hyvältä tuntui. Ja luultavasti ne miehet olivat nähneet jos jonkinlaista luolalla kävijää, joten tuskin ne ihan täyttä puppuakaan kertoilivat. Kotimatkalla kuulin kuinka minua kehuttiin ja minusta puhuttiin jopa palvovaan sävyyn, tiesin tehneeni hyvää työtä. Nyt odotankin että laumani ottaa selvää kyseisestä lajista ja miettii sitä ihan tosissaan, sillä tuohan on tosi helppoa, ainakin tuon ensimmäisen kerran perusteella.

Tänä aamuna käytiin jo aikaisin lenkillä. Viikonloppuna yleensä tapahtuu kaikenlaista kivaa ja ulkoilua on tavallista enemmän. Mietin jo Ellun laittaessa itselleen polvitukea, että tästä ei taidakaan tulla ihan tavallinen tallustelu asfaltoidulla tiellä. Mentiin heti ensimmäiseen metsään, eikä tällä kertaa todellakaan kävelty polkuja pitkin. Näköjään Ellun Goretex -kenkien ansiosta minunkin täytyy kävellä sankassa metsässä. Mukavahan siellä on hyppiä, mutta mieluummin kävelisin polkuja pitkin. Polkuja näissä vähäisissä kaupunkimetsissä onkin todella paljon. Jäniksilläkin on varmasti paljon mukavampaa hyppelehtiä niitä pitkin, ja minun täytyy painaa puolukan varpujen seassa sen minkä Ellun perässä kerkeän. Kuulemma se on hyvää harjoitusta lihaksilleni, ja niin se varmaan onkin, ja olihan se myös mukavaa nyt jälkeenpäin ajateltuna.

Tänään on penturyhmän kokoontuminen. Se alkaa olla viimeisiä kertoja, mutta eipä huolta, sillä pääsin lopultakin viralliselle pentukurssille. Kurssi alkaa 6.11. ja siellä käydään kaksi kertaa viikossa, kurssissa on yhteensä kahdeksan kertaa koulutuksia. Siispä marraskuun aikana minulle tulee varmaan monia oppeja purtavaksi. Huomenna on mäyräkoirakävely ja odotan jo kovasti kavereiden näkemistä. Siellä on aina ollut niin mukavaa, tosin talvella niitä kävelyitä ei kuulemma järjestetä.

Taidankin tästä ryhtyä keräämään inspistä tulevaa koulutusta varten ja toivottelen teille kaikille mukavia hetkiä omissa harrastuksissanne!