Yllätysvieraat

Viime sunnuntaina Jimin piti herätessään hieroa silmiään uskoakseen näkemänsä. Hän oli kaikessa rauhassa heräilemässä ja mitä ihmettä ovikello soi. Kuka kumma meille tulisikaan? Jimi tietenkin oli jo valmiina ottamassa tulijat vastaan. Vierailijat olivat minun sisarukseni Alisa ja Paula. Voi sitä iloa, Jimi ei olisi tiennyt miten päin olla ja mitkä lelut pitää muistaa esitellä. Jimillä oli tosi mukavaa. Varsinkin kun tytöt olivat muihin vierailijoihin nähden pidempään, oli siinäkin oma ilonsa. Käytiin myös ulkona ja siellähän me sitten saatiinkin olla keskenämme. Flexi oli maksimipituudessaan ja Jimi siellä toisessa päässä. Vaikka oli kolme tyttöä seuranaan niin poika havitteli muiden ihmisten perään. On meillä ”reilu” koira, oma väki unohtuu heti kun näkee toisia ihmisiä.

Viikolla on myös otettu muutaman kerran yhteen samoista asioista kuin aiemminkin; sanomalehden syönnistä ja puremisesta. Minulla on jalkapöydässä jäljet pienistä hampaista ja mustelmat. Jostain syystä mie olen se kiinnostavampi tyyppi ja välillä tulee todella paha mieli kun koettaa komentaa eikä toinen tunnu tajuavan mitään. Varsinkaan sitä että hampaat ovat todella terävät ja purenta oikeasti koskee. Luotan ehkä liikaa siihen, että kun Jimi pääsee ulkoilemaan kunnolla ilman rajoituksia, kaikki nämä pahanteot jäävät vähemmälle. Vielä ensi viikko on tätä eristystä jäljellä. Ulkona ollaan pyritty käymään joka päivä, liikumme sellaisilla alueilla jotka ovat koirilta ”kiellettyjä” eli lasten leikkipaikalla jottei siellä olisi koirien jätöksiä. Jimihän ei pihalle tee mitään ilman erillistä pyyntöä.

Viikon aikana on myös opeteltu vähän temppuja. Jimi osaa nyt istu, anna tassu ja maahan -käskyt. Istu varsinkin onnistuu hyvin ilman haparointia. Makupalan kanssa temput menevät usein ylisuorittamiseksi, mutta ilman makupalaa suoritus on tarkkaa työtä, ja onnistumisen ilo näkyy opettajan ja oppilaan silmissä.

Matolääke saatiin myös annettua. Kasvattaja Heli kertoi, että se saattaisi olla hankala homma sillä tahna tulee laittaa kitalakeen eikä se ole mitään herkullisen makuista. No me sitten olimme Juhan kanssa valmentautuneet siihen että tästä tulee ongelmallista ja odotimme sellaista villiintymishetkeä jolloin suu on herkästi aukeamassa. Laitoin matolääkkeen sormeen ja aukaisin suuta. Jimi päätti, ettei toimenpidettä niin tehdäkään vaan se nuoli lääkkeen sormestani. Hölmistyneenä katsoimme toisiamme ja mietimme, mikä kohta tässä nyt meni pieleen. Eihän sen näin kivuttomasti pitänyt mennä. Jimi nuoli käden puhtaaksi ja palkkioksi sai muutaman nappulan, ettei suussa maistuisi pahalta. Ei me poikaa nälässä pidetä joten tuo matolääkkeeseen kohdistuva ahneus ei siitä ainakaan kerro.

Jimi on myös itse opiskellut rappusten nousemista. Korkeimmillaan on ollut kahdeksannella rappusella ja sitten onkin pattitilanne, ylös ei haparoivin takajaloin uskaltaisi eikä alas tuleminenkaan vahvin laji ole. Jimi on tulossa silloin ylös kun me olemme Juhan kanssa siellä, ei se muuten sinne havittele ja hyvä niin. Kierreportaat ovat kuitenkin aika pahat jos sieltä tullaan vauhdilla alas. Vakuutus on jo Jimille otettu, jos kaikesta varomisesta huolimatta sattuu jotain.

Vakuutuksen turvin uskalsimmekin tulla mökkeilemään. Jimi oli pakkaamassa omat tavaransa, Nellan tavarat ja meidän tavarat se tarkasti kassista. Jimi ei varmastikaan tiennyt minne mennään, sillä emme ole olleet vielä reissussa yötä. No automatka meni tietysti jo rutiinilla. Puolen tunnin aikana kerkesi ottaa vähän unta. Se olikin hyväksi sillä mökkeillessä ei turhan takia päätä tyynyyn paineta.

Koska mökki on saaressa, edessä oli pieni venematka. Se meni hyvin, vähän vaan piti ihmetellä että mikä se tämmöinen juttu on ja minnehän tällä mennään. Rohkeana poikana Jimi istui kyydissä, olihan meidän kaikki tavarat ja Nellakin samassa veneessä. Kun tultiin saareen, näytti että poika olisi ollut täällä joskus aieminkin ja tuli kuin kotiinsa.

Kiersimme saaren flexin kanssa, sen jälkeen päästimme Jimin irti. Nyt olemme jo tehneet monta retkeä, kuunnelleet lintujen ääniä, katsottu laiturilta kun kalat hyppivät ja ennen kaikkea tehty monet tarpeet ulos. Kahdesti Jimi on myös ollut horjahtamassa laiturilta, onneksi ei ole vielä tippunut. Vesi on turhan kylmää uimiseen, mutta kahlattu ollaan sillä kusiainen puri pienestä jalasta ja viileä vesi helpottaa tuskaan vähäsen. Eilen illalla ulkoiltiin myös neljistään, jotta Nellakin pääsi ulos. Kotonahan ulkoilu on sujunut ongelmitta, molemmilla lemmikeillä on omat juttunsa eivätkä toisen tekemiset kiinnosta. Eilen ulkoilu menikin melkein samoin, Jimi antaa Nellalle rauhan ja toisin päin. Vain kerran Jimiä kiinnosti pienikokoinen isosiskonsa. Nella juoksi mökkipolulla omaan vauhdikkaaseen tyyliinsä, pieni pylly heiluen ja Jimi tuli takaa ja nappasi Nellan suuhunsa. Sain Nellan pois suusta eikä sen turkki ollut kostunut eikä tainnut edes tajuta tapahtumaa. Jimikään ei tainnut ymmärtää mitä tapahtui sillä Nella unohtui samassa. Mutta se taas osoitti että vaikka ne eivät toisistaan juuri välitä, niin silti pieni mahdollisuus siihen on että Jimi ottaa toisen suuhunsa tai litistää tahallisesti tai tahattomasti tämän.

Nyt Jimi nukkuu päiväuniaan säkkituolissa, mutta kohta varmaan menemme aurinkoon nauttimaan elämästä ja lataamaan akkuja ensi viikkoa varten. Harmi ettei mukana ole herkkuamme vesimelonia, sitä olisi mukava maiskutella auringon paistaessa.