Juhannus

Ensinnäkin täytyy mainita, että kyllä se vaan koiran taloon tuleminen muuttaa myös pieniä arkisia asioita; makupaloja on pöydänkulmilla, housut täytyy olla taskulliset makupaloja varten ja vähäisetkin menemiset täytyy ajoittaa Jimin lepohetkeä silmällä pitäen. Lisäksi olen jutellut kuluneen viikon aikana ventovieraiden kanssa enemmän kuin edellisinä kuutena vuotena, jotka olen kaupungissa asunut. Olen saanut myös ihastelevien katseiden lisäksi neuvoja, joitain ihan hyviäkin, mm. sen että koirakouluun on hyvä hakea etukäteen, sillä jonot sinne saattavat olla jopa vuoden pituiset. Eli silloin pentukurssista ei välttämättä parhainta apua saa.

Jimi on oppinut uusia temppuja, nyt plakkarissa ovat jo: istu, anna tassu, maahan, ryömi, katso, tuo pallo, istu ja odota. Tuo istu ja odota -käsky onnistuu pennuksi todella hienosti. Ja tuon tempun turvin saadaankin hyviä kuvia. Sana: EI, alkaa myös löytää oman merkityksensä ja minun kädet alkavatkin olla paranemaan päin pienien naskalihampaiden jäljiltä eikä uusia haavoja ole tullutkaan.

Jimin turkki alkaa muuttumaan. Pitkiä karvoja ei näy, mutta turkki on alkanut vaalenemaan. Kaula ja lonkat alkavat olla harmaat/vaalean ruskeat. Selässä ollut pikimusta viivakin on muuttunut ruskeaksi, mutta otsa ja tassut ovat vielä vähän ryppyiset.

Eilen kävimme tutustumassa Milla -koiraan. Milla on musta labradorinnoutaja, kiltti kuin mikä ja ikä on tuonut jo kokemusta pentujen kanssa olosta sekä rauhoittanut Millan hyvin pitkälti. Mutta tämä oli hyvä kokeilu, sillä Jimi ei ole kaupungissa juurikaan päässyt tutustumaan yhteenkään koiraan kunnolla. Kaikki ovat räksyttäneet suuntaan tai toiseen. Milla olikin sitten ihana kamu tutustua. Isin koiran Rambo -beaglen kanssa voi ollakin jo rajummat leikit. Olemme tapaamista siirtäneet ihan tarkoituksella, ettei Jimi olisi turhan pieni, tosin kokoeroa ei paljon ole, mutta voimankäyttö voi Rambolla olla suurempi.

Ulkona olemme käyneet useamman kerran päivässä, siellä on niin paljon ihmeteltävää ettei pissit ja kakat tahdo tulla ulos, mutta joskus silloin tällöin koetaan myös onnistumisen hetkiä. Jimi ei näytä pelkäävän mitään, lähinnä suurimman ihmetyksen tuo haukkuvat koirat ja ohi menevät ihmiset, jotka eivät huomioi häntä. Ulkoilun ansiosta Jimi on rauhoittunut hiukan, ja ulos lähteminen on tullut niin rutiiniksi, että sieltä malttaa tulla myös välillä sisälle. Tänään katseltiin kun oravat ajoivat toisiaan takaa ja kun jäniksillä oli kosioleikit kesken, tai lähinnä mie katsoin ja yritin saada Jiminkin katsomaan. Jimi katseli vaan miun osoittavaa sormea, mutta siihen se sitten jäikin. Jäniksen hajut kuitenkin löysi sitten kun vein lähemmäs tapahtumapaikkaa.

Kävihän tässä yksi aamu myös vähän ikävästikin. Laitoin aamulla farkut jalkaan ja Jimi tietenkin halusi roikkua niissä juuri sinä aamuna. Mitkään kiellot eivät menneet kuuleviin korviin vaan touhu jatkui. No sitten luulin jo pääseväni tästä tempauksesta, mutta Jimi tekikin yllätyksen; tarttui lahkeesta kiinni ja samassa mie otin askeleen eteenpäin. Kuului vinkaisu ja Jimi meni melkein suoraan sänkyynsä. Ihmettelin touhua ja kävin katsomassa mikä tuli. Jimi rupesi nuolemaan käsiäni ja taisi se vähän kokeilla maistellakin, samalla huomasin että nyt tulee verta jostain. Minuun ei sattunut joten sen täytyi olla Jimin verta. En saanut hampaita tarkasti katsottua, sen verran oli virtaa sängyssä peuhaamiseen. Ajattelin ettei se voinut vakavaa olla, ja että korkeintaan farkun kova kangas oli repäissyt ientä. Soitin Juhallekin kotiin oliko Jimi syönyt ja käyttäytynyt normaalisti. Töistä tultuani katsoin hampaat uudelleen, sillä Jimi oli rauhallisempi. Järkytyin; yläkulmahammas oli katkennut. Siitä ei ollut kuin tynkä jäljellä. Muistin eläinlääkäriaseman olevan auki ja soitin hädissäni kysyäkseni neuvoa. Siellä muistettiin meidän Jimi rokotuskäynnin jäljiltä ja sanottiin ettei hampaalla ole mitään hätää. Maitohampaan juuri tulee itsekseen pois, ja se tarkastetaan vielä tehosterokotteen yhteydessä, mikäli ei ole irronnut siihen mennessä. Nyt olen tarkkaillut ientä ja hampaan seutua päivittäin, eikä se näytä punoittavan. Mutta lahjeleikit kielletään ennen kuin ne kunnolla edes alkavatkaan. Toista hammasta ei kyllä katkaista.

Juhannuksen viettoon lähdetään torstaina koko porukan voimin, mennään tutulle mökille jossa Jimikin on jo kahdesti käynyt. Toivottavasti olisi lämpimät säät eikä ainakaan sataisi vettä. Jimi ei todellakaan tykkää vesisateesta eikä mielellään kävele edes kastuneella maalla saatikka asfaltilla. Autossa matkustamisessa on taas uutta opeteltavaa, sillä ostin Jimille sen kuljetuskassin. Otin mahdollisimman tilavan koiraa ajatellen, mutta taas helpon liikuteltavan. Se on sellainen kankainen, mutta rautakehikko tekee siitä tukevan. Kahdesti sitä on käytetty ja vähän sieltä takapenkiltä itkua kuuluu, mutta siinä on kuitenkin vapaus vaihtaa asentoa joten ei säälitä laittaa Jimiä sinne. Ennen kaikkea sehän on turvallinen, sillä sen saa taka- ja etupenkin väliin pingotettua. Mutta kohti uusia kokemuksia taas…

Hyvää Juhannusta kaikille!