Herrat eläinlääkärillä

Perjantaiksi olimme tilanneet eläinlääkärille ajat, kaikki Sheriffit kävisivät näyttämässä itseään. Ihan oikeaa asiaakin meillä oli; Jimiltä otettiin verikoe maksa-arvojen tarkkailua varten. Jone lähti näyttämään karvattomia ja kutisevia kainaloitaan ja Jasu sai ensimmäisen rokotteensa. Ensimmäisenä eteisessä hoidettiin punnitseminen ja kappas saimme jälleen yllättyä, Jasu 6,1 kg, Jimi 11,8 kg ja Jone 12,1 kg. Siis kyllä nyt on annettava periksi, että Jone on taloutemme isoin koira. Tosin Jasun lukemat näin kolmen kuukauden ikäisenä tuntuvat myös aika huimilta. Että siitä saattaakin tulla se kaikkein isoin.

Jimin verikokeiden ottaminen onnistui jälleen todella hienosti. Pidin itse kaveria kainalossa, kun hoitaja otti näytteet. Sitten jäätiinkin odottamaan tuloksia.

Jimin tassu pysyi paketissa hienosti kotiin saakka

Seuraavaksi oli Jasun vuoro nousta pöydälle. Ahneen Jasun rokottaminen kävi nopeasti, eikä pieni herra edes tajunnut saavansa piikkiä niskaan. Juusto emännän kädestä maistui niin makoisalle. Jasu oli muutoinkin kovin haltioissaan hoitohuoneessa, sillä lattialta löytyi edellisiltä asiakkailta pudonneita nappuloita sekä hienoja metallisia esineitä, kuten hoitopöydänjalka. Sitä se sitten kalusi ahkerasti koko visiitin ajan.

Jasun uusi lempilelu

Viimeiseksi nostettiin Jone pöydälle. Jone teatraalisesti esitti kovaa äijää ja ärhenteli sekä murisi ihan totisesti hoitajien tai eläinlääkärin lähestyessä. Mitäänhän ei oltu vielä edes keritty tutkia. Ajattelin ettei käynnistä tulisi niin suuri show, jos kaveritkin olisivat samassa huoneessa, ja isäntä pitäisi Jonen tutkimusten ajan kainalossaan, valitettavasti olin väärässä. Tutkimusta varten Jone jouduttiin rauhoittamaan ja Jone sai nukahtaa isännän syliin rauhassa.

Jonen katsellessa unia, saapuivat Jimin tulokset. Iloksemme kuulimme, että Jimin maksa-arvot olivat normalisoituneet. Oli vain vähän vaikea juhlistaa Jimin parantumista, kun Jone näytti häipyvän tajuttomuuden rajamaille.

Jone nostettiin pöydälle tutkittavaksi ja kaverin pyörittely alkoi. Säälitti kaikkien tutkimusten tekeminen, mutta samalla rauhoituksella tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset. Jonesta otettiin ensin tavalliset verikokeet ja tulokset tulivat Jonen pötkötellessä. Verikokeista ei löytynyt mitään sairautta joka aiheuttaisi karvattomia läikkiä. Eläinlääkäri sitten kertoikin, että meillä olisi kaksi vaihtoehtoa sairauden selvittämiseksi. Päätimme tehdä ne molemmat, ettei sitten myöhemmin tarvitse jossitella. Ensinnäkin Jonesta otettiin lisää verikokeita allergiatestejä varten ja sitten otettiin ihosta koepala tutkimuksiin. Jonen oireet siis voivat johtua joko jostain allergiasta tai sitten se on acanthosis nigra tai jokin muu ihosairaus. Näistä vaihtoehdoista se allergia olisi parhain vaihtoehto, sillä sitä edes pystyy hoitamaan joten kuten. Nyt sitten tuloksia odotellaan joulukuun alkuun. Sinne asti Jonea hoidetaan kotikonstein, eli puhdistamalla ihoa Betadinella sekä Relaxant -hoitoseerumilla ja pitämällä iho mahdollisimman kuivana ulkoillessa.

Kotona meillä olikin väsynyt ja paketoitu Jontsaus, josta kaikilla oli kova huoli

Tässä vielä lisää tuosta taudista joka epäillään olevan Jonella, kopio suoraan Suomen Mäyräkoiraliiton jalostuksen tavoiteohjelmasta (sairaudet):

Acanthosis nigricans "Tätä ihotautia esiintyy lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla. Sen aiheuttaa melaniinin lisääntyminen ihossa ja siitä johtuva ihon tummuminen (hyperpigmentaatio). Useat krooniset ihosairaudet aiheuttavat hyperpigmentaatiota, mutta ainoastaan lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla se on perinnöllinen sairaus. Periytymismekanismia ei tunneta, se voi olla resessiivinen autosomaalinen tai polygeeninen. Oireet ilmenevät alle vuoden ikäisenä kainaloiden tummumisena ja vähitellen kainaloiden iho muuttuu paksuksi, rasvaiseksi ja karvattomaksi. Muutoksia voi joskus olla muuallakin ihossa. Sekundaarisesti voi tulla myös hiiva- ja bakteeri-infektioita, jotka aiheuttavat kutinaa ja märkivää ihotulehdusta. Diagnoosi voidaan tehdä sulkemalla muut ihosairaudet pois ja ihobiopsian avulla. Hoito on elinikäinen (esimerkiksi sekundaaritulehdusten hoito, kortisoni) ja sen avulla oireet voidaan usein pitää kurissa. Tauti on nykyään harvinainen Suomessa. Jalostussuositus: Sairaita yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen".

9 kommenttia:

7. marraskuuta 2010 klo 22.25 Kisu kirjoitti...

Jimi oli vanhimpana rauhallisin... ihana.

Voi Jonea, toivottavasti pääsette vähällä ja iho rauhoittuu.

Terkkuja Sohville, jonka kuulumisia kaipaillaan :)

10. marraskuuta 2010 klo 11.09 Eppu kirjoitti...

Voi Jone reppanaa... Toivottavasti vaiva selviää nyt.

11. marraskuuta 2010 klo 6.26 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kisu: Jone on kyllä ollut reipas tuon eläinlääkärin jälkeen, vaikka se onkin täriseekin nykyisin kun puhdistan ihoa. Voi kun se tietäisi miten paljon minua surettaa nuo oireet ja kuinka paljon tahtoisinkaan, että ne saataisiin kuriin.

Jimmy oli kyllä esimerkillinen potilas, mitä nyt vinkui innoissaan.

Sohvin kuulumiset pitäisikin päivittää. Se on vaihtanut koko syksyn karvaa ja kohta se onkin esittelykunnossa.

Eppu: Ei olisi Jone kyllä tarvinnut tuommoista ongelmaa itselleen. Jännityksellä ja pelolla odotamme tuloksia.

11. marraskuuta 2010 klo 8.15 Aikku kirjoitti...

Voi Jonea... toivottavasti tulokset eivät ole pahimmasta päästä.

11. marraskuuta 2010 klo 18.31 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Olli: Sitä minäkin pelkään. Muutamalla lenkuralla on tullut itku, kun on katsonut Jonen kohellusta ja miettinyt kuinka pahasti sen elämä saattaakaan vuosien varrella vielä muuttua. Toivottavasti mitään niin dramaattista testeistä ei löydy vaan se on vain esim. allergisuutta potaatille.

13. marraskuuta 2010 klo 19.00 Marja-Leena kirjoitti...

Toivotaan, että tauti ei ole tuota acanthosis nigricansia. Toisaalta ei se allergiankaan hoito helppoa ole kun harvoinpa ne koirat taitavat olla vain yhdelle ruoka-aineelle allergisia. No toivotaan, että ainakin selviää mistä on kyse ja sitten suunnittelette miten hoidetaan. Terveisin Ossi ja M-L

15. marraskuuta 2010 klo 20.48 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Marja-Leena ja Ossi: Toivotaan, että kaverin kutinaan saadaan helpotusta. Tuo Acanthosis nigricansis kuulostaa jo pahalta enkä todellakaan tahdo Jonelle mitään kortisonin pilaamaa elämää. Muistaakseni olisi lähes ainoa hoito vaivaan, en ole edes tahtonut miettiä asioita. Jonen oli tarkoitus viettää käyttöpainotteinen kesä ja nyt jos ei sitten päästä kokeisiin lääkityksen takia tai siksi ettei iho kestä metsässä liikkumista. Ei ole reilua, mutta jospa se tästä.

17. marraskuuta 2010 klo 23.08 Raisa+Funi+Dana kirjoitti...

Täällä pidetään myös peukkuja, ettei mitään vakavampaa löydy! Rapsutuksia seriffeille!

23. marraskuuta 2010 klo 8.08 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Raisa ja Funi: Peukut ovat jo kohta kuluneet pystyyn. Jonesta on löytynyt uusi karvaton kohta, joka kieltämättä on saanut ainakin emännän melkoisen rauhattomaksi.