Viimeksi oltiin toiveikkaana menossa koirakouluun, Kivuttomalle ja Pääsiäinenkin oli edessä. Nyt ne kaikki ovat koettu, ja tässä kirjoituksessa tiivistetysti tapahtuneista.
Koirakoulussa tosiaankin käytiin Jimin kanssa. Koulua edeltänyt lenkki sujui aivan loistavasti. Poika oli lähestulkoon koko ajan kontaktissa, ja kuuliaisena. Kentälle saapuessamme tiesin, ettei tästä koulutuksesta seuraisi mitään hyvää. Olisi pitänyt jättää osallistumatta suosiolla. En saanut Jimiin minkäänlaista kontaktia, kaikki muu kiinnosti enemmän. Sitten poika varmaan jo tunsi turhautumiseni, ja silloinhan se heittäytyy aivan kauheaksi. Jos se näkee ihmisessä yhtään kiihtymisen merkkejä, se varmasti tekee kaikkensa ärsyttääkseen enemmän. No emännän sisukkuudelle yritettiin osallistua koulutukseen toisista kauempana. Ryhdyin kaivamaan makupaloja taskusta hihnan ollessa maassa, niin kuin se aina on. Yht´äkkiä Jimi kirmasi yhden haukkuvan isokokoiseen pennun kimppuun. Onneksi Jimi ei oikeasti murissut, se vaan meni painimaan suorilla. En todellakaan tiedä miten siinä niin kävi, ja myönnän vian olleen minussa. Tietenkin Jimi olisi pitänyt saada kiinni, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti etten tajunnut edes suutani aukaista. Yleensä Jimi on se jonka kimppuun käydään hampaat irvessä, enhän mie voinut kuvitellakaan sen tekevän mitään tuollaista. No nyt sekin on nähty... Meiltä meni sitten se loppuaika koulutuksesta ihan vaan maltin säilyttämiseen, ja lopulta Jimi sekä emäntä olivat rauhoittuneet. Itse vierastan kovia otteita koiran koulutuksessa, mutta miettimään tapahtunut kyllä pisti. Olen huomannut jo kevään aikana etten kiinnosta Jimiä tarpeeksi, tai en saa sitä innostumaan leluista tai mistään muustakaan. Kävikin mielessä ajatus, että miksi me moisissa koulutuksissa käydään. Jimi tekee kaiken orjallisesti kun on kontaktissa, mutta ei se siitä nauti. Nuorempana sen sai innostettua vetolelulle, ja näin koulutusvire oli helposti saatavissa. Nyt sitä on ihan turha yrittääkään. Jos tiistaina vääntäydytään koulutuskentälle otan mukaan jäniksenkäpälän. Sillä saan poikaan toivottua intoa, mutta täytyy miettiä oikeasti onko mitään mieltä viedä mäyräkoiraa, jonka mielenkiinto on jossain muualla, koulutuskentälle ihan vaan emännän tahdosta.
Jonen ensimmäinen rokotus puolestaan oli keskiviikkona. Jone puettiin kaulapantaan, ja koko perhe pakkautui autoon. Automatka meni vikisemättä molempien poikien matkatessa omissa kopeissaan. Jimille seuraa rokotuksen ajan piti Kikka, joka asuu eläinlääkärin naapurissa. Jonen kanssa marssittiin eläinlääkäriin, jossa vastaanotto olikin jälleen lämmin ja ystävällinen. Pääsimme suoraan eläinlääkärin pöydälle, ja viidessä minuutissa poika oli rokoitettu. Jone ei huomannut koko piikkiä, se keskittyi niin lääkärin tarjoamiin nappuloihin. Poikaa ei jännittänyt seisoa pöydällä, tai olla vieraan ihmisen tutkittavana. Jone on todella rento kaveri, koko aikana se ei vinkunut tai yrittänyt päästä sylistä. Poika sai käyttäytymisensä johdosta päivän symppis-palkinnon, kilon Hill's nappuloita ja purkkiruokaa. Ja arvatenkin koko perhe oli iloinen saamastaan palvelusta ja huomiosta. Uusintarokotukseen aika on jo varattuna, ja sitä odotellessa pysytelläänkin vaan kodin läheisissä lenkkimaisemissa. Lisäksi ulkona on sellainen rapakeli nykyisin, ettei ole mitään mieltä lähteä pikkuisen kanssa ulkoilemaan, sehän kastuu ja rapautuu täysin.
Pääsiäistä vietettiin mökkeillen. Aurinkoa ei koko aikana näkynyt, joten ulkoilut menivät vähän mönkään. Jimistä oli huomattavissa myös stressaantumisen oireita. Se olisi halunnut olla irti, ja juosta ympäri maat ja mannut. Pojan harmiksi kuitenkin pidimme sen narussa tiukasti. Jonelle puolestaan riitti vaarin saaren ympäri kiertäminen. Kaikessa touhussa pojat kyllä yrittivät olla mukana, joskus vähän turhankin lähellä. Jouduimme jättämään siis pojat aina välillä sisälle lekottelemaan ja lämmittelemään. Kerran tämä kohtalo ei Jimille kelvannut, vaan tämä näytti pennulle kuinka ulko-ovesta päästään ulos. Jimi osaa avata mökin oven nenällään, ja niinpä pojat juoksivatkin peräkkäin innoissaan ulos, isompi edessä ja pienenpi perässä. Molemmat näyttivät olevan onnesta soikeina.
Mökillä Jimi on joutunut tottumaan mönkkäriin. Se inhoaa moottorikelkkoja ja mönkijöitä, mutta nyt se ehkä alkaa tajuamaan etteivät ne niin pahoja olekaan. Varsinkin kun oma isäntäväki näyttää olevan kyydissä. Jone puolestaan pyörii erilaisten moottoriajoneuvojen alla, se varmaan haaveilee mekaanikon urasta pyöriessään moottorin alla. Sisällä se sukeltelee sohvan ja sängyn alla, kuten kunnon luolakoira.
Nyt pojat nukkuvat tuossa päiväuniaan. Tietenkin nyt, kun isäntäväki on saatu ylös, nukuttaa heitä makoisasti. Jimillä on aina aamuisin hirmuinen kiire saada porukka ylös. Ilmeisesti sitä jännittää uusi aamu, sekä uudet kuviot. Jone puolestaan nukkuisi yhtä ja samaa unta puolille päiville, ellei pissihätä yllättäisi aikaisemmin. Toivottavasti Jimi ottaakin mallia pienemmästä ettei aina tarvitse olla tekemässä jotain ja stressaamassa jostain.
ps Oskutuotteesta tuli henkisestä kivusta ja särystä korvausta. Saimme sekä pieniä että isoja korvia pussillisen. Tuotteet on jo testattu, ja todettu maistuviksi.
Koirakoulussa tosiaankin käytiin Jimin kanssa. Koulua edeltänyt lenkki sujui aivan loistavasti. Poika oli lähestulkoon koko ajan kontaktissa, ja kuuliaisena. Kentälle saapuessamme tiesin, ettei tästä koulutuksesta seuraisi mitään hyvää. Olisi pitänyt jättää osallistumatta suosiolla. En saanut Jimiin minkäänlaista kontaktia, kaikki muu kiinnosti enemmän. Sitten poika varmaan jo tunsi turhautumiseni, ja silloinhan se heittäytyy aivan kauheaksi. Jos se näkee ihmisessä yhtään kiihtymisen merkkejä, se varmasti tekee kaikkensa ärsyttääkseen enemmän. No emännän sisukkuudelle yritettiin osallistua koulutukseen toisista kauempana. Ryhdyin kaivamaan makupaloja taskusta hihnan ollessa maassa, niin kuin se aina on. Yht´äkkiä Jimi kirmasi yhden haukkuvan isokokoiseen pennun kimppuun. Onneksi Jimi ei oikeasti murissut, se vaan meni painimaan suorilla. En todellakaan tiedä miten siinä niin kävi, ja myönnän vian olleen minussa. Tietenkin Jimi olisi pitänyt saada kiinni, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti etten tajunnut edes suutani aukaista. Yleensä Jimi on se jonka kimppuun käydään hampaat irvessä, enhän mie voinut kuvitellakaan sen tekevän mitään tuollaista. No nyt sekin on nähty... Meiltä meni sitten se loppuaika koulutuksesta ihan vaan maltin säilyttämiseen, ja lopulta Jimi sekä emäntä olivat rauhoittuneet. Itse vierastan kovia otteita koiran koulutuksessa, mutta miettimään tapahtunut kyllä pisti. Olen huomannut jo kevään aikana etten kiinnosta Jimiä tarpeeksi, tai en saa sitä innostumaan leluista tai mistään muustakaan. Kävikin mielessä ajatus, että miksi me moisissa koulutuksissa käydään. Jimi tekee kaiken orjallisesti kun on kontaktissa, mutta ei se siitä nauti. Nuorempana sen sai innostettua vetolelulle, ja näin koulutusvire oli helposti saatavissa. Nyt sitä on ihan turha yrittääkään. Jos tiistaina vääntäydytään koulutuskentälle otan mukaan jäniksenkäpälän. Sillä saan poikaan toivottua intoa, mutta täytyy miettiä oikeasti onko mitään mieltä viedä mäyräkoiraa, jonka mielenkiinto on jossain muualla, koulutuskentälle ihan vaan emännän tahdosta.
Jonen ensimmäinen rokotus puolestaan oli keskiviikkona. Jone puettiin kaulapantaan, ja koko perhe pakkautui autoon. Automatka meni vikisemättä molempien poikien matkatessa omissa kopeissaan. Jimille seuraa rokotuksen ajan piti Kikka, joka asuu eläinlääkärin naapurissa. Jonen kanssa marssittiin eläinlääkäriin, jossa vastaanotto olikin jälleen lämmin ja ystävällinen. Pääsimme suoraan eläinlääkärin pöydälle, ja viidessä minuutissa poika oli rokoitettu. Jone ei huomannut koko piikkiä, se keskittyi niin lääkärin tarjoamiin nappuloihin. Poikaa ei jännittänyt seisoa pöydällä, tai olla vieraan ihmisen tutkittavana. Jone on todella rento kaveri, koko aikana se ei vinkunut tai yrittänyt päästä sylistä. Poika sai käyttäytymisensä johdosta päivän symppis-palkinnon, kilon Hill's nappuloita ja purkkiruokaa. Ja arvatenkin koko perhe oli iloinen saamastaan palvelusta ja huomiosta. Uusintarokotukseen aika on jo varattuna, ja sitä odotellessa pysytelläänkin vaan kodin läheisissä lenkkimaisemissa. Lisäksi ulkona on sellainen rapakeli nykyisin, ettei ole mitään mieltä lähteä pikkuisen kanssa ulkoilemaan, sehän kastuu ja rapautuu täysin.
Pääsiäistä vietettiin mökkeillen. Aurinkoa ei koko aikana näkynyt, joten ulkoilut menivät vähän mönkään. Jimistä oli huomattavissa myös stressaantumisen oireita. Se olisi halunnut olla irti, ja juosta ympäri maat ja mannut. Pojan harmiksi kuitenkin pidimme sen narussa tiukasti. Jonelle puolestaan riitti vaarin saaren ympäri kiertäminen. Kaikessa touhussa pojat kyllä yrittivät olla mukana, joskus vähän turhankin lähellä. Jouduimme jättämään siis pojat aina välillä sisälle lekottelemaan ja lämmittelemään. Kerran tämä kohtalo ei Jimille kelvannut, vaan tämä näytti pennulle kuinka ulko-ovesta päästään ulos. Jimi osaa avata mökin oven nenällään, ja niinpä pojat juoksivatkin peräkkäin innoissaan ulos, isompi edessä ja pienenpi perässä. Molemmat näyttivät olevan onnesta soikeina.
Mökillä Jimi on joutunut tottumaan mönkkäriin. Se inhoaa moottorikelkkoja ja mönkijöitä, mutta nyt se ehkä alkaa tajuamaan etteivät ne niin pahoja olekaan. Varsinkin kun oma isäntäväki näyttää olevan kyydissä. Jone puolestaan pyörii erilaisten moottoriajoneuvojen alla, se varmaan haaveilee mekaanikon urasta pyöriessään moottorin alla. Sisällä se sukeltelee sohvan ja sängyn alla, kuten kunnon luolakoira.
Nyt pojat nukkuvat tuossa päiväuniaan. Tietenkin nyt, kun isäntäväki on saatu ylös, nukuttaa heitä makoisasti. Jimillä on aina aamuisin hirmuinen kiire saada porukka ylös. Ilmeisesti sitä jännittää uusi aamu, sekä uudet kuviot. Jone puolestaan nukkuisi yhtä ja samaa unta puolille päiville, ellei pissihätä yllättäisi aikaisemmin. Toivottavasti Jimi ottaakin mallia pienemmästä ettei aina tarvitse olla tekemässä jotain ja stressaamassa jostain.
ps Oskutuotteesta tuli henkisestä kivusta ja särystä korvausta. Saimme sekä pieniä että isoja korvia pussillisen. Tuotteet on jo testattu, ja todettu maistuviksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti