Lauantaina startattiin auto kohti Perhoa. Yö oli ollut huono, sillä unta ei juurikaan ollut saatu. Jone käveli ja huokaili koko yön, Jasu hötkysi myös, Jimmy ja Eve näkivät unta... Levotonta oli siis, kellon lyödessä 2:30 kannettiin junnut autoon ja lähdettiin matkaan.
Perillä oltiin sopimoilleen juuri aamupalalle. Aamulla meni nopsahti paperiasiat, tuomarin jutustelu ja laukauksen sieto läpi. Sitten siirryttiin maastoon, jonne olikin sitten matkaa noin 10 kilsaa ja Golfimme pohja kiitti.
Enemmittä löpinöittä suoraan tuomari Kristiina Erkkilän koeselostuksiin:
Taxmania Duracell "Jasu", jäljen ikä 13 h 55 min
Innokas aloitus. Ajoittain liiankin reipasta vauhtia etenevä koira ajautuu helposti jäljen sivuun. Oikaisee kulman, palaa makaukselle, josta ajautuu takajäljelle, hukka. Pikainen keskustelu ohjaajan kanssa ja uudestaan jäljelle. Erinomainen loppusuoritus, makaus merkaten, kulma suoraviivaisesti. Löysi kaadon jota jää tutkimaan.
AVO 2, 39 pistettä
Hakiavan Ganymedes "Jone", jäljen ikä 20h 10 min
Ohjattu aloitus. Sopivaa vauhtia jäljen päällä etenevä koira. Merkkaa makauksista kolme, kolmas menee metristä ohi. Kulmat hienosti, katko tarkistuksin. Viimeisellä osuudella alkoi elävä riista kiinnostaa enemmän ja tarkistuslenkin jälkeen lopulta ajautuu kaadon ohi. Tuomittava hukka. Palautetaan jäljelle ja useamman kehoituksen saattelema löytää sorkan.
VOI 2, 37 pistettä
Minä saan syyttää molemmista tuloksista itseäni. Ensinnäkin Jasun kanssa ongelma oli työmotivaation löytäminen. No sen sain sitten ihan lenkkeillessämme testattua, että äänellä ja kehoituksilla saan sen liikkeelle. Siispä aloitus oli aika show, sillä kymmenen metrin matkan jonka ohjaaja saa koiraansa sparrata, vein Jasun ihan liian hötkyksi. Sitten siellä ensimmäisellä makauksella kerin narua ja ohjasin tietämättäni koiraa eleilläni. Onneksi tuomari sanoi mitä tein ja tajusin korjata virheeni. Loppusuoritus olikin aivan kuin toisen koiran tekemää. Koesuorituksen ensimmäinen pätkä erosi kahdesta seuraavasti niin, että saimme kokeen parhaimman parivaljakon pokaalin. Eli koira ja ohjaaja tekivät hienosti työn loppuun.
Jasu yllätti minut ja kaikki muutkin. Nyt tiedän etten ohjaile koiraa edes kropallani vaan olen siellä kuuden metrin perässä kuin en olisikaan. Se on tietty helpommin sanottu kuin tehty. Tätä kuitenkin yritetään, sillä eihän koeura tähän jää.
Jonelta odotin sitä ykköstä, en siis voinut kuvitellakaan sen tuovan muuta. Noh jo koepaikalle mennessä tiellä seisoi peura! Niinpä sanoinkin isännälle, että jos näitä on täällä enemmänkin menee koe perseelleen. Niinhän siinä sitten kävi, että se viimeisellä suoralla koitui Jonen ongelmaksi. Se haukkui ja möykkäsi, kun olisi halunnut hirven / peuran perään. Ei päässyt ja loukkaantuneena lähti sitten viipottamaan suoraan autolle. Sorkka jäi siihen muutaman metrin päähän. Niin eli eipä ollut paljosta kiinni taas se.
Koirat on koiria ja kovat odotuksethan minulla oli. Tosin noin 380 kilometrin matka ja 80 euroa per koira sekä oma käytetty vapaa-aika olivat panoksena eli ei mielellään ihan tyhjin käsin tule kotiin. Onneksi mummi katsoi Even ja Jimmyn perään kotona, niin me saatiin sitä laatuaikaa sitten tuolla reissulla.
Kiitokset Perhon Erämiehille hienosti järjestetystä kokeesta, Kristiinalle tuomaroinnista, isännälle seurasta, Jonelle + Jasulle tuloksista, mummille Even ja Jimin kaitsemisesta. Niin ja kiitti autolle ettei äänistä huolimatta särkynyt sinne hevonkuuseen, olisi tullut kallis matka taksilla takaisin.
Nyt viettämään Äitienpäivää ja syödään kakkua sitten vähän poikienkin kunniaksi :)
5 kommenttia:
No eivätkös nuo nyt kuitenkin ole ihan mallikelpoisia suorituksia, onnea. Sitä paitsi ei varmasti ole olemassakaan mäyristä, jota vanha hälki kiinnostaisi enempi kuin elävä riista. Melkein tuollaiset jälkikokeet tarttisi järkätä "ei riistattomalla" alueella. Onhan se nyt selvää kuin pässin liha, että mäyris kiihottuu elävästä riistasta. Sehän on sen duuni, eikä mennä jonkun "vanhan" jälen perästä:) Ihan hienot suoritukset. Hyvää äitienpäivää, M-L ja Ossi.
Minä en ymmärrä tuollaisesta jäljestämisestä yms. yhtikäs mitään. Peukkuja on pidetty ja se ilmeisesti ei mennyt hukkaan.
Onnittelut tiimin menestyksestä! Niin sitä pitää!
M-L ja Ossi: Hyvät ovat tulokset, mutta valitettavasti hopea sijoituksilla ei valioiduta :( Onneksi molemmat ovat nuoria niin keretään vielä kokeisiin seuraavinakin kesinä.
Hanne: Kiitos peukutuksesta, ei mennyt hukkaan ollenkaan!
Onnea tuloksista! Komeet on pystit! Ensi kerralla sitten kotiudutte ykköstulosten kanssa. :)
Morjens, veijarit ja emäntänsä! :)
Mejäkuumeessa täälläkin! Aslanin oon ilmoittanut kahteen kokeeseen, saa nähdä, et mahdutaanko joukkoon, mutta toivottavasti!
Pikkasen liikaa tilannenopeutta on myös meidän junnulla, pitää jarrutella jälkiliinasta, mutta tarkasti vetää suoraan jäljen päältä (viimeksi treeneissä tosin einesti ohimennessään hirvenpapanoita ja just parikymmentä metriä ennen kaatoa teki U-käännöksen ja lähti etsimään päästäisen jämiä, jotka oli jättänyt taakseen :/ Siis, loppumerkit näkyi jo edessä ja mä veikkaan, että tiesi tulevansa päätepisteeseen, haistoi kaadon ilmavainulla ja tiesi, että lysti loppuu siihen, niin tuli hätä käydä vielä hakeen viimerippeet eineestä joka jäi mättäälle. Niin Aslania, niin Aslania ;)
Mut teillä oli hienot tulokset! Vaikka ymmärrän enemmän kuin hyvin, että hopea ei nyt lohduta kun halutaan jälkivalioita. Samaa pelkään minäkin, että sinne livahtaa pari paluujälkihukkaa ja se on sitten niiltä osin siinä. Ollaan treenattu tosi riistarikkaassa maastossa, että tottuisivat tosiaan, että nyt ollaan töissä ja seurataan sitä verta, eikä höntyillä muualle. Saapa nähdä onko auttanut.
Meillä jäljet olleet yli vuorokauden järjestäen, joten toivoa sopii, että ekat avo-jäljet, jotka ovat tuoreempia, ovat sitten sen verran kiinnostavia kun tuoksuvat enemmän, ettei Aslan harhaudu napsimaan mitään ylimääräistä evästä matkalla ;)
Lähetä kommentti