Mäykkyhauvoja

Nyt on kuumeelle tehty jotain, on käyty katsomassa suloisia pentusia. Jasun sisko Taxmania Dream Came True pyöräytti yhdeksän pentua 11.2. isänä Metsapiiga Samurai. 


Onhan sellaiset viisi viikkoiset pennut syötävän ihania. Varsinkin kun yksi tuli ja painautui syliin kesken maailmaan (olohuoneeseen) tutustumisen. Voiko sellaiselle sanoa ei? Pakko pitää päänsä kylmänä ja sanoa. 

Neljännelle koiralle ei ole nyt tässä vaiheessa resursseja. Ja tahdon tarjota sen ilon pennusta myös Evelle. Tässä vaiheessa hän ei vielä ymmärrä sitä miksi pentu roikkuu lahkeessa, syö lelut, saa pissiä lattialle jne. Enemmän hän nauttii tilanteesta jonkin vuoden päästä. Tässä lähivuosina varmaan nyt rupeaa sellaista "etsimääni" pentua pukkaamaan ovista ja ikkunoista. Se on sitten vaan sitten kestettävä. 

Laitanpa tähän pennuista kuvia ja saapi laittaa jakoon, sillä vain yhdellä on koti tiedossa. Ja Mäyräkoiraliiton pentuvälityksestä löytyy vanhempien tiedot kohdasta Pitkäkarvaisen mäyräkoiran pentuja.









7 kommenttia:

20. maaliskuuta 2014 klo 21.39 mondica kirjoitti...

Pentukuvat on kyllä pahasta, entiset kun saa kasvatettua isoiks niin het alkaa pentukuume. Mutta kaks saa riittää. seuraavaan koiraan on mulla matkaa vielä n. 3.5 vuotta :D Pakko asettaa raja johonkin!

21. maaliskuuta 2014 klo 19.03 Marja-Leena kirjoitti...

Voi, mitä ihanuuksia. Kyllä vaatii lujaa luonnetta käydä katsomassa ja sanoa "ei nyt". Mutta hei, muutaman vuoden jälkeen. Toisaalta sitä ei tiedä, mitä muutoksia neljäs koira toisi hyvin hioutuneeseen laumaan.

Kälylläni (on) oli kolme petit basset griffon vendeetä, tosin vanhin 7 v jouduttiin juuri pari viikkoa sitten lopettamaan, kun se sai ihan sarjana epilepsiakohtauksia. Alunperin kahden kaveruksen laumaan tuli se kolmas pentu (kaikki uroksia) vanhin kastroitu ja se nuorin alkoi vuoden vanhana pomoilla ja tuli aika pahoja tappeluitakin. Etukäteen ei aina tiedä, varsinkin jos ottaa uroksia samaan laumaan. Mutta syötävän suloisia nuo pennut ovat. Minä taidan koettaa pysyä tuossa karkkarissa, kun sen turkki on mulle sopivan helppohoitoinen:) Terveisiä teillepäin, M-L ja Ossi.

22. maaliskuuta 2014 klo 7.17 Maria kirjoitti...

Voi,ku söpöjä <3 Mäki, ku tiiän mikä veikka sieltä tullee niin saastutan kuvilla koko blogin :D Mutta kyllä se on totta,että järellä ajatella millon pennulle on aikaa vaikka kuinka sitä haluaisi. Siksipä meilläkin pentusuunnitelmat muuttui Elmerin kipujen myötä tuonnemaksi ja kun sopiva yhdistelmä tuli vastaan niin piti tarttua tuumasta toimeen.

24. maaliskuuta 2014 klo 12.16 Anonyymi kirjoitti...

Eiiiih miten ihania - e tollaisia kuvia saa julkaista ;)

24. maaliskuuta 2014 klo 21.29 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Yhteisesti kaikille: Pennut ovat ihanoita, olipa rotu mikä tahansa. En tiedä miksi "järkiinnyin" tai osasin sanoa ei, niin vahvasti. Vaikka pennut olivat oikeasti suloisia ja luonnekin tulee olemaan mitä mainioin, ainakin jos enoonsa tulevat. Ehkä aika on vaan niin väärä ja jopa minä tajuan sen :)

25. maaliskuuta 2014 klo 21.14 Anonyymi kirjoitti...

Heippa!

Epätoivoisin yrityksin yritän sua tavoittaa täältä kommenttikentän kautta.
Teidän Jonella näyttäis yhtäkkiseltään olla juuri samanlaista ihoongelmaa kun meidän mäykyllä. Haluaisitko kertoa siitä vähän enemmän vaikka spostilla? Ollaan jo ihan toivottomia tähän tilanteeseen.. -laura hjapsu@hotmail.com

1. huhtikuuta 2014 klo 14.38 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Laura, laitan sinulle postia :)