Silmänne ovat kirkkaat kuin tähdet

Eilinen eläinlääkäri keikka heitetty ja vieläpä onnellisesti. Jimin silmissä ei ollut mitään vikaa. Eli suurin ongelma on luulotautinen emäntä, jolla on liian kirkas otsalamppu :) Lamppu siis käy tietyssä kuvakulmassa silmiin niin, että silmissä näyttää olevan kaihi. Onneksemme siis mitään vikaa ei ole. Se miksi Jimi kävelee iltalenkin mieluiten takanani, liittyy johonkin muuhun kuin huonoon hämäränäköön. 


Tunsin olevani tyhmä, kun änkäsin sinne, vaivan takia jota ei ole. Toisaalta taas parempi näin, nyt tiedetään ettei niissä ainakaan eilen mitään vikaa ollut. Vanhemmiten silmät muuttuvat ja nyt ainakin on varmuus koska ne on viimeksi olleet kunnossa :)

Lisäksi Jonelle asennettiin mikrosiru. Jonkin asteista painia se oli ja koko lauma Eveä myöten oli äänessä jossain vaiheessa. Jone siis huusi kuin syötävä, minä pidin sitä kiinni ja eläinlääkäri sirutti. Jimi ja Jasu puolustivat veljeään haukkumalla ja Eve pillahti itkuun. Kun homma oli ohi kaikki rauhoittui samalla sekunnilla. Hoitajat tulivat kylläkin kysymään on kaikki kunnossa. 

Luottolääkärimme sanoikin, että hän luottaa siihen että tunnen koirani ja siksi uskaltautui toimenpiteeseen ilman kuonokoppaa sekä ammattitaitoista avustajaa. Sillä ulkopuolinen ihminen olisi aiheuttanut suuremman huudon. 

Jasu joka painaa enää 12,6 kg sai kehuja laihtumisesta. Elkun mielestä Jasu saa korkeintaan laihtua puolikiloa, sillä se on roteva ja kylkkärit tuntuu jo selvästi. 

Hieman hävetti, kun Jasu yritti varastaa pöydältä nappulat ja lopulta istahti lääkejääkaapin eteen odottamaan palkkaansa. Oikeesti se on nähnyt nälkää, mutta onneksi tulostakin on syntynyt.

Saimme myös elkulta ihastusta sekä tunnustusta siitä kuinka loistavasti lauma toimii. Ja kuinka hienosti herrat ottavat lapsen suojiinsa ja kuinka hienosti Eve on herrojen kanssa. Niin ja kuulemma tytär on super kiltti. Noh sehän tiedettiin, mutta enpä tiedä montakaan lääkäriä joka viihdyttää lasta sillä välin, kun äiti käy koiria autosta ja kun vie ne autoon. Mieluummin maksan, vaikka vähistä rahoistani enemmän, jos palvelu on henkilökohtaista ja koko lauma saa avun :)

Samalla matkaan "tarttui" herroille passit. Enää täytyy tulostaa niihin passikuvat ja toivoa, että kesän loma- tai koematka onnistuu. Kaikki on jo buukattu ja sovittu, isännälle kertomatta :) Kyllähän nyt kerran eläissään jopa mäyräkoiran täytyy ulkomaille päästä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää... :)

7 kommenttia:

23. helmikuuta 2014 klo 8.17 Maria kirjoitti...

Hienoa! Onneksi silmissä ei ole vikaa :) Elmerillähän ruukasi olla näön kanssa ongelmia, esim. Ei uskaltanu pimeässä kulkea ja narussa kulki niin seurasi hajuaistilla meitä.

23. helmikuuta 2014 klo 13.37 Hanne kirjoitti...

Osaan jotenkin myötäelää tai ainakin kuvitella teidän porukkaa eläinlääkärillä. Kolme pontevaa koiraa ja pikkutyttö, jokaisella mahtavat äänivarat. heh-heh.
Onnistunut reissu kuitenkin, ja suuria suunnitelmia. Ootellaan. :)

23. helmikuuta 2014 klo 14.45 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

MarMa: Onneksi juu. Sitä olisi sitten vaan vatuloinut ja jossitellut asioita. Toki koira pärjää huonommallakin näöllä, mutta aina näin parempi :)

HooPee: Tää on kuule sellainen Kiljusen herrasväki tämä meidän laumamme. Lisäksi herroilla on ilmeisesti liian samanlaiset nimet, sillä hoitajat oli nimissä sekaisin useamman kuin kerran passeja täytellessä. Toivottavasti reissusta tulee hyvääkin kerrottavaa ajallaan :)

23. helmikuuta 2014 klo 15.14 Marja-Leena kirjoitti...

Minä voin kanssa sieluni silmin nähdä lauman mäykkyjä ja pienen tytön ELLillä. Hih,hih. Ossin sirutus meni täysin ongelmitta. Sillä on niin löysä niskanahka, ettei se tainnut huomata koko sirutusta ja mun mielestä se oli ihan järkyn kokonen kimpale, joka sinne niskaan pistettiin.
Ei siinä passissa muutens käsittääkseni tartte olla valokuvaa, ainakin ennen se oli vapaaehtoinen. Muista tarkistaa se ekinokokki-lääkitys, kun se on hankalampi homma. Joko sitä tarttee ottaa useampi (olikohan kaksi kertaa Suomessa= säännöllinen) tai sitten se tarttee ottaa siellä lähtömaassa, X-päivää ennen Suomeen tuloa. Ovat menneet sitäkin hankaloittamaan. Silloin kun Ossin kanssa reissattiin, siinä oli helpompi sääntö. Terveisii tytsylle ja kaikille koirille, M-L ja Ossi.

23. helmikuuta 2014 klo 15.15 Marja-Leena kirjoitti...

Ai niin ja piti sanomani, että tosi hienoo, ettei silmissä ollut kaihia!!

24. helmikuuta 2014 klo 9.20 Anonyymi kirjoitti...

No ompa hyvä että ootta poejat kunnossa! Teellä taetaa olla sielä se hyvä liäkär joka lähti tiältä meeltä poekkeen? Äet tuossa sitä atvael.
Hienot sivut teellä. Myö käävään mamman kansa niitä usseen lukemassa!
Terveesin Iivari Määräkoera

6. maaliskuuta 2014 klo 17.47 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

M-L ja Ossi: Kuva onkin vaan tulossa koristeeksi :) Ja onneksi silmät olivat terveet. Ei tässä nyt vielä mitään vanhuusoireita tarvittaisi.

Juu se lääkitys ollaan selvitetty ja täytyy varata aika kohdemaan eläinlääkäriltä, huimaa. Selvitään sitten yhdellä joskin tujummalla tabletilla.

Anonyymi: Ai oisko me sitten viety teitin lääkäri ja ihan omittu se omaksemme?! Tulkaahan toistekin poikkeamaan :)