Pitää olla pikkasen pläski! Vai pitääkö?


Herrat kastroitiin aika tarkalleen vuosi sitten, 24.1. samoihin aikoihin minä jäin kotiin ison vatsani ja myöhemmin vauvan kanssa. Missään vaiheessa herrojen liikunta ei ole vähentynyt, ehkä jopa lisääntynyt. Tarkkailemme isännän kanssa entistä tarkemmin askeliamme / elämäämme, sillä sen mahdollistaa ranteessa jatkuvasti oleva Fitbit flex hyvinvointiranneke.

Olemme huomanneet herrojen taipumuksen lihoa. Näin varoitettiinkin kastroinnin jälkeen tapahtuvan. Ruokaa mielestäni saavat aika isot annokset, mutta lukiessani pussin annostuksia, huomaan käyttämämme nappulamäärän olevan liian pieni. Meillä herrat syövät nappulaa ja lihaa. Aamulla saattaa olla kuivat nappulat ja illalla pelkkä liha. Varsinaisen barffauksen sisään en ole päässyt. Tuon kirjan koiran ruokinnastakin olen aloittanut jo kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa olen päässyt siinä pidemmälle, ehkä pääsen jopa loppuun asti.

Tämä hyvinvointi ja ravitsemus kuntoon, intoilumme oikeastaan alkoi meistä ihmisistä. Isäntä aloitti sen päästen hienosti omasta ylipainostaan (reippaat 40 kiloa) minä olen siinä sivussa sitten laihtunut noin kahdeksan kiloa. Ainoat jotka eivät ole laihtuneet ovat taloutemme koirat. Tai no sekin on suhteellista. Jimi on pyöristynyt ja ukottunut, kuten yleensä keski-iässä miehille käy. Se on kasvattanut itselleen kessin. Jone on laihtunut hiukan, mutta mielestäni se ei ole varsinaista laihtumista vaan lihaksen katoamista. Jasu puolestaan yllätti tämän aamun punnituksessa. Paino oli siis 14 kiloa! Ja kyllä se on positiivista :) Se on ollut joskus +15 kiloa...

On selvää ettei herrat nyt laihdu tällä liikunnalla mitä niille tarjotaan, ainoastaan se liikunnan tarjoaja laihtuu. Tuosta teoksesta toivon saavani apua siihen mitä tehdä kertyville kiloille ja kuinka saada lukemia pienenemään. Meillä on painittu painon kanssa aiemminkin, sillä herrat ovat aina olleet isoja, mutta sehän ei välttämättä tarkoita niiden olevan lihavia. Nyt kuitenkin on huolestuttavaa tuo Jimin pyöristyminen sekä se miksei Jasu laihdu.

Tästä tulee pitkä projekti ja ensimmäiseksi vierailimme eläinlääkärin ruokahyllyllä. Sitten täydensimme arkkupakastimen lihasta. Nyt täytyy katsoa vitamiinit kuntoon. Lisäämme sitä liikuntaa sen minkä nyt ajan puittessa vielä pystymme. Ja mikä tärkeintä ne VÄLIPALAT tulisi lopettaa! Tai ainakin vähentää niiden osuus siitä tarjottavasta ateriasta. Ei keksiä silloin, kun siinä keittiössä pyöritään. Lisäksi koprofagia, eli tavallisemmin satunnainen tai joskus maaninen, ulosteiden ja muun sopimattoman syöminen tulee selvittää. Onko se jokin puute vai opittua? Kyllä se on välillä ongelma lenkkeillessä. Kaikki pörrää saman paskan ympärillä... En tiedä kuinka yleistä se on, mutta harva kai sen kehtaa myöntää. B-vitamiineilla ja lihan lisäyksellä pitäisi homman ratketa, mutta epäilenpähän vaan. 


Tällä hetkellä herrat syö kolme ruokaa päivässä, (1 x 60 g + 2 x 30 g) mutta annos on naurettava. Koira on saaliseläin ja sen tulisi syödä kerran päivässä, mutta meillähän esiintyy tyhjän mahan oksentamista. Eli koira oksentaa sappinestettä, jos mahalaukku on tarpeeksi pitkään tyhjillään. Ja sitä tekee Jimi ja Jasu, eli syökööt kaikki sen kolme kertaa päivässä sitten. Eihän nuo muutoinkaan sutta muistuta :)

Tästä alkaa mielenkiintoinen kampanja: Sheriffit rantakuntoon! Katsotaan kuinka käy, näkyykö tulos koirissa vai pelkästään emännässä. Ihan ensiksi saisi nuo pakkaset vähän lauhtua, olisi huomattavasti kivempi ulkoilla.

3 kommenttia:

1. helmikuuta 2014 klo 15.57 Maria kirjoitti...

Meillä Raisa syö 200g/vrk ja nyt ollaan siirrytty siihen,että aamulla saa suurimman osan eväästä ja iltasella kananmunan kanssa kotiruuan jämiä, c-vitskua, kalkkia ja sinkkiä. Valkosipulijauhetta joko aamulla tai illalla. Nappullaa ei ole ollenkaan vaan kaikki raakaa lihaa ja pikku lusikallinen puuroa tai pellavansiemeniä. Tällä tavalla ei ole ilmennyt tyhjän mahan oksentamista, kun illalla saa pikku annoksen. Annoskoothan olisi sinunki koirilla ihan erilaiset, jos ruokintakertoja ois vaan kaks vuorokaudessa ;) Elmeri muuten söi saman verran, kun Raisa, ehkä himppasen enempi välillä. Elmeri painoi kuitenki n. 14kg ilman läskejä ja ell mielestä oli hitusen laihan puoleinen.

1. helmikuuta 2014 klo 17.50 Marja-Leena kirjoitti...

Mielettömät onnittelut isännälle tuollaisesta ylipainosta irti pääsemisestä. Aivan mahtavan hienoa. Kilomäärä on melkein sama, mistä minun tulisi päästä eroon. Ravintoterapeutin mukaan syön oikein , mutta liian vähän. Hoohhoijaa

Jasu kuulostaa kieltämättä paksulta, mutta kait sekin laihtuu. Ossikin on laihtunut ihan pelkällä sillä, että olen kieltänyt miestäni antamasta sille mitään herkkupaloja.Nyt en ole ihan hetkeen punninnutkaan koiraa. Ossi syö kerran päivässä, vaikka sillä on aina kipossa ruokaa. Ei vilkaisekaan sinnepäin ennen iltaa. Sitten syö noin klo 19-20 ja nukkuu tyytyväisenä. Toivottavasti Jasu laihtuu ainaskin vähäsen, muuten sille voi tulla vanhempana ongelmia. Eihän nuorella ja hyväkuntoisella koiralla eikä ihmiselläkään ole yleensä pienestä liikapainosta ongelmaa, mutta auta armias, kun ikää tulee lisää. Huoks. Tunnen oman liikapainoni joka päivä ja vaikka pyristelen ja liikun ei se tunnu katoavan mihinkään. Mukavata talven jatkoo teillepäin! M-L ja Ossi.

11. helmikuuta 2014 klo 21.56 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

MarMa: Valehtelematta Jasu on ollut säälittävän niukalla määrällä diettinappulaa. Joko 20gx3 krt tai sitten kaksi tuollaista pientä annosta ja yksi isompi. Mutta olipa vaan paino hivunnut samaan, vaikka välillä jo kävi kolmessatoista. En tiiä, itellä ei kyllä ole tuota ongelmaa :)

M-L ja Ossi: Eihän Jasulla ole nyt ongelmia painonsa kanssa, sehän on ketterin pomppija. Toisaalta jokainen ylimääräinen kilo saattaa pitkäselkäiselle olla kohtalokkaampi kuin muille. No eiköhän tämä tästä, ajan kanssa, jos ei muuten.