Viisi vuotta sitten Hakiavan kenneliin syntyi neljä pientä, suurta mäyräkoiraa. Yksi niistä muutti myöhemmin meille.
Jone on raivannut tiensä sydämiin, mutta emäntäänsä se ei ole hetkessä puolelleen saanut. Kovasti on herran kanssa taisteltu, mille haukutaan, miten ohitetaan, miten rauhoitutaan ja miten otetaan muut huomioon jne.
Jone on ollut isäntänsä koira ja niin saa ollakin. Minä kuitenkin hoidan kaiken tavallisen; ruokinnan, lenkityksen, koulutuksen jne. Siksi Jonen täytyy antaa hiukan periksi ja alistua akkavaltaan.
Lukuisat ihosairaudet vaivasivat nuorta poikaa. Kaikki haparointi hoitomuodoissa ja lääkityksessä sai meidät omistajat epätoivoon. Itketti, vitutti, pelotti. Miksi meidän koira, miten tätä voi hoitaa, onko tässä mitään järkeä, nauttiiko koira elostaan? Onneksi mentiin kaupungin kalleimmalle eläinlääkärille, ensimmäisen tupeloijan jälkeen saimme sieltä luottolääkärin. Joka osottautui myös kaupungin osaavammaksi näissä oireissa. Homma saatiin haltuun allergiatesteillä ja sittemmin siedätyshoidolla.
Tällä hetkellä tilanne ihossa ja allergioissa on hyvä. Jone pystyy syömään aika vapaasti kaikkea, mutta lihat ovat yleensä peräisin hevosesta, lampaasta, kalkkunasta, porosta tai hirvestä. Karvat ovat kasvaneet takaisin. Tassut pysyvät ehjinä. Tosin lenkkeilyt metsissä on vähissä, en tahdo aiheuttaa yhtäkään naarmua tuohon herkkään nahkaan. Niin monet ihotulehdukset on hoidettu... Tästä samasta syystä on vaakalaudalla Jonen mejäilytkin. VOI -luokan koiran jälki on matkaltaan pidempi ja yleensä maastot huonommat. Miksi siis riskeerata? Toisaalta... nenässä tai työskentelyssä ei ole vikaa.
Näillä mennään ja loppuun vielä pätkä Cheekin biisistä Kuka muu muka. Mielestäni Cheek poikkeaa perinteisestä suomalaisesta vaatimattomuudesta, kuten Jonekin. Jone ei pyytele anteeksi, jos on jossain hyvä tai jos on päättänyt aiemmin saada lelun toisen suusta, se tekee kaikkensa saadakseen sen.
"Kuka muu muka,
kuka muu muka J.O.N.E.
jos et mun tyylii tajuu
se meinaa, että sulla ei oo tyylitajuu.
Ota mallia, ota mallia."
20 kommenttia:
Onnee Jonelle :)
Meiju: Jone kiittää tuolta takkatulen äärestä :)
Onnea Jonelle ja palvelusväelle kiitos, kun olette huolehtineet kaverin hyvinvoinnista!
Ollilla on ollut iho-oireita koko talven (ollut monta kuukautta vesikeliä), mutta nyt pakkasella näyttää olevan suunta parempaan. Tassut ovat puolestaan pysyneet aika hyvässä kunnossa. Välillä on ollut vähän tassujen välit rikki, mutta se ei ole ihme, kun tiet ovat olleet märkiä ja hiekoitettuja ja välillä suolattujakin.
Ei aina tarvitsee harrastaa koiran kanssa, sillä mäyräkoira on ihan tyytyväinen takkatulen ääressä tai leivinuunin vieressä (kuten meillä). Ollilla tulee maaliskuussa 8 vuotta täyteen ja ikääntymisen myötä halu mukavaan ja helppoon elämään lisääntyy.
Aikku ja Olli: Kiitokset. Jone ei välttämättä osaa arvostaa kaikkea sitä hössötystä mitä pahimpina aikoina hänen terveytensä eteen tehtiin. Sehän juoksi karkuun minua, vaikka kädessä oli vain pumpulia. Kaikki salvat ja tökötit inhottivat sitä. Mieluummin tuo pistos nahkaan kerran kuussa ja muutoin lääkkeetöntä eloa. Niin monta kantaa on siedätyshoidosta, mutta minä kannatan sitä, ainakin kokeilemaan.
Ollille voimia taas tulevaan kevääseen. Voin vain kuvitella kuinka kivuliasta on kävellä tassut avoinna, varsinkin kun tätä talvea saa aina vaan odotella. Onneksi nyt sentään näyttäisi olevan talvi! Meillä Jone saa välillä valita lähteekö lenkille vai ei. Osittain on varmaan laiskuutta, jos jättää väliin.
Tänä aamuna näkyikin tuo lämpimän kaipuu. Oli yön aikana tämä torppa viilentynyt niin kovin. Isäntä laittoi takkaan tulet ennen töihin lähtöä. Jokainen mäykky kaivautui sängyistään jo odottamaan sitä lämpöä. Tuossa ne varmaan tämän päivän viettävätkin. Taidetaan ottaa Even kanssa mallia ja viettää päivä siinä lämmitellen. Ulkona vaan pistäydytään... Eikä pakkasta ole kuin kymmenkunta astetta.
Sylin täydeltä onnea Jonelle! Ihanaa kuulla, että Jonen iho-ongelmat ovat helpottaneet!
Jos Jone tykkää mejästä, niin tehkää ihmeessä sille jälkiä ilman kisatavoitteita. Silloin on helpompi valita sopiva maasto. :)
Onnea komistukselle! Toivotaan leppoisia päiviä jatkossakin :) meillä Ronja rakastaa porukoiden luona takkatulen lämmöstä. Siitä johtuen se ei aina mun mukaan sieltä kotiin lähekkään :D
Marjukka: Jone huikkaa kiitokset. Herra on maltillisesti ottanut koko aamupäivän. Aivan kuin ikä olisi kerralla ryhtynyt painamaan tassuja.
Me voitais harjoitella mejää ihan kotinurkilla, siis maastojen puolesta. Jostain syystä meillä ne harjoitukset vaan menee aina perseelleen. Ne on sellaista ihme hiippailua. Täytyy suunnitella paremmin treenit, mutta ennen kaikkea olla tyytyväinen lähes terveeseen koiraan.
Mondica: Jone kuittaa. Se on tuo lämpö aivan ihana asia. Pitäisi kokeilla josko herrat tykkäisi saunoa. Tuossa naapurustossa on beagle joka istuu ylälauteilla muun perheen mukana :)
Huh, luin ensin, että Jone karkasi... Onneksi ei ole niin, vaan saamme Wupen kanssa toivotella ONNEA syntymäpäiväsankarille! Paljon olette Jonen kanssa joutuneet läpikäymään, mutta todella hienoa, että nyt vointi on hyvä.
Kivat biisin sanatkin. :)
Synttäripusut ja onnittelut meidänkin tytöiltä! :)
Onnea Isolle Pojalle!
Alat päästä aikuisten ikään:)
Onnea Jone! T.Nakki
Meillä tytöt saunoo välillä. Enpä usein itekkään sauno. Meiän entinen Olka koira kyllä sauno! Kun kuuli saunan laitettavan päälle se ootti pesuhuoneen ovella. Saunasta se poistui yleensä viimeisenä :) välillä sillä oli ovi auki, kun jäi muiden perästä vielä jälkilöylyyn. Mutta siinä koirassa olikin puolet sinnikästä mäyräkoiraa :)
Oikein paljon onnea Jone-herralle. Hienoa, että allergiat ovat jotakuinkin kurissa. Terveisii M-L ja Ossi.
HooPee: Kiitos. Kyllä Jone on karannutkin noin viisi vuotta sitten. Lähti omille teilleen iltalenkillä ja yöllä löytyi hartaiden etsintöjen jälkeen.
Sunan: Ihanaa onnittelut aivan pusujen kanssa. Taitaa tämä herra mennä lähes sanattomaksi. Niin vähän on tyttöihin kontakteja.
Eppu ja äippä: Kiitti, aikuinen poika ja aikuiset kilot. Kohta juttua painosta ja sen pudottamisesta...
Nauravanakki: Kiitän sinua "pikkusisko".
Mondica: Ehkä meilläkin syy on siinä ettei saunaa lämmitetä juurikaan. Poikkeuksia ovat joulu ja juhannus...
M-L ja Ossi: Jone heilauttaa hännällä kiitokset!
Onnia Jonelle! :)
Tavoillemme uskollisena (valitettavasti) onnittelemme taas myöhässä, mutta sitäkin lämpimämmin hienoa, aikuista koiraherraa! <3
Pitkän tien olette kulkeneet noiden Jonen allergioiden kanssa ja siinäpä sitä on todistetta kylliksi miten rakkaita ne omat koirat ovat: niiden eteen kun on valmis tekemään mitä tahansa <3
Alphonsella tulee neljä vuotta täyteen toukokuussa, enkä käsitä, että mihin tämä aika on mennyt...vastahan se oli pentu, saati sitten Aslan. Olen selvästi koiranpentua vailla, valitettavasti se ei ole mahdollista ja podenkin nyt jotakin tyhjän sylin-syndroomaa, vaikka jos Aslanilta kysytään, niihin syliin olisi täytettä kyllä ihan aina kun kädet ovat toimeettomina ;)
Onnea Jonelle <3
Lieneekö syynä nuo samat iho-ongelmat, joita Artulla hiukan pienemmässä mitassa olen tuskitellut, mutta Jone on mun "suosikki" teidän mäyrislaumasta...
Oliko muuten missään vaiheessa puhetta lääkärin kanssa, että Jonen vaivat johtuisi hormonitoiminnasta? Olen vaan itsekseni epäillyt, että Artun "ei mitään kaavaa noudattava" ihon reagointi voisi johtua myös herran kohtuullisesta hormonimyrskystä. Samaa syytä epäilen miehisiin tulehduksiin, joita pitää putsata joko parin päivän välein itse koirasta, tai sitten koko ajan huushollista...
Mutta ihan hurjasti onnea Jonelle ja teidän yhteiselle matkallenne tähän asti!
MarMa: Kiitosta!
Maria: Kyllä tämä taisto on osoittanut kuinka lemmikkiään rakastaa kuin perheenjäsentään. Tie on kannattunut kulkea, vaikka Jonella on omat viirauksensa. On se kuitenkin sisimmiltään herrasmies :)
Täällä syli ei välttämättä kaipaa tyhjänä pentua, mutta nenä kaipaa sitä vauvakoiran tuoksua ja korva sitä tuhinaa. Lisäksi talous kaipaa NÄYTTELYkoiraa. On tullut huutava kilpailuvietti. Kyllä täältä perukoiltakin täytyy päästä kiertämään kehää, maksoi mitä maksoi. Enää uupuu se täydellinen koira ;)
Mai: Noh stressin sanotaan pahentavan oireita ja niin varmaan tekeekin. Siispä suurimmat stressitekijät on pyritty minimoimaan, mutta tietty lenkki kaksi kertaa päivässä omalla reviirillä on tehtävä. Meillä nimittäin tuo sherifföinti vie voimia ja aiheuttaa vaivaa :) Kastraation sanottiin helpottavan hormoonitoimintaa ja täten helpottavan turhaa stressiä. Nin on ollutkin, mutta en voi taata sen lopettaneen oireita. Tilanne on nyt hyvä tällä ruokinnalla ja tällä elämäntyylillä, mutta sehän voi kääntyä koska tahansa. Mainittakoon kuitenkin se tosiasia, että siistimpää meillä on nyt kastraation jälkeen. Touhutippoja ei lattioilla näy. Muutoinkin suosittelen operaatiota, meillä nuorentuivat silmissä, tosin kiloja kertyy eri tavoin vyötärölle :/
Lähetä kommentti