Mäyräkoira valmistautuu vauvan tuloon


Kuten on jo puhetta täällä blogissa ollut, meidän herroille on tässä ihan lähiaikoina syntymässä uusi laumanjäsen. Olen ollut kuukauden äitiyslomalla ja kieltämättä koirat ovat näyttäneet ottaneen siitä kaiken ilon irti. Itseäni hiukan välillä jopa ärsyttää tämä kiinnikasvaminen, en tunnu pääsevän edes vessaan etteikö joku seuraisi perässä. Olen pitänyt koiriamme ennen suhteellisen itsenäisinä, mutta nyt niistä on tuntunut tulevan ihan sylikoiria. Osa syynsä on varmaan kastraatiolla, mutta toinen syy on varmaan raskauteni. 

Meidän koirat eivät ole ennen nukkuneet makuuhuoneessa vaan jokaisen sänky on ollut olohuoneessa. Raskausaikana ne kuitenkin ovat nukkuneet makuuhuoneessa aivan sängyn vieressä. Jotain ne siis aistivat, lisäksi nyt tuon suurehkon mahan kanssa pyllistely ja hihnojen laitto on tehnyt minut tavallista kömpelömmäksi. Senkin tarkkasilmäiset mäyräkoirat ovat pistäneet merkille. Ihmetystä on aiheuttanut niin lenkittäjässä kuin lenkkiseurassa kuinka kengät saadaan tänään jalkaan ja mahtuvatko ne edes jalkaan, turpoamisen takia. 

Lenkillä sentään annetaan hiukan armoa. Vauhti on hidastunut, mutta se ei näytä seuruetta haittaavan. Tosin olen yrittänyt karsia kaikki sellaisten inhokkien ohitukset, sillä niissä tilanteissa ei edelleenkään riitä nakki tai lihapulla. Eli täysin mamman lumoissa nämä eivät ole, eikä kastraatio vielä ainakaan tuohon opittuun räyhäntään ole puuttunut.

Kuluneen kuukauden aikaan olemme siis nauttineet toistemme seurasta ja onnekseni minulla täällä on tätä seuraa. Päivät olisivat muutoin todella pitkiä. Tosin ennakkoon ajattelin treenata äitiysloman aikana kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, mutta ehei, sitä ei ole tehty. Toisaalta nyt hiukan harmittaa, sillä varsinkin tuon pudonneiden esineiden nostelun olisin voinut ulkoistaa jo valmiiksi perässä käveleville mäyräkoirille. 

Parina yönä on tullut valvottua, sillä lapsi on tuntunut alkavan syntyä ja on ollut lohduttavaa nähdä silloinkin seuranaan mäyräkoira. Varsinkin Jasu on ottanut tämän lohduttajan roolin. Sen kanssa me eräänä yönä vietettiin neljä tuntia vierashuoneessa, kun koin niin valtavia polttoja vatsassa. Toisena yönä puolestaan istuimme Jasun kanssa kuistilla, kun kärsin pahoinvoinnista. En tiedä mitä kaverin päässä liikkui, mutta siinä se istui vierelläni katsoen itkua sekä valitusta. 

Jimi on ottanut puolestaan vain enemmän seurailijan roolin. Jotenkin sen naamasta näkee ettei se ole ihan varma mitä on tapahtumassa tai onko se kaikki sen arvoista, että pitäisi höyrytä. Se kuitenkin käy yksin tuolla vauvan huoneessa tutkimassa tavaroita ja viettämässä vain aikaa. Aivan kuin se sulattelisi sitä kaikkea mitä on edessä. Suloista, sillä sehän on kuitenkin todellisuudessa se joka tunkee itsensä ensimmäisenä pienen ihmisen tykö.

Jone on puolestaan osoittanut olevansa se kaveri jota kiinnostaa minun kuntoni. Se kävelee lenkillä nätisti ja uskoo hienosti jo pienenkin komennuksen. Se tarjoaa itseään syliin ja silitettäväksi silloin, kun näkee ettei kaikki ole hyvin. Se myös ottaa saamani raivarit tosissaan, kieltämättä tunteet ovat viime päivinä olleet ihan sekaisin, ja nöyristelee aivan kuin kaikki olisi sen vikaa. Jone on muutoinkin utelias ja niinpä se on kokenut monia uusia juttuja, kun olemme ostaneet kaikkia tarvikkeita. Suurin osa on ostettu käytettynä ja voi ne ovatkin kivoja juttuja olleet. Tuntuu kuin jokainen tavara arvioitaisiin koko käyttäjähistoria läpikäyden. 

Jatkossa yritän pitää tämän edelleen blogina joka kertoo mäyräkoirista, mutta näitä lipsahduksia vauvamaailmaan tulee varmasti. Vauvalle puolestaan on tulossa oma bloginsa, jota olen jo kovasti kirjoittanut, mutta se julkaistaan sitten vähän myöhemmin. Eli ne jotka tykkäävät voivat sitten käydä lukemassa sitä(kin). Toivoisin ainakin etten muuttuisi täysin äidiksi vaan pystyisin myös seuraamaan vaistojani koiraharrastuksessa. Tosin aika on rajallista. 

Nyt lähdemme nauttimaan auringosta sekä ehkä jopa Höytiäisen jäästä, kaikki irrallaan...
Aurinkoista päivää!

Jimi kokeilee Brion vaunuja


Jasu Ikean pinnasängyssä

Ja hetkeä myöhemmin kaikki samaisessa sängyssä

Jumppakaareen tutustuminen, kyllä tämä vaatii tuunausta ja lisää roikkuvia juttuja ollakseen kiinnostava.

Tässä tehdään sisustustauluja, jotka ovat jo valmiiksi karvaisia...

Tutustutaan soittomattoon, tassulla painaessa kuuluu kummia.



Sitteri joka on tarpeeksi myös mäykyn selälle. Kuva ajalta jolloin myös Jonella oli pallit tallella. 






ps Meneekö kellään muulla Bloggeria käyttävällä hermot kuvien lisäämiseen? Kohtalaisen vaikeeksi tuntuu välillä menevän...

13 kommenttia:

20. helmikuuta 2013 klo 14.15 Marja-Leena kirjoitti...

Mihin meinaat vauvan mahduttaa, kun mäyräkoiralauma vie tilan sängystä, vaunuista ja sitteristä? Hupaisia kuvia, mutta ole varovainen, jos koirat osaavat itse hypätä vaunuihin. Tuntuu hassulta varoitella, mutta olen itse ollut ihan vieressä, kun tyttärelleni sattui onnettomuus, jossa sitten päätä tikattiin Jorvissa. Murto-osan sekunnisssa, kun ei kerkiäkään tekemään mitään... Mukavia odotuksen loppupäiviä, M-L ja Ossi.

20. helmikuuta 2013 klo 15.02 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

M-L ja Ossi: Vaikea sanoa :) Onneksi nämä eivät pääse sänkyyn tai vaunuihin itse. Sitterissä voi kieltämättä olla joskus tunkua. Toivottavasti vauva oppii pienestä pitämään puolensa, luultavasti sillä opettajana on aika itsepäisiä kavereita ;) Toivottavasti olisikin jo odotuksen loppupäivät menossa, saataisiin jotain täyttöä tuohon tyhjään sänkyyn. Jone on jo monta kertaa ollut vaatimassa itselleen sängyssä olevia pehmoleluja. Kyllähän se ottaa pattiin, kun ovat siellä vain tyhjän panttina.

20. helmikuuta 2013 klo 15.27 Paloma kirjoitti...

Onnea onnea ihanaa! Meillä ainakin sujunut ihan hyvin. Innokkaita olisivat hoitamaan paitsi Ella joka käy nuuhkimassa kaukaa ja poistuu arvokkaasti. Tosin herää heti jos vauva röyhtäisee/ pulauttaa ja on kärppänä paikalla nauttimassa "herkkunsa". Rapsuja laumaan!

20. helmikuuta 2013 klo 15.51 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Paloma: Kiitti. Mielenkiintoista tulee varmaan olemaan ensimmäiset viikot, sillä sehän voi olla, jotta koiratkin joutuvat tinkimään yö- ja päiväunistaan. Mutta onneksi sitten tilalle tulee uutta seuraamista ja tekemistä. Rapsuja takaisin!

20. helmikuuta 2013 klo 20.39 MM kirjoitti...

Onnea loppuodotukseen! Pojat tekevät tärkeää työtä testatessaan kaikki vauvavempaimet turvalliseksi. Kaikkihan tietävät, että jos se kestää mäyräkoiran, se kestää mitä vain.

20. helmikuuta 2013 klo 22.03 Iina Vee kirjoitti...

Ihana kuva tuo, jossa Jone testaa äänimattoa.Hienoa että sheriffitkin virittäytyvät vauvan tuloon.:) Äitini kertoi, että kun hän odotti minua, silloinen sekarotuinen koiramme vahti häntä kun hän nukkui. Kukaan ei päässyt nukkuvan lähelle kun koira jo aloitti murinan.toivottavasti teillä ei tulla niin omistushaluisiksi. ;)

21. helmikuuta 2013 klo 9.50 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mauri ja Roope: Testiryhmämme onkin yleensä aina valmiina kokeilemaan kaikkea. Aivan kuin niitä itseäänkin jännittäisi kestääkö testattava tuote vai ei ;) Jouluna isäni näki kuinka kolmikko teki pehmoleluista muhennosta ja totesi, että nämä voisi laittaa lelutehtaalle testaajaksi, sellaisia ammattejakin kun on... Ja kiitokset onnitteluista loppuodotuksen suhteen, tässä on ehkä enää totisimmat paikat edessä.

Nelli, Fanni ja Iina: Me otettiin siitä videotakin, mutta silloin ei vielä löydetty volyyminappulaa. Siksipä videosta ei tullut julkaisukelpoista. Se odottaa toisin sanoen uudelleen filmausta. Meille on ollut selvää, että koirat saavat tutkia vauvalle hommatut tavarat, sillä enemmänhän ne kiehtoisivat ollessaan kiellettyjä. Toiset vaan tuntuvat pitävän tiukasti koiran ja vauvan tavarat erillään.

Meillä ei murista minusta, ei ole ikinä muristu missään tilanteessa. Olen kyllä arponut, että jos joku niin Jone omii vauvan. Siihen ei välttämättä vieraat ensimmäisillä viikoilla tutustu, toisaalta en tiedä halutaanko me muutoinkaan tupaa täyteen vierailijoita, varsinkin niitä joita ei muutoin näy...

21. helmikuuta 2013 klo 14.20 Hanne kirjoitti...

Kuule, on ihana lisä tähän blogiin, jos kertoilet vauvauutisia, onhan tuleva vauva osa laumaanne. Eli ihan huoletta anna sanan laulaa.
Meillä ei ole ollut vaikeuksia vauvan ja koiran kohtaamisissa, mutta olen silti aina ollut varovainen. Jotkut koirat osallistuvat kovastikin vauvanhoitoon, kuten veljeni airedalenarttu, imetettäessä vauvaa piti koiraa pitää toisessa kainalossa. Niin, ja myöhemmin koira hoiteli potan tyhjennyksen omatoimisesti, ei kuitenkaan vessanpönttöön...
Tsemppiä raskauden viimepäiville! ♥

21. helmikuuta 2013 klo 14.41 Arttu kirjoitti...

Uusi ihminen saa ainakin riittävän annoksen mäyräkoiratuntemusta :) Mutta samalla oppii, kuinka erilainen kukin on. Koiranlukutaitoa, musiikkimaton painelun lomassa :)
Kiva, jos ehdit kirjoitella koirakuulumisiakin välillä, mutta totta kai odotellaan innolla juttuja pikkuisesta, kunhan suvaitsee tulla "ihmisten ilmoille".

21. helmikuuta 2013 klo 17.35 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

HooPee: Kiva kuulla, että voin kirjuutella uudesta laumanjäsenestä tännekin. Iso osahan se tulee kuitenkin olemaan meidän kaikkien elämässä. Onneksi näitä on useampi hoitamassa, niin ei tarvitse yhden rasittua liikaa.

Mai: Hänestä tulee joko fanaattinen mäykkyharrastaja tai sitten totaalinen kissaihminen. Riippuu siitä kuinka hyvin Sheriffit onnistuvat manipuloinnissa. Vielähän ne eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Saisi kyllä tulla jo näkyville tuo uusi kaveri, koiran hankkiessa tietää yleensä hakupäivän hyvissä ajoin, ihmistä joutuu vaan odottamaan...

22. helmikuuta 2013 klo 10.26 Aikku kirjoitti...

Lapsuudenkodissani oli melkein aina koira ja hyvin olen selvinnyt elämästä. Vahinkoja sattuu ja tapahtuu oli perheessä sitten koira, kissa tai kymmenen lasta. Suojella ei voi, mutta huolellinen voi olla.

22. helmikuuta 2013 klo 16.06 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Aikku ja Olli: Eikä ihan pumpulissa voi elämäänsä muutoinkaan elää. Se saattaa joskus totuus elämästä iskeytyä kasvoille kuin märkärätti.

27. helmikuuta 2013 klo 10.44 Marja J kirjoitti...

Upeita tilannekuvia - pojat testaamassa vauvan tarvikkeita! Luulivat varmaan raukat, että äippä on hankkinut heille kaikkea mukavaa!

Kuvat ovat samaa sarjaa kuin meillä: mäyräkoirat ihmisen apuna kaikissa mahdollisissa hommissa asiantuntijoina! :)

Mukavaa loppuodotusta koko konkkaronkalle!