Sheriffit videotallenteissa

Niin usein on tullut kirjoitettua tylsää tekstiä, jossa koristeena on ollut muutama kuva. Ajattelin tehdä vihdoinkin blokkauksen kevän ja kesän aikana kuvatista videoista. Ensin oli tarkoitus tehdä yksi hienosti sipistelty pätkä osuvan musiikin kanssa. Kuitenkin selvisi, että leikkeiden konvertointi tulisi kestämään malttamattoman emännän mittapuulla kohtuuttoman kauan. Eikä oma osaamisen tasokaan välttämättä olisi riittänyt niin hienoon lopputulokseen, että sitä olisi ilennyt julkaista. Siksipä menin sieltä mistä aita on matalin, ja rätkäsin kaikki tahtomani pätkät samaan blogiin, täysin muokkaamattomina. Toivottavasti näistä jokseenkin huonolaatuisista videoista on iloa ja elävä kuva kertokoon enemmän kuin miljoona sanaa Sheriffeistä!

Sheriffien yhteiselämä alkoi siis keväällä. Arki on tähän asti sujunut yllättävän hyvin, vaikka Jimi saikin olla kaksi vuotta lellikki ja hieman hemmoteltu kakara. Kaverit ovat niin erilaisia ettei niitä voi samana päivänä verrata keskenään, eikä yhteistä ole kuin rotu. Kuitenkin leikki on aina sujunut luontevasti.



Lenkkeily kuuluu jokaiseen koiralliseen perheeseen. Kontioniemi jossa asumme on kesäisin vallan hienoa aluetta maisemien puolesta. Tosin joskus maisemat eivät vaan kiinnosta, ja lenkkeillessä tuleekin kiinnostuttua jostain muusta kuin rakenteilla olevien talojen taivastelusta. Lenkillä meillä on usein mukana vinkulelu Jonea varten, sillä pyritään saamaan huomio peloittavissa ohituksissa. Tässä Jontsaus ottaa kaiken ilon irti vingustaan, jonka on hetki sitten saanut haltuunsa palkkioksi. Huomatkaan Jimin kyllästynyt ilme... se niin inhoaa vinkuja.



Toivoimme kovasti, että Jimi olisi uinut. Nyt saimme sitten koiran joka ui. Kun uimaan on kerran opittu pitää sitä uida niin tyynellä kuin myrskylläkin, eikä päätä paljon huimaa. Noh ehkä omistajalla hiukan...

.

Perheessämme hurahdettiin jälkihommiin kokeillessamme harrastusta Jimin kanssa. Tulleet tulokset saivat haaveilemaan osittain jo valionarvosta, ja olkoon se sitten tulevaisuudessa jotain johon yritämme tähdätä. Tietenkin Jonen suhteen on yhtä kovat odotukset, mutta jälki ei välttämättä ole se parhain laji, vaikka isästä onkin tullut jälkivalio. Poika menee sekaisin täysin haistaessaan tuoreet jäniksen jäljet. Mielestäni tässä on nii-in huomattavissa jälkikoiran ja ajoon havittelevan koiran erot.



Lisäksi touhukkailla lenkeillämme pyrimme joskus vähän harjoittelemaan perustottista, tässä on kaksi onnistunutta harjoitusta. Toinen pelkkä kontaktin ottaminen ja toinen on Jimille aina yhtä vaikea luoksetulo. Siis kyllähän se tulee, mutta sitten kun hänelle sopii. Ja kyllä meidän asuinalueemme on jokseenkin vielä rakentamatonta!




Pomppivien jänisten lisäksi täällä maalla on loistava lintukanta, onneksi koiramme eivät ole pätkääkään kiinnostuneita linnuista. Eräällä iltalenkillämme satuimme samaan aikaan sorsien kanssa rantaan. Mikäpä olisikaan sen mukavampaa kuin seurailla noita vaakkujia. Sorsat vaikuttavat yllättävän rauhallisilta, vaikka käynnissä olikin juuri alkanut metsästyskausi.



Mäyräkoiran kanssa voi siis harrastaa, vaikka mitä mutta täytyy muistaa, että pohjimmiltaan se on kuitenkin luolakoira. Luolakoiralle ominaista on siis tuntea suurta vetoa kaivamiseen, siitä ei vaan pääse mihinkään. Olemme onneksi saaneet tyydytettyä kaivamisen tarpeen aika hyvin eikä oma kotipiha näytä vielä kovinkaan pahalta. Hienoa, että aina löytyy lenkkipoluilta sopiva kohde "ihan vaan pieneen" tönkimiseen.



Kesän aikana rakennettu aita on tuonut helpotusta moneen iltapissitykseen, mutta on siitä ollut iloa muutenkin. Aita on mahdollistanut monet palloleikit sekä irroittelut. Tässäpä Jimi näyttääkin kuinka leikitään hippasta. Nykyään Jone on ottanut hiukan kiinni isoveikkaansa vauhdin määrässä, mutta jää edelleenkin häviölle, eikä syykään jääne epäselväksi.



Toivottavasti pätkät näkyivät kaikilla haluamallani tavalla, eivätkä ne pitkästyttäneet. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea ja uusia videoita.

9 kommenttia:

4. lokakuuta 2009 klo 12.06 Marja J kirjoitti...

Olipa mukava katsoa poikien puuhia! Ja tosi tottelevaisiltakin vaikuttivat ja olivat nätisti hihnassa. Jone on tosi vesipeto kun loiskahti vain aaltojen sekaan. Ja tuo Jimin katse on niin ihana ja mikä komea kroppa! Ja aikamoisia karvakaivureita molemmat!

Kyllä varmaan on nyt mukava, kun pihassa on aita. Muistan itse että melkein tuli kyynel silmään, kun tuo oma aita saatiin. Nyt on tosi helppo pissatusten kanssa.

Ekassa videossa oli pojilla pitkät liinat - mistä olette ne hommanneet? Meillä on sellaista päällystettyä köyttä jälkiliinakin. Tuo voisi olla parempi systeemi.

Puuhakasta syksyä pojille ja teille - nyt on metsä täynnä ihmeellisiä tuoksuja!

terkuin Marja ja lauma

4. lokakuuta 2009 klo 13.52 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Mukava, että tykkäsitte videoista! Tuo tottelevaisuus on välillä vähän hakusessa, mutta kyllä se aina silloin tällöin on ihan kiitettävää. Tuossa aitauksessa onkin ollut mukava harjoitella perusseuraamista jne ilman hihnoja. Mietinnässä on myös pienen agility setin ostaminen.

Jimi kyllä kertoo katseellaan paljon enemmän kuin eleillään. Yleensä naamasta näkee mikä on pielessä tai mitä kaveri on vaille. Jonen naamasta ei vielä osaa lukea mitään. Ja se hötkyääkin niin paljon ettei sen nassua kerkeä ikinä katselemaan.

Meidän liinat ovat ostettu eläinkaupasta. Toinen on Jokken ja toisen merkkiä en muista. Jokken liina on uudempi ja siinä on todella kovat kantit eli kovassa menossa kädet on herkästi palamassa. Jimi innostuu omasta liinastaan niin, että vauhti kasvaa käsittämättömäksi. Pitäisikin ostaa kaiketi jotkin pyöräilyhanskat käsien suojaksi.

Mukavaa syksyä teille kaikille!

4. lokakuuta 2009 klo 19.59 Nelli kirjoitti...

Mukavaa katsella sheriffien touhuja! Meillä tuo videokuvaus on jäänyt lähinnä lelujen käytön esittelyyn. Yleensä kamera tuppaa unohtumaan kun lähdetään pihalle.

Mitäs on Jimi tykännyt Royalista?
Meillä Nelli rupeaa pikkuhiljaa taas kyllästymään. :D Täytyy varmaan vaihtaa makua.

Ja me tilattiin se ylikallis hurtan fleece, nyt odotellaan että tipahtaisi postiluukusta. toivottavasti on hintansa väärtti.

Syysterveisin
Nelli ja Iina

4. lokakuuta 2009 klo 21.32 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kiva, että tykkäsitte videoista. Harmittaa vaan tuo kännykällä kuvatun videon laatu, mutta se kulkee yleensä tilanteessa kuin tilanteessa mukana.

Jimi on tykännyt syödä tuota Royalin ruokaa, mutta se joutuu syömään tuota aika ison satsin ettei laihdu. Varmaan muutaman pussin se syö tuota ihan mielellään, mutta sitten luultavasti täytyy vaihtaa. Löysin Mustista ja Mirristä mielenkiintoisen ruokapussin, muistaakseni merkiltään Brit. Ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi, sillä hinta ei ollut paha siihen mitä paketti mainospuheessaan lupasi.

Mistä tilasitte tuon fleecen, ja paljonko jäi hintaa? Mietin Jimille sitä toppatakkia, mutta hintaa sillä oli melkein 60 euroa. Kyllähän se tietysti kestäisi varmaan monta vuotta, ja toivon mukaan sisältökään ei enää isone. =)

5. lokakuuta 2009 klo 19.45 Nakki kirjoitti...

Vähänkö oli hyviä leffoja! Ja ihan mielettömän komeet pääosanesittäjät! Tällanen pieni mäykkytyttö menee melkein hämilleen tollasten puuhien edessä :).

7. lokakuuta 2009 klo 22.01 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Moi Nakki! Toivottavasti maltoit istua hetken koneella katsoen "isoveikkaa". Tiiän, että se oli varmasti työlästä... meidän suku taitaa olla liikkuvaista sakkia =) Meidän perheellä menee hermot ihmeen sinkeelle heitellessä tuota vinkulelua, eivät mukamas jaksa heittää koko iltaa...
Oikein mukavaa syksyä!

Lentäviä lehtiä jahtaava Jone,
sekä muu poppoo

7. lokakuuta 2009 klo 22.39 MM kirjoitti...

Voi vitsi nää oli ihania videoita! Varsinkin tuon Jonen pulikointipätkä, mikä hurjapää! Alkaa kyllä tuo koirakuume nousemaan taas, kun katselee tuon parivaljakon telmimistä. Mitenköhän sitä pystyy malttamaan mielensä vielä vuodeksi... Ei löytyis videoita/kuvia jostain ei-niin-hellyyttävistä tempauksista? :D

9. lokakuuta 2009 klo 6.27 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Moi! Nää meidän videothan on vaan kuvattu keskellä arkea... Seuraavassa videoinnissamme kuvataan temput jotka olleen opeteltu. Siis matkitaan teitä rankalla kädellä. Tosin meillä on eri liikesarja, eikä suorituksista haltioidu, toisin kuin teidän. Ja mitä koirakuumeeseen tulee voidaan laittaa Jone rahtina tulemaan. Muutaman päivän visiitti tuon pallohullun kanssa sais kummasti jäitä hattuun. Tai ainakin Maurin hermoja kysyttäisiin paljon, Jone on sellainen kyljessä myyrääjä Jimin kanssa.

21. lokakuuta 2009 klo 0.14 Nelli kirjoitti...

Heips! jos en ole vielä vastannut, niin se fleece oli koirille.netistä ja hintaa postikuluineen 62 euroa (pk 2,5e). Tosin, jos liittyy firman clubiin niin saa alennusta koodilla 10% mikä on jo noin kalliissa tuotteessa aikamoinen etu. Harmi vaan ettei se sopinut Nellille, nyt olisi jo tarvetta lämpimälle takille.