Nautimme tällä hetkellä kauniista ja aurinkoisesta illasta, tarkkaillen omaa takapihaamme. Päätämme ottaa hienosta säästä kaiken ilon irti, jotta jaksamme kyhjöttää sisällä luvattujen ( ja kaivattujen ) sateiden tullessa. Jimin kanssa kävimme lenkillä ihan vain kaksistaan, tarkoituksena oli testata uusia tennareita ja sykemittarin luotettavuutta. Jimi kylläkin oli päättänyt nauttia kauniista säästä ja luontopolun tuoksuista, ilman kiirettä. Ohitsemme juosseet suunnistajat saivat poikaan kaivattua vauhtia, ja emäntäkin sai paitansa hikeen. Jone nautiskeli lenkkimme ajan isännän kainalossa ja tietenkin nukkuen.
Blogin lukijakuntaa varmaan kiinnostaa kuinka viimeksi mainitsemissamme jälkiharjoituksissa kävi. Tässäpä tulee molempien koiruuksien suoritukset, vähän oikeaa koearvostelua muistuttaen.
Jone, jälki noin 20 metriä ja muutaman tunnin vanha:
Rauhallinen aloitus, jossa jäädään nauttimaan, kummastelemaan ja ihmettelemään jo heti ensimmäistä veripisaraa. Hidas tempo jatkuu, koiran mietiskellen uutta hajua. Välillä haetaan emännästä rohkeutta ja tukea. Sitten taas jatketaan matelevaa vauhtia, emännän jo ehkä hiukan tuskastuessa. Vauhti ei kasva suorituksen aikana, vaan pysyy rauhallisena, mutta nenä pysyy hyvin maassa. Jälkeä pitkin mennään täysin, eikä tarkastuksia tehdä. Jäljen päästä löytynyt verinen sieni kiinnostaa kummasti. Sieni kannetaan jopa kotiin asti tiukasti hampaissa. Tarkkaa, joskin hidasta työskentelyä.
Jimi, jälki noin 450 metriä, noin 20 tuntia vanha:
Tempoileva aloitus, emäntä yrittää rauhoitella koiraa jonka nenä näyttää jo kovasti eteenpäin. Emännän antaessa luvan lähdetään juoksulla vauhtiin. Koiraa täytyy nykiä hidastamaan, jotta ohjaaja pysyy perässä. Kuivasta metsästä huolimatta jälki löytyy vaivatta, ja vauhti jatkaa kiihtymistään. Golfkentän ollessa liian lähellä koira sotkeutuu hetkeksi katsomaan peliä. Matka jatkuu kehoituksesta, mutta pian koira tekee useita tarkastuksia. Ohjaaja huomaa jäljen päällä pari golfpalloa, ja kehoittaa koiraa etsimään jälkeä entistä kovemmin. Jälki löytyy ja matka jatkuu jälleen vauhdilla. Ensimmäisen makauksen koira huomaa ja nuuskaisee merkiksi. Makauksesta ei kuitenkaan jatketa 90 asteen kulmassa. Jälki edetään vaihtelevalla vauhdilla, kulkien vain harvoin itse jäljen päällä. Toinen makaus jää täysin huomioimatta, ja ohjaaja ottaa koiran haltuunsa rauhoitellen tämän. Hetken päästä makaus katsotaan uudelleen ja jatketaan jälkeä virheettömästi. Jäljeltä löytyvä linnun raato pysäyttää hetkeksi, mutta itse homma jatkuu kehoituksetta. Sorkka löytyy ja koira nuolaisee sitä muutaman kerran kokeeksi, suoritukseen kului vartti.
Eli Jone ei todellakaan ole vielä valmis jälkikoira, mutta hyvin se ensikertalaiseksi meni. Nenä tuntuu olevan turhankin tarkka, ja poitsu näyttää mietiskelevän jäljellä enemmän kuin haistelevan. Hyvähän tästä on kuitenkin jatkaa, ja vain harjoitus tekee mestarin.
Jimikin on tarkka nenäinen, mutta pojan kohtaloksi saattaa tulevissa kokeissa osottautua tuo liika tempoilu ja yritys. Luultavasti Jimi käyttää Jonea enemmän ilmavainua, sillä poika ei ole juurikaan nenä maassa kulkenut. Tuulen kuljetellessa hajuja eteneminenkin on sitten tempoilevaa, ja näyttää väkisinkin hötkyilyltä. Jännittää suuresti tuleva koe, mutta enemmänkin oman opastuksen suhteen. En halua kuulostaa leuhkalta, mutta se vain on niin, että jos sattuu hyvä päivä varmasti pärjätään. Toivottavasti tulisikin muutama sadekuuro, eikä hellettä tulevalle viikonlopulle. Jimille näyttää sopivan paremmin vanhempi kuin liian tuore jälki, sillä koiruus joutuu tekemän enemmän töitä, ja toimimaan tarkemmin.
Nyt otetaan vaan rennosti, odotellen tulevaa viikonloppua. Peukkuja saa pitää pystyssä edelleen!
Blogin lukijakuntaa varmaan kiinnostaa kuinka viimeksi mainitsemissamme jälkiharjoituksissa kävi. Tässäpä tulee molempien koiruuksien suoritukset, vähän oikeaa koearvostelua muistuttaen.
Jone, jälki noin 20 metriä ja muutaman tunnin vanha:
Rauhallinen aloitus, jossa jäädään nauttimaan, kummastelemaan ja ihmettelemään jo heti ensimmäistä veripisaraa. Hidas tempo jatkuu, koiran mietiskellen uutta hajua. Välillä haetaan emännästä rohkeutta ja tukea. Sitten taas jatketaan matelevaa vauhtia, emännän jo ehkä hiukan tuskastuessa. Vauhti ei kasva suorituksen aikana, vaan pysyy rauhallisena, mutta nenä pysyy hyvin maassa. Jälkeä pitkin mennään täysin, eikä tarkastuksia tehdä. Jäljen päästä löytynyt verinen sieni kiinnostaa kummasti. Sieni kannetaan jopa kotiin asti tiukasti hampaissa. Tarkkaa, joskin hidasta työskentelyä.
Jimi, jälki noin 450 metriä, noin 20 tuntia vanha:
Tempoileva aloitus, emäntä yrittää rauhoitella koiraa jonka nenä näyttää jo kovasti eteenpäin. Emännän antaessa luvan lähdetään juoksulla vauhtiin. Koiraa täytyy nykiä hidastamaan, jotta ohjaaja pysyy perässä. Kuivasta metsästä huolimatta jälki löytyy vaivatta, ja vauhti jatkaa kiihtymistään. Golfkentän ollessa liian lähellä koira sotkeutuu hetkeksi katsomaan peliä. Matka jatkuu kehoituksesta, mutta pian koira tekee useita tarkastuksia. Ohjaaja huomaa jäljen päällä pari golfpalloa, ja kehoittaa koiraa etsimään jälkeä entistä kovemmin. Jälki löytyy ja matka jatkuu jälleen vauhdilla. Ensimmäisen makauksen koira huomaa ja nuuskaisee merkiksi. Makauksesta ei kuitenkaan jatketa 90 asteen kulmassa. Jälki edetään vaihtelevalla vauhdilla, kulkien vain harvoin itse jäljen päällä. Toinen makaus jää täysin huomioimatta, ja ohjaaja ottaa koiran haltuunsa rauhoitellen tämän. Hetken päästä makaus katsotaan uudelleen ja jatketaan jälkeä virheettömästi. Jäljeltä löytyvä linnun raato pysäyttää hetkeksi, mutta itse homma jatkuu kehoituksetta. Sorkka löytyy ja koira nuolaisee sitä muutaman kerran kokeeksi, suoritukseen kului vartti.
Eli Jone ei todellakaan ole vielä valmis jälkikoira, mutta hyvin se ensikertalaiseksi meni. Nenä tuntuu olevan turhankin tarkka, ja poitsu näyttää mietiskelevän jäljellä enemmän kuin haistelevan. Hyvähän tästä on kuitenkin jatkaa, ja vain harjoitus tekee mestarin.
Jimikin on tarkka nenäinen, mutta pojan kohtaloksi saattaa tulevissa kokeissa osottautua tuo liika tempoilu ja yritys. Luultavasti Jimi käyttää Jonea enemmän ilmavainua, sillä poika ei ole juurikaan nenä maassa kulkenut. Tuulen kuljetellessa hajuja eteneminenkin on sitten tempoilevaa, ja näyttää väkisinkin hötkyilyltä. Jännittää suuresti tuleva koe, mutta enemmänkin oman opastuksen suhteen. En halua kuulostaa leuhkalta, mutta se vain on niin, että jos sattuu hyvä päivä varmasti pärjätään. Toivottavasti tulisikin muutama sadekuuro, eikä hellettä tulevalle viikonlopulle. Jimille näyttää sopivan paremmin vanhempi kuin liian tuore jälki, sillä koiruus joutuu tekemän enemmän töitä, ja toimimaan tarkemmin.
Nyt otetaan vaan rennosti, odotellen tulevaa viikonloppua. Peukkuja saa pitää pystyssä edelleen!
3 kommenttia:
Tuli muuten tuossa mieleen kun on taas kova pentukuume päällä, että miten teidän Jimi otti Jonen vastaan? Tuntuiko että ikäeroa oli liikaa/liian vähän / sopivasti? Eikös Jimi ollut 2-vuotias kun Jone tuli?:)
Olisi kiva hommata Nellille kaveri, mutta mietityttää vain että hommatako tänä vai ensi kesänä.. :)
terkuin
Iina
Pentukuumetta! Oh hoh, se on menoa sitten!
Meidän pojilla ikäeroa on vajaa kaksi vuotta. Meitä ohjeistettiin Jimi ottaessa, ettei ennen kun poika täyttää 2 v. pitäisi toista mäykkyä ottaa. No muistaakseni Jimin synttäreitä vietettiin viikko Jonen tulemisen jälkeen. Vielä ikäerosta ei ole aiheutunut ongelmia, mutta jossain vaiheessa jotain kismaa voi tulla. Molemmat tuntuvat olevan sopivan itsepäisiä...
Jimillä oli pienenä vain muutama kunnon lajitoveri jonka kanssa leikkiä. Sitä on aina kiinnostanut ihmiset enemmän kuin koirat. Nyt kuitenkin tuntuu, että se nauttii Jonen seurasta paljon. Välillä tulee kiistaa herkuista, mutta yleensä silloin tassua puristaa joku muukin asia. Esim. Jimi on ollut pahalla päällä vesisateen takia, ja se sitten kostautuu Jonea kohtaan. Tai niin se ainakin näyttää olevan.
Molemmat kyllä nauttivat keskenään leikkimisestä, ja kyllä ne usein hakeutuvat vierekkäin nukkumaankin. Täytyy toivoa ettei myöhemmin tule mitään verisiä taisteluja alfan paikasta. Olenkin pienillä vinkeillä yrittänyt kertoa, että me ihmiset olemme johtajia. Toivottavasti viesti on mennyt perille. Ja jotenkin tuntuu kummalta miten hyvät kaverukset yht'äkkiä kääntyisivät toisiaan vastaan. Sehän on molempien etu, että on lajitoveri vierellä.
Sen kyllä olen huomannut, että on mukavaa kun toinen koira on jo perusteet oppinut. Voi luottaa siihen, että edes toinen tietää miten toimitaan. En siis vielä hommaisi Nellille tänä kesänä kaveria, vaan tutustuisin Nelliin niin hyvin kuin mahdollista. Opettaisin "kaiken" minkä pystyisin nyt, sillä kahden villikon kanssa tulee ongelmia. Päätös on tietenkin sinun, mutta kannattaa kysyä useilta ihmiseltä mielipidettä. Nellihän on tottunut toisiin koiriin joten laumoittumisessa ei varmaan tulisi ongelmia. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevaa...
Lisään (suorasanaisen) lusikkani soppaan, vaikka asia ei mulle kuulukaan. :) Seuraavan horinan voi ohittaa, jos se vaikuttaa jotenkin hassulta. Kirjoittajaa vaivaa tällä hetkellä angiina ja korvatulehdus, joten ajatus ei juokse kauhean kirkkaasti.
Ehdottomasti kannattaa odottaa ensi vuoteen seuraavan koiran hankinnan kanssa! Nelli on vielä itsekin pentu, joten kannattaa odottaa mielellään siihen asti, että Nelli on "aikuistunut". Ja yleensähän se aikuistuminen tapahtuu noin 2 vuoden iässä. Silloin kun koiria on kaksi, ne luovat tavallaan oman laumansa, jossa on tietenkin omat laumajärjestyksensä. Ikäero kannattaa pitää selvänä, koska näin ollen Nellillä tulee olemaan ns. varmempi paikka laumassa ylempänä. Näin pystyt ehkäisemään mahdollisia yhteenottoja, joita syntyy laumajärjestyksen selvittämisen takia.
Eihän pieni ikäero välttämättä tuo vaikeuksia tullessaan, mutta silloin kannattaa olla tosi tarkkana minkälaisen suhteen koirat keskenään luovat. Eikä tietenkään tuo 2 vuotta ole mikään kiveen kirjoitettu, jokainen koira on oma persoonansa ja jokainen kypsyy omaan tahtiinsa. Jos Nelli sinun (ja mahdollisesti kasvattajan) mielestäsi vaikuttaa tarpeeksi kypsältä, niin silloin seuraava koira on varmasti tervetullut.
Mutta, kuten yllä on sanottu, päätös on tietenkin sinun ja sinä tietenkin tunnet koirasi parhaiten. Itsekin painin kamalan pentukuumeen keskellä, mutta pitää laittaa järki tunteiden edellä ja jaksaa odottaa ainakin ensi vuoteen asti seuraavaa ötökkää. :/ Hulluksihan sitä tulisi jos Maurin seuraksi ottaisi toisen taulapään jo nyt!
Lähetä kommentti