Jimin puolivuotis-synttäreiden lähestyessä on aika avata myös minun sanainen arkkuni näin Jimin päiväkirjan muodossa, sillä olenhan viettänyt lähes kaiken hereillä olleen aikani Jimbon kanssa siitä asti kun herra, tai paremminkin prinssi, tuli taloon. On ollut jopa hämmentävää huomata kuinka nopeasti koiranpennut kasvavat, ja lähes pelottavaa ettei sitä itse huomaa. Vaikka suurimmaksi osaksi Jimi on edelleen se sama pentukoira, on jo jotkut asiat vähentyneet tai jääneet kokonaan pois. Tästä on sekä positiivisia että negatiivisia esimerkkejä. Positiiviset ensin; Sisäsiisteys alkaa olemaan jo hallussa, ainoastaan yöllä tulee 1-2 pisut takaoven eteen. Asian tekee jännäksi se, että Jimi on päivällä pidempiä aikoja pissimättä kuin yöllä. Ja ei yölläkään pissiä tule jos joku lähettyvillä, tämän huomasin valvottuani öitä Osakan MM-kisoja seuraten. Aina kun Jimi heräsi, tarjosin mahdollisuutta mennä ulos; ei ollut tarvetta. Siellä tuli seistyä sitten välillä yksinkin sateessa keskellä yötä Jimin katsellessa rappusilta "mitä tuo tuolla tekee ja miksi se haluaa minut sinne". Mentyäni nukkumaan, ja Ellun herätessä tunnin päästä, Jimi on kerennyt tehdä lätäkön oven eteen. Joskus kävi niinkin, että juuri kun kerkesin painaa pään tyynyyn, kuulin kuinka Jimi nousi ylös tarpeilleen. Ja yleensä sillon olin kantanut (välillä on sen verran mukavuudenhaluinen ettei omin jaloin pissille lähde, varsinkaan yöllä) Jimin vain hetkeä aikaisemmin ulos, eikä näyttänyt olevan pissihädästä tietoakaan. Tiedämme kyllä että tämäkin vaihe on ohimenevää, eikä varmaan menee pitkäänkään kun jo yötkin selviämme kuivin lattioin, mutta ihmetyttää mitä eroa on päivällä ja yöllä Jimin näkökulmasta. Mutta positiivisesti ajatellen päivät ovat olleet sisäsiistejä ainakin kuukauden! Pakko vielä mainita ettei yö-siisteys johdu ainakaan omistajien laiskuudesta, sillä useimmin me seisomme ulkona (houkuttelemassa) kuin Jimi. Ja nyt takaisin listaamaan positiivisia esimerkkejä; huonekaluihin Jimi ei ole koskenut kertaakaan (toivottavasti ei koske tulevaisuudessakaan) mutta matot saivat tuntea hampaat useasti. Nyt tästä pureskelusta on päästy lähes kokonaan pois, silloin tällöin taitaa kokeillakseen mussuttaa maton reunaa mutta loppuu kun kieltää tai antaa lelun tilalle. Tosin tänään ei uskonut millään, niin otettiin matto hetkeksi kokonaan pois. Tämä taktiikka tuntuu toimivan hyvin, sillä Jimi tiedostaa jos toiminta ei "ei"-käskyistä huolimatta lopu, esine otetaan pois. Tällä tavalla myös omat hermomme eivät ole kireällä kun ei tarvitse kokoajan kieltää ja komentaa, kun vaan ottaa hetkeksi "leikkikaverin" jäähylle. Toki ensin annamme Jimille mahdollisuuden päättää, lopettaako leikki ja antaa esineen olla näkyvillä vai jatkaako ja joutua eroon esineestä tietyksi ajaksi. Tulos on yleensä 50-50. Negatiiviset esimerkit ovat lähinnä pennulle luonteenomaisiin piirteisiin liittyviä, kuten ulkona nurmikolla spurttaaminen ja siitä vauhdissa monta kierrosta nurmikolla pyörien. Tämä oli tarkoitus saada videolle koska se näytti niin hauskalta, mutta sitä ei keretty kuvaamaan eikä Jimi enää ole "pyörimistä" tehnyt. Myöskään vauhdikkaita unia ei näe enää niin paljon, tai jos näkee niin ulospäin ei sitä enää näy. Mutta yksi asia on säilynyt koko Jimin kasvun ajan ja se lukeutuu negatiivisiin; ulkona tupakantumppien syöminen. Etenkin minun kanssa se tekee sitä, vaikka tietää että se on kiellettyä niin tuntuu että oikein ärsyttääkseen minua napsii tumppeja peräperään suuhunsa. Kaikkia ei kerkeä suusta ottamaan sillä sankarimme nielaisee päivittäisen nikotiini-annoksensa heti kun näkee että se tullaan ottamaan pois poskesta. Onneksi ne taitavat tulla luonnollista tietään ulos.
Mutta jokaisella koirallahan on omat paheensa, joten on aika keskittyä taas iloisempiin asioihin. Loppukesästä Jimin elämään tuli uusi kiva asia, sillä rakensimme takapihalle koira-aidan jotta Jimi saa käydä tuumailemassa maailman menoa silloin kuin haluaa. Ja päivittäin Jimbo käykin siellä mietiskelemässä ja harrastamassa joogaa. Iltaisin siilit saavat kuulla tulleensa väärälle pihalle, tai sitten saavat haukut siitä etteivät muistaneet tuoda tuliaisia.
Päivällä Jimi nukkuu aika paljon, joko sillä on minun seurassa tylsää tai sitten kerää voimia illalle, koska silloin on enemmän aktiviteettia Ellun ollessa kotona. Päivällä, kun pidän taukoa ahkerasta opiskelusta (hehheh), katselemme yleensä elokuvia. Joskus Jimi katsoo hyvinkin tarkkaan mitä tv:ssä tapahtuu, mutta yleensä leikkii pehmoleluillaan tai pureskelee puruleluja. Sillöin tällöin koittaa saada minut mukaan leikkiinsä, mutta koira-kirjoista lukeneena & oppineena muistan, että minä olen se joka leikin aloittaa. Sitten aikansa puuhailtuaan tulee syliini ja nukahtaa. Harjoittelemme ja kehitämme perus-käskyjä (istu, maahan, odota, tule jne) päivittäin, että ne alkavat olemaan jo rutiinia ja sujuisivat jatkossa myös ulkona häiriötekijöistä huolimatta. Vielä ulkona olevat hajut ja äänet vievät voiton, mutta pikkuhiljaa Jimi osaa jo keskittyä "kouluttajaansa" ja huomaa että jos tuota tottelee niin välillä saa palkinnonkin. Erityisesti nyt keskitymme seuraa-käskyyn (sama kuin vierellä-käsky), sillä lenkillä ollessa Jimi on kova poika vetämään. Tämä pyritään kitkemään mahdollisimman pian pois jotta meilläkin olisi mukava lenkki. Ainakin vilkkaamilla teillä liikkuessa Jimin turvallisuudenkin puolesta olisi hyvä jos osaisi ja malttaisi kävellä vierellä eikä 2-3 metriä edellä. Metsäpoluilla ja rauhallisemmilla hiekkateillä asia on taas erikseen, sillä ei tietenkään haluta rajoittaa pojan menohaluja. Mutta aluksi koitamme josko osaisi kävellä tilanteessa kuin tilanteessa vierellä, ja varsinkin pyydettäessä.
Tähän asti ainakin minulla on ollut Jimin kanssa mukavaa, toivottavasti asia olisi myös toisinpäin. Ja veikkaan että meidän yhteinen taival sen kuin vain paranee kunhan opimme tuntemaan toistemme metkut paremmin ja ymmärrämme toisiamme myös hankalemmissa tilanteissa. Joskus esiintyy pieniä kommunikaatio-katkoksia, mutta niistäkin selvitään kun istutaan alas ja tuumaillaan asiaa rauhassa. Syksyn tullen on tarkoitus aloittaa jäljestäminen, sillä Jimi tykkää kovasti etsiä juustoja tai muita piilotettuja makupaloja sisältä. Myös metsäpoluilla juosseet eläimet (hajuaistini mukaan lähinnä jänikset) saavat Jimbon innostumaan.
Mutta nyt on minun aika taas hiljentyä ja toivottaa rakkaille lukijoillemme hyvää syksyä, katsellaan jos palailen päiväkirjan sivuille taas puolen vuoden kuluttua kun Jimin kakkuun on aika sytyttää ensimmäinen kynttilä.
Mutta jokaisella koirallahan on omat paheensa, joten on aika keskittyä taas iloisempiin asioihin. Loppukesästä Jimin elämään tuli uusi kiva asia, sillä rakensimme takapihalle koira-aidan jotta Jimi saa käydä tuumailemassa maailman menoa silloin kuin haluaa. Ja päivittäin Jimbo käykin siellä mietiskelemässä ja harrastamassa joogaa. Iltaisin siilit saavat kuulla tulleensa väärälle pihalle, tai sitten saavat haukut siitä etteivät muistaneet tuoda tuliaisia.
Päivällä Jimi nukkuu aika paljon, joko sillä on minun seurassa tylsää tai sitten kerää voimia illalle, koska silloin on enemmän aktiviteettia Ellun ollessa kotona. Päivällä, kun pidän taukoa ahkerasta opiskelusta (hehheh), katselemme yleensä elokuvia. Joskus Jimi katsoo hyvinkin tarkkaan mitä tv:ssä tapahtuu, mutta yleensä leikkii pehmoleluillaan tai pureskelee puruleluja. Sillöin tällöin koittaa saada minut mukaan leikkiinsä, mutta koira-kirjoista lukeneena & oppineena muistan, että minä olen se joka leikin aloittaa. Sitten aikansa puuhailtuaan tulee syliini ja nukahtaa. Harjoittelemme ja kehitämme perus-käskyjä (istu, maahan, odota, tule jne) päivittäin, että ne alkavat olemaan jo rutiinia ja sujuisivat jatkossa myös ulkona häiriötekijöistä huolimatta. Vielä ulkona olevat hajut ja äänet vievät voiton, mutta pikkuhiljaa Jimi osaa jo keskittyä "kouluttajaansa" ja huomaa että jos tuota tottelee niin välillä saa palkinnonkin. Erityisesti nyt keskitymme seuraa-käskyyn (sama kuin vierellä-käsky), sillä lenkillä ollessa Jimi on kova poika vetämään. Tämä pyritään kitkemään mahdollisimman pian pois jotta meilläkin olisi mukava lenkki. Ainakin vilkkaamilla teillä liikkuessa Jimin turvallisuudenkin puolesta olisi hyvä jos osaisi ja malttaisi kävellä vierellä eikä 2-3 metriä edellä. Metsäpoluilla ja rauhallisemmilla hiekkateillä asia on taas erikseen, sillä ei tietenkään haluta rajoittaa pojan menohaluja. Mutta aluksi koitamme josko osaisi kävellä tilanteessa kuin tilanteessa vierellä, ja varsinkin pyydettäessä.
Tähän asti ainakin minulla on ollut Jimin kanssa mukavaa, toivottavasti asia olisi myös toisinpäin. Ja veikkaan että meidän yhteinen taival sen kuin vain paranee kunhan opimme tuntemaan toistemme metkut paremmin ja ymmärrämme toisiamme myös hankalemmissa tilanteissa. Joskus esiintyy pieniä kommunikaatio-katkoksia, mutta niistäkin selvitään kun istutaan alas ja tuumaillaan asiaa rauhassa. Syksyn tullen on tarkoitus aloittaa jäljestäminen, sillä Jimi tykkää kovasti etsiä juustoja tai muita piilotettuja makupaloja sisältä. Myös metsäpoluilla juosseet eläimet (hajuaistini mukaan lähinnä jänikset) saavat Jimbon innostumaan.
Mutta nyt on minun aika taas hiljentyä ja toivottaa rakkaille lukijoillemme hyvää syksyä, katsellaan jos palailen päiväkirjan sivuille taas puolen vuoden kuluttua kun Jimin kakkuun on aika sytyttää ensimmäinen kynttilä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti