Suurin osa ihmisistä on kaupungilla viettämässä Ilosaarirokkia. Me kuunnellaan Jimin kanssa jyskettä täältä kuuden kilometrin päästä, lähemmäs ei olla menty eikä luultavasti mennäkään.
Tehosterokotus on nyt annettu ja samoin rokote raivotautia vastaan. Nyt meillä ei siis pitäisi olla yhtään paikkaa minne pitäisi jättää menemättä. Rokotus kävi taas yhtä huomaamattomasti kuin viimeksikin. Kaksi piikkiä sujahti niskanahkaan (toinen raivotautia vastaan), mutta suurin hämmästys oli se kun makupalat loppuivat pöydältä, niiden ansiostahan Jimi ei huomannut taaskaan koko toimenpidettä. Se antoi myös tutkia itseään paremmin kuin viime kerralla, ja kaikki on kunnossa. Myös ennen rokotetta annettu matolääkkeen ottaminen tapahtui kivuttomasti. Jimi nuoli lääkkeen aivan kuin olisi tiennyt että se on kuitenkin edessä, valitsi siis kaikkein helpoimman tavan jokaisen kannalta, onneksi.
Jimiltä on myös tippunut edestä ylä- ja alamaitohampaat. Nyt aukot ovat kuitenkin jo täyttyneet pysyvien hampaiden tököillä. Yllättävän nopeasti ne kyllä kasvavat, ja niistä näyttää tulevan isot. Tippuneita maitohampaita ei ole löydetty, liekö Jimi nielaissut ne tai sitten ne ovat tippuneet ulkoillessa.
Uusia temppuja ei juurikaan ole opeteltu. Hierotaan niitä vanhoja että ne menisivät mukisematta. Odota -käsky on erityisen hyvin hallinnassa. Juha treenaa sitä Jimin kanssa useamman kerran päivässä, sisällä ja ulkona. Matka ja odotettava aika pidentyvät asteittain.
Useiden koirien lisäksi olemme myös tavanneet muita mäykkyjä. Kukaan vaan ei ole näyttänyt niin hyvältä kuin Jimi. Yksi oli kuusivuotias kääpiömäyräkoira jonka turkki ja olemus oli tosi vastenmielinen. Jimi on tuota Meriä jo nyt paljon isompi joka suhteessa. Sitten ollaan nähty 14-vuotias Sulo, joka oli niin iso ja oudonnäköinen että oli pakko varmistaa oliko se edes mäykky. Olihan se, se vaan oli niin valtava. Sulo sentään oli kiltti. Sitten tavattiin vielä ihan kohtuullisen nätti tyttö, mutta se mäykky olikin vihainen kuin mikä. Jimi ei päässyt edes lähelle katsomaan sitä. Noiden mäykkyjen kanssa ollaan siis oltu edes jonkinlaisessa kontaktissa, sitten on nähty monia autoillessa, tuntuu että kyseinen rotu on yksi suosituimpia Rantakylässä. Vaikka Jimi jäisikin ilman partaa ja rintakarvoja on se silti paremman näköinen kuin kukaan noista kolmesta edellä mainitusta, eikä tämä ole yhtään kotiinpäin vedetty arvio. Noita pidempiä karvojahan ei ole vieläkään siis näkynyt mutta eihän tuo mitään haittaa. Kunhan pysyy noin reippaana ja kilttinä, joka tapauksessa myö tykätään niin mahdottomasti Jimistä, ettei sen ulkonäöllä ole merkitystä. Irtokarvoja ollaan harjoiteltu nyppimään silloin tällöin, Jimi tykkää istua sylissä joten silloin on helppoa nyppiä. Se on hyvää harjoittelua meille molemmille; mie harjoittelin toimenpidettä ja Jimi siten miten silloin käyttäydytään. Tosin se nukkuu tai sitten vaan hengailee ja kuuntelee karvan kiskontaa.
Jimin ruokahalu on myös aika hyvä. Itse asiassa ruokahalu parantui huomattavasti kun lopetettiin vellimäisen ruuan tarjoilu. Jimi on syönyt nappulat jo pidemmän aikaa kuivana, ja ruokailu meillä on kolmesti päivässä. Ruokaa ei tule sotkea vaan kupissa nappulat ovat yhdessä sektorissa, toisessa on kermaviiliä ja kolmannessa maksamakkaraa tai jotain muuta lihaa. Raa’asta jauhelihasta ollaan luovuttu lähes kokonaan. Kyllähän siitä muutaman kilon verran saikin pyöritellä niitä pallosia pakkaseen. Voi kamala sitä tuskaa, olin jo vannonut, etten koskaan tee jauhelihapyöryköitä, sillä inhoan jauhelihaa todella. Jimi kuitenkin muutti asian ja saatoin pyöritellä palleroita kolmekin kiloa kerralla. Tosin ikkunaluukut piti olla avoinna ja miettiä positiivisia asioita sekä katsoa muualle kuin työhönsä. Silakkalaatikko on myös herkkua. Yhtenä iltana tehtiin kolmestaan Jimin annosta; Nella oli pöydällä ja katsoi millaista ruokaa veikka syö. Jimi puolestaan vahti ettei Nella vaan söisi häneltä ruokaa, yhtään sen enempää kuin hänkään saa Nellalta (kurkkua, salaatti, herneitä, jukurttinappeja). Nella tietenkin meni kupin reunalle ja urkitti Jimiltä muutaman kana-riisi nappulan ja otti ison suullisen silakkalaatikkoa. Jimiä tapahtunut itketti, ja mietitytti. Harva hamsteri kuitenkaan maistelee noin rohkeasti tuollaista ruokaa.
Olohuone näyttää usein päiväkodin leikkikammarilta, sillä lelut tulee olla leviteltynä lattialle. Vuoron perään sitten joku kiinnostaa toista enemmän, ja joskus on jopa vaikeaa päättää millä lelulla leikkisi. Yleensä pehmolelut ottavat aika kovaa kyytiä, niitä riepotellaan ja ravistellaan. Moni on jo joutunut jäähylle, koska niille on tullut ”avohaava” josta täytepumpuli kurkistaa. Tennispallon kanssa on myös kiva ulkoilla. Jimi pomppii pallon perässä ja kantaa ylpeänä palloaan, joka myös unohtuu saman tien jos joku mielenkiintoinen juttu tulee vastaan. Sitten on kiva myös leikkiä takaa-ajoa. Jimillä on jokin suussa ja sitten se puikkelehtii karkuun jos sitä ajetaan takaa. Eilen Jimi teki myös aivan mahtavan kokoisen kaivauksen lenkkipolun varrelle. Se kaivoi sitä puoli tuntia ja mie ihastelin vierestä, Jimi kaivaisi sitä varmaan vieläkin. Se piti kantaa kuopaltaan pois ja sitten päästiin jatkamaan matkaan. Kun tultiin kotiin niin spesiaalikaivaja nukahti jo eteiseen.
Taidammekin lähteä tästä kohta ulkoilemaan, sillä nyt näyttäisi siltä että sateen jälkeen aurinko paistaa, hetken kunnes taas sataa. Liikunnasta pitää myös kohta huolehtia tarkemmin, ettei Jimi rupea paisumaan kuin pullataikina. Tosin sillä on nyt vielä kasvu pahasti kesken ja virtaa kuluu kyllä ulkoillessa, joten ei se vielä pääse lihomaankaan. Tällä hetkellä Jimi painaa seitsemän kiloa ja eläinlääkärin arvion mukaan on juuri passelissa kunnossa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti