Kohti vuotta 2014



Joulu takana ja kokonainen vuosi 2014 edessä. Joulua vietettiin kotona ja vain sää oli poikkeava. Harvemmin näillä nurkilla on ollut lumeton ja vesisateinen joulu. 

Onneksi pettymystä kompensoi tällä kertaa onnistunut kinkku, jota herrat saivat kokoonsa nähden paljon, kuten myös laatikoita ja lohta. Oli tullut jemmattua hiukan liikaa syömistä ja sehän on koiraväen onnea se. 

Lahjoja heille oli vähän, johtuen ehkä siitä ettei mikään kestä heidän käsittelyään. Tärkein niistä lienee se, että tarjoan heille 24/7 -palveluita vielä elokuun loppuun saakka. 

Yllätykseksi eläinlääkäri muisti meitä omalla paketillaan; vinkulelulla ja herkuilla. Ehkä olemme kannattaneet niin paljon liiketoimintaa, että olimme pakettimme ansainneet. Kieltämättä hieno ele!

Tällä hetkellä meillä sataa lunta ja eilen jokunen raketti jo tuntui poksahtavan. Inhottavaa niitä koiria kohtaan, jotka pelkäävät tulitteita. Meille tuo oli ihan virkistävää vaihtelua. Muistutusta siitä, että kohta sitä tulee lisää. Toivottavasti kuitenkin suurin osa olisi ammuttu jo alkuillasta, saisi nukkua rauhassa, hyvissä ajoin. Että niin hurjat bileet täällä on :) 

Lupauksia ei vuodelle 2014 tehdä, eipähän tule paineita. Jimmy olisi kiva saada kokeisiin sekä eläinlääkäriin. Kaksi VOI 1 - tulosta tarvittaisiin ja epäilen sillä alkavaa kaihia silmissä. Jonen tilanne allergioiden suhteen saisi pysyä samana. Jasu puolestaan voisi vähän laihtua. Tyytyväisiä ollaan vuoteen 2013, eikä oikeastaan voisi enää parempia asioita kokea, kuin mitä ollaan tällä kokoonpanolla koettu. 

Joka tapauksessa: 
Iloista vuotta 2014 kaikille!

4 kommenttia:

31. joulukuuta 2013 klo 21.35 Anonyymi kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta! Nellille on melko turha ostaa leluja, se tuhoaa ne alta aikayksikön. Testasin jouluna : toisessa kädessä lelu ja toisessa herkku, neiti näki vain ja ainoastaan herkun...

2. tammikuuta 2014 klo 19.22 Marja-Leena kirjoitti...

On paljon helpompi elellä, kun ei lupaile mitään (ainakaan sellaisia lupauksia, joita ei kykene pitämään)Hienoa, että kinkku onnistui. Se on niin pienestä kii. Onneksi miäs paistaa meillä kinkun. Toi kaihiepäily on harmillista. Toivotaan, että se on oikeasti vain epäily. Hyvää alkanutta vuotta, M-L ja Ossi.

9. tammikuuta 2014 klo 22.35 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

Kaunis Nelli: Ei ole olemassakaan mäykyn kestäviä leluja. Meillä ainakin Jonella on tapana saada kaikki silpuksi. Se ei luovuta ennen kuin on saanut jonkun osan irti lelustaan. Ja aika nopeasti se saa tuhottua tennispallon ja aivan silpuksi. Mäykkymaassa tennispallot kasvaa puissa...

9. tammikuuta 2014 klo 22.38 Sheriffit ja palvelusväki kirjoitti...

M-L ja Ossi: Niin paljon on tullut joskus lupailtua itselleen kaikkea. Turha tässä on enää mitään paineita sellaisesta turhasta ottaa. Elellään nyt tätä elämää ja katsellaan sitä uudesta perspektiivistä. Täytettyäni 30 olen kypsynyt hurjasti, vai oisko tässä kotona pyöriminen saanut jotkut ajatukset vaan selkeämmäksi. Hypähdys pois oravanpyörästä ja ajatus kulkee.