Mäyräkoirasta on moneksi

Kuten jo Suomen Mäyräkoiraliitto on tajunnut, mäyräkoirasta on moneksi, täytyy Ellunkin yhtyä kohta tuohon lauseeseen. Kävin nimittäin näyttäytymässä 1.5. ensimmäisessä Match Show'ssani. Se meni kuulemma nappiin ottaen huomioon olosuhteet, ihmisvilinä, helle, puuduttava odottaminen...Olin juniori-ryhmässä, jossa sain parivertailussa punaisen nauhan, eli olin vastustajaani parempi. Valitettavasti ryhmän vertailussa en sitten pärjännytkään, minulta loppui kaikki mielenkiinto, ja janokin oli jo kova, sekä väsytti. Kokemuksena kylläkin tuo oli ihan mukava. Keskiviikkona olisi uusi Match Show, mutta luultavasti sinne en pääse. Pitäisi kuulemma opetella seisomaan kunnolla, mutta eihän se ole temppu eikä mikään...Tosin taitaa emäntääni jo kohta vaivata tuo viherpeukaloisuus, ja halu ryhtyä suunnittelemaan uutta pihaamme.

Kävin myös suorittamassa kauden ´08 ensimmäisen jälkeni. Emäntäni teki sen edellisenä iltana metsään, kyllähän minä haistoin sen jo käsistä. Sitten seuraavana aamuna pääsin itse etsimään jäljen. Hyvin minä sen paikallistin, ja aika hyvin pääsin sen jäljillekin. Muutamassa vaiheessa Ellu oli jo toppuuttelemassa, että menisin muka väärään suuntaan. Onneksi hän tajusi katsoa merkkaamaansa puuta, ja sain tietenkin kehuja sillä olin oikeilla jäljillä kokoajan. Jäljen päässä ”palkintona” oli vain verinen sieni, jonka otin hampaisiini ja tainnutin sitä vähän. Täytyihän sen olotila tarkistaa. Sitten tehtiin sama reitti uudelleen nuuskittaen, jonka jälkeen olinkin valmis lähtemään aamulenkille, ja tarkastelemaan jänöjen jälkiä.

Tänään olemme ottaneet aurinkoa, ja minä olen kaivellut omaa puuhanurkkaani, välillä maistellen maaperää. Voi kunpa löytyisi joskus jotain arvokastakin, vaikkapa kultaa. Uutteraan olen kyllä pihaa kaivanut, mutta vielä ei ole sattunut kultasuoni kohdalleen, juuria ja isompia kiviä kylläkin on löytynyt.

Uutena opeteltavana asiana (seisomisen lisäksi) on kuulemma korvasienen hajun tunnistus. Nyt minulla on kuivamassa oma sieni, jonka haju minun olisi tarkoitus opetella. Sitten mennään keräämään ne korin kanssa, ja minun roolini olisi tietenkin paikallistaa sienet. Voi olla, ettei haju painu mieleeni tämän sienestyskauden aikana, mutta tapahtuuhan niitä ihmeitäkin, ja mäyräkoirasta on moneksi...

Bloggailen taas parhaani mukaan, sen minkä kotiaskareiltani kerkiän. Muistakaahan ystäväiset nauttia auringosta, muttei liikaa, kukapa sitä rusina tahtoisi olla!