Olimme jo aiemmin sopineet Helin kanssa, että kävisimme katsomassa pentuja. Katsoimme Eniro karttapalvelusta reitin ja lähdimme ajelemaan paperi taskussa kohti Nurmesta. Seutu Juukaan asti oli tuttua, mutta sen jälkeen olimmekin kartan armoilla. Löysimme perille ensi yrittämällä ja samalla tuli tutustuttua keväiseen maalaismaisemaan.
Perillä meitä odottivat mukavat ihmiset Heli ja Hessu sekä koirat Tessa ja Tiuku sekä pennut. Pystykorvat olivat häkissään eikä meillä ollut kumppareita mukana, joten he jäivät tervehtimättä sillä nappaskenkämme olisivat kastuneet pihan poikki tarpoessa. Käydään rapsuttamassa heidät sitten seuraavan kerran, lauhkeita kun näyttivät olevan.
Pentuja oli kaiken kaikkiaan neljä. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Tytöt saivat nukkua rauhassa omassa kopassaan, mutta molemmat pojat kävivät sylissäni, lähinnä nukkumassa. Lapset olivat syöneet hetkeä aiemmin, joten kaikki olivat ruuasta raukeina. Yllätyin miten painavia pennut olivat, Heli kertoi painoksi 1½ kiloa. Ja sehän on jo paljon reilun parin sadan gramman syntymäpainoon nähden, ja verrattuna siihen millainen höyhen Nella oli meille tullessaan. Pumpulipallo jolla oli neljä jalkaa.
Istuimme pentuhuoneessa suurimman osan ajasta. Kysymyksiä ei juurikaan ollut, tai ne eivät tulleet mieleen. Mutta saatiin kyllä monia neuvoja, kokemuksia ja vinkkejä. Seuraavaa kertaa varten täytyy laittaa kysymykset lapulle ylös, jotta muistaa kysyä kaikki tärkeät ja mieltä askarruttavat asiat. Niin ja pidetäänhän tässä vielä tämän odottelu-kuukauden ajan yhteyttä suuntaan ja toiseen.
"Jimbon" osuus kotisivuistakin alkaa jo muodostumaan, ja hienolta näyttää. Kuviakaan pojista ei älytty ottaa, mutta ryhmäkuva nukkuvista pennuista on. Meitä nauratti vielä kotimatkalla kuinka yksi pentu maiskutteli nukkuessaan, oli ilmeisesti uni menossa jonka pääosaa näytteli ruoka. Muutenkin uneliaat pennut näyttivät aktiivisilta, jopa nukkuessaan, sillä tassut heilahteli ja rauhallinen yninä vallitsi pentujen nukkumapaikalla.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli. Voi levollisin mielin odotella luovutusikään asti kun tietää että synnyinkoti on hyvä, koirat kasvatetaan oikeissa kotiolosuhteissa ja rakkaudella. Siitä on hyvä pohja jatkaa sitten itse.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti