Jone kyläilee

Kuten aiemmin jo kerroin olin suunnitellut Jonelle kivan reissun eiliselle illalle. Odotimme, että Jimi lähtee isännän kanssa pyöräilemään ja sitten kiireellä kaasutimme Mazdan kohti Joensuuta. Jone oli aivan innoissaan reissuun lähtemisestä, autossa se istui hiljaa mutustellen omia eväitään. Parkkeeroimme auton eräälle parkkipaikalle ja lähdimme kohti Jonen uutta tuttavuutta, noin neljän kuukauden ikäistä flättiä nimeltään Tyyne. Tyynestä olemme kuulleet villejä juttuja ja se luultavasti vähän kaivertikin Jonen mielessä, sillä Tyyneä piti pelätä. Ennen Jimi on ollut suojana ja turvana, ja nyt pitikin selviytyä kaikesta yksin. Jone ei näköjään oikein osaa leikkiä muiden kanssa, mutta jonkin sortin painia nämä nuoret villikot saivat aikaiseksi. Joneltahan on jo maitohampaat lähteneet, mutta Tyynen suu oli täynnä noita neuloja. Noh, saipahan Jone maistaa omaa rohtoaan, vastahan se itse roikkui Jimissä kiinni...

Otimme perheen muutkin flätit mukaan ja kävimme lenkkeilemässä. Jone näki kyseisellä lenkillä enemmän kuin mitä se on nähnyt koko Kontioniemessä vietettynä aikana. Oli monenlaisia ihmisiä, koiria, lastenrattaita yms. Sitten käytiin koirapuistossa, jonka lähellä aiemmin asuimme. Menimme suurten koirien puolelle, sillä enemmistö porukastamme oli isoja, eikä sillä puolen ollut ketään. Jone pyöri siinä jaloissa ja ihasteli kolmea daamiaan. Hetken päästä tulee nuori eukko dogo argentinon kanssa, ja kysyy: "onks noi millasii?" Pirustako minä tiedän miten Jone käyttäytyy tilanteessa jossa se ei ole ikinä ollut. Noh eipä eukko olisi kuullutkaan vastaustani, sillä niin syvällä sen pää oli omassa perseessään, ja koira oli otettu luultavasti vain pönkittämään emäntänsä egoa. Eukko sitten sanoi, että " tää koira ei tykkää pienistä, ja täällä on sitä varten tuo pienien puoli erikseen". Se riitti meille, ja lähdimme pois. Sinne jäivät juoksuttamaan koiraansa, joka ei kyllä kovinkaan vihaiselta vaikuttanut, sillä se haisteli ihan tyytyväisenä Jonen kanssa. Nytpä taas muistan syyn miksi muutimme kyseisiltä nurkilta pois. Onneksi meidän pihassa on nyt tuo aitaus niin voi kutsua kylään kavereita koirineen, eipähän tarttee pelätä tauteja eikä höykkäyksiä tai hermostua vieraiden ihmisten kanssa.

Lenkki oltiin heitetty ja Jone oli kävellyt sen ihan kivasti. Tosin vähän vetäen sekä unohtaen jopa oman nimensä. Ajattelin, että pentu kestää vielä vähän uutta ja ihmeellistä. Ajoimme keskustaan ja kävelimme siellä noin vartin verran. Jone tuumaili näkemäänsä ja haistamaansa otsa kurtussa, mutta ei se paniikissa ollut missään vaiheessa. Siihen nähden ettei ole ollut noin isoissa ympyröissä, eikä Jimikään ole turvana poika käyttäytyi todella hienosti. Mie kattelin näyteikkunoita ja Jone näytti vipeltävän tyytyväisenä torin kulmilla.

Tuollainen keskustassa pyöriminen täytyy joskus ottaa uudelleen, ja Jimikin joutaa mukaan. Se kyllä vetää kuin päätön, mutta se vaan on kaikesta aina niin innoissaan. Huomenna olisi mätsärit Lieksassa, ja osallistumisemme ei ole ihan varmaa. Joka tapauksessa, jos mennään niin tekisi mieli esittää molemmat ihan tasapuolisuuden nimissä. Täytyykin tästä lähteä harjoittelemaan seisontaa, varsinkin Jonen kanssa joka on ilmoitettu tuohon Joensuun kansainväliseen 16.8. Jimi puolestaan sai koekutsun Koveron mejä-kokeeseen 19.7.