Aiemmin etuovellamme oli isännän taidokkaasti askartelema kuva Jimistä, mutta sen haalistuessa, ja perheemme kasvaessa oli aika vaihtaa se uuteen. Lisäksi takapihalle ilmestyneisiin portteihin tuli kauhua herättävät lappuset... Saamme Sheriffien kanssa kiittää ja kumartaa jälleen isäntää kuvankäsittelystä sekä liimapuikon käytöstä.
Oveamme koristaa nyt siis entistä pelottavampi kuva, ja onhan kodissamme nyt Jone, tuo Taavetin kovaluu, joka haukkuu jokaisen rapsauksen. Siinä on jokaiselle tulijalle sellainen vastus ettei varmaan meillä visiteeraa tästä edespäin vähäisetkään tuttavat ja ystävät :)
Lisäksi takapihamme portteihin tuli samalla innolla askarreltua seuraavat koiruuksista varoittavat kyltit. Sopivia tarroja kyltteihin ei löytynyt joten nyt niissä sitten on aivan oikeasti herrojen pärstät. Ja sitten vaan jäämme odottamaan tunkeutujia...
4 kommenttia:
Aika pelottava ilme Jonella tuossa ylemmässä kuvassa! En kyllä tuon näköistä petoa uskaltaisi kohdata pimeällä kujalla, punaiset silmät ja kaikki. ;)
Mäyräkoirissa on se hyvä puoli, että pärstästään muistuttavat isoserkkujaan Dobermanneja, joten pelkällä pääkuvalla saa peloteltua uteliaat mummot pois pihapiirin läheisyydestä. :D
Jonehan meillä on talon raivokkain tyyppi, mitä nyt välillä unohtaa pysyä roolissaan ja kellahtelee selälleen häntä rajusti vispaten... :D Olikin pakko laittaa pelottavammat kuvat kaveruksista, että edes joku saattaa vähän säpsähtää. Tututhan tietää todellisen tarinan, mutta tässä odotellaan kohta nuohoojaa tulevaksi, näinköhän uskaltautuu ovesta pidemmälle?!
Uskaltaakohan sitä edes enää siellä päin liikuskella... ehkä on tultava lenkkimakkara kainalossa, jotta voi yrittää lepytellä arvon pihavahteja.
Hyvä Ande, tuntuu siltä ettei näitä arvon pihavahteja lepytellä edes lenkkimakkaralla, ellei sitä tarjoilla juuston kanssa =) Tai sitten pelkät isot ja mahtavat rapsutukset riittävät...
Lähetä kommentti