Lavasteista elämää

Kylläpä kyllä, oli pakko ottaa kuva eräältä lenkiltä. Meidän kylästämmehän on nyt tullut suuren median huomioima SF:n elokuvakylä. Tämä tarkoittaa turistivirtaa tungokseksi asti. Luultavasti itse nähtävyys on samaa tasoa kyltin kanssa, mutta onhan se nähtävä. Itse olen menossa muutaman viikon päästä katsomaan tuota ihmettä, mutta en todellakaan maksa käyntiä omista rahoistani. Lisäksi tämä elokuvakylän levittäytyminen on saanut paikalliset, tai minut ja Sheriffit hyvin tympäytyneiksi. Enää ei riitä, että Pölönen on ottanut käyttöönsä yhden valaistuista reiteistä (ymmärtäsitte, jos kävelisitte täällä pimeällä otsalampun kanssa) nyt osa rantaakin on merkitty SF Kiinteistöjen omaisuudeksi. Sinne meni sekin reittimme jota niin kovasti tuli kierrettyä. Onneksemme koko luontopolku on käytettävissämme, eikä kesäisin tarvitse välittää hiihtäjistäkään. Yleensä siellä saa kävellä aivan rauhassa kuunnellen lintujen sirkuttelua sekä järven liplatusta.

Meiltä jäi se eilinen mätsäri sitten väliin, sillä satoi kaatamalla ja ukkonen jyrisi välillä melkoisen kovasti. Sääennuste lupasi Lieksaan pelkkää vettä, joten emme viitsineet lähteä ajamaan sinne asti ihmettelemään veden määrää. Sillä välin täytimme Jonea varten ostetun uima-altaan sadevedellä, nyt vaan odotellaan helteitä, jotta poika tarkenee kokeilla keltaista Röllin kuvalla varustettua allastaan. Suuren huomion sai altaassa lilluva muovinen ankka, ja siitä tulikin ilmeisesti Sheriffien lemmikki, tosin kumpikaan ei ole suostunut pelastamaan sitä tuolta mihin tuuli sen lennätti.

Äsken käytiin lenkille ja yllättäen kastuttiin taas. Lenkki meni aika hyvin, ainakin minun mielestäni. Jimi ei vetänyt ollenkaan, vaikka Jone yrittikin nostattaa kierroksia rimpuilemalla vierellä. Jone puolestaan nyki suurimman osan lenkistä, ja metsäpolulla se olikin jo aivan innosta piukeana. Jos Jone olisi päässyt syystä tai toisesta irti hihnastaan etsittäisiin sitä varmaan tuolla luontopolulla jälleen, sen verran onnesta soikeana se rimpuili hihnassa. Joka tapauksessa yritin pitää molemmat kontaktissa, tai edes kuulolla. Se kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan ole sitä. Tästä on kuitenkin hyvä taas jatkaa kouluttautumista, ja nyt kun "virallinen" pentuaikakin alkaa olla ohitse, on Jonenkin aika opetella käyttäytymään joissain tilanteissa aikuismaisesti. Pentukurssille poikaa ei varmaankaan viedä, mutta kaivelen esille nuo Jimin saamat materiaalit ja koulutan Jonea tuossa omalla pihalla. Poitsu osaa tällä hetkellä varsinaisista tempuista vain, antaa tassua, istua ja mennä maahan. Jone hallitsee kuitenkin kaksi tärkeintä arkea helpottavaa käskyä; ole hyvä ja odota. Eli ruokaa ei saa ennen kuin istuu ja katsoo silmiin, sekä ulko-ovesta ei lähdetä lenkille ennen lupaa.

Huomenna lähdetään isännän kanssa käymään Kuopiossa ihan vaan huvikseen. Sheriffit ovat tottuneet tässä kolmen viikon aikana siihen, että heidän kanssaan ollaan melkein 24 tuntia vuorokaudessa. Ajattelimme, että voisi tehdä hyvää, jos oltaisiin vähän erossa toisistamme. Tosin tänään käytiin pari tuntia kaupungilla, eikä koti ollut enää entisensä. Sain juurrutettua ja istutettua sen Jonen syömän kukan edellisviikolla, ja sehän oli syöty tämän päiväisen kauppareissumme aikana. Me oltiin liikenteessä ehkä pari tuntia ja kukasta oli suurin osa tuhottu! Pelottaa huomenna lähteä matkaan, mutta täytyy luottaa siihen, että Jimi pitää tuon pienen riiviön hallinnassaan eikä suurempia vahinkoja synny. Me totuttiin Jimin kanssa vähän liian hyvään, kun se ei tehnyt käytännössä ollenkaan pahojaan. Täytyy vielä vähän ylistää Jimiä; eilen leikattiin Jonen kynsiä huonolla menestyksellä. Jimi kuuli pienemmän Sheriffin kiljunnan (yhtään kynttä ei oltu vielä edes leikattu) ja tuli paikalle patsastelemaan. Jone oli isännän sylissä, Jimi päätti mennä tämän eteen ja jysäyttää haukahtaa muutaman kerran. Jone hiljeni samassa ja kappas pari kynttä saatiin leikattua! Kylläpä siinä riitti meillä kiittelemistä ja ihastelemista, toivottavasti Jimi auttaa toistekin, sillä Jonen kynsien leikkaaminen on painajaista meille kaikille.

Nyt lähdemme syömään ja sitten köllähdämme pötköllöön, jokainen omaan punkkaansa sateen hakatessa peltikattoa... oi ihanainen kesäloma...