Apua Jonen pelkoihin ja stressiin

Jonen uudet lääkkeet

Olemme tiedostaneet Jonen hakeneen turvaa isosta ja vahvasta Jimistä. Tässä eräänä päivänä lenkkeillessäni Jonen kanssa kahdestaan pojan tilanne läsähti kasvoilleni kuin märkä rätti. Pieni Jone kärsii stressistä, jota olemme ruokkineet iltaisilla palloleikeillä. Lähtiessämme ulos ensinnäkin Jimi jäi haikeana itkemään ovelle, Jone puolestaan huusi ulos päästyään kuin syötävä. Se kiljui ja haukkui kaula pitkänä, en saanut kaveria minkäänlaiseen kontaktiin. Näin jo jossain vaiheessa naapurit ikkunassaan, mutta onneksi olin koirasta kahden metrin päässä joten ne eivät voineet yhdistää minua tähän huutoon. Muutenhan jokin eläinsuojelija olisi varmaan käynyt jututtamassa tilanteesta.

Lähdimme liikkeellä ja yritin rauhoitella aivan paniikissa sinkoilevaa kaveria, edes vinkulelu ei rauhoittanut. Ulkona oli kyseisenä iltana -22 astetta pakkasta, mutta Jone läähätti. Tarpeitaan se ei saanut tehtyä, sillä se riuhtoi vaan hihnassaan. Onneksi sain kaverin rauhoittumaan hetkeksi ja sain houkuteltua sen tekemään muutamat pissit. Mikään nautinto kyseinen lenkki ei ollut. Kotinurkilla eräs nainen olisi tahtonut silitellä jo siinä vaiheessa rauhoittunutta Jonea, mutta pysyin lujana enkä antanut. Jone ei edes ollut menossa naisen luokse, joten miksi olisin väkisin pakottanutkaan?

Tuo kulkemamme matka sai silmäni avautumaan ja tajuamaan, että tähän Jonen Kontioniemi pelkoon täytyy nyt puuttua mahdollisimman perusteellisesti. Kesäinen karkaaminen varmasti on aiheuttanut Jonelle pelkoa ja siksipä se nyt stressaantuukin ulkoillessaan täällä. Me puolestamme olemme töpänneet joka suhteessa kuvitellessamme, että Jimin kanssa lenkkeily auttaa. Jimi on ottanut isoveljen roolin hyvin ja suojelee vähän liikaakin. Jone ei ole siis itsenäistynyt normaalisti, sillä karkaamisen jälkeen se on hakenut suojaa vain Jimistä, joka on sitä tietenkin ymmärtänyt antaa. Sen karkaamisen jälkeen olisi pitänyt selvitellä miten sellaisesta saadaan pieni koira toipumaan, mutta olimme niin iloissamme koiran löytymisestä ettemme tajunneet paneutua asiaan.

Selvittelinkin tällä viikolla koiran stressiä ja tunnistin monet oireet Jonesta. Päätin soittaa heti eläinlääkärille ja kysyä neuvoa. Tiedänhän minä, että olen itse aiheuttanut käytökselläni varmasti paineita, ja laiminlyönyt koulutusta. Nyt yritänkin unohtaa kaiken menneen ja aloittaa puhtaalta pöydältä, en ota lenkkeilyä vakavasti ja jos rähistään sitten rähistään, mutta minä en aukaise suutani. Aivotyöskentelyä ollaan tarjottu temppujen opettelulla ja pallottelua on vähennetty merkittävästi. Lisäksi Jonelle laitettiin tänään DAP-panta sekä poika aloitti Serene-UM kuurin. Tuosta DAP-pannasta haihtuu rauhoittavaa ferominia. Ihminen ei sitä juurikaan haista, enkä tiedä tuon tehosta muutenkaan, panta lähinnä näyttää kutittavan välillä ankarasti. Tosin Jone on ollut tänään tavallista unisempi ja pötkötellyt lähinnä koko päivän.

En juurikaan itse suosi lääkkeitä eikä Sheriffien lääkekaapista löydy kuin:

- Biorion Aptus, joita Jimi syö karvaa parantaakseen
- Axilur, matolääke Jimille
- Canex, matolääke Jonelle
- Tehobakt, maitohappobakteereja jos vatsa on löysällä
- Nutri-plus, geelimäistä energiarikasta monivitamiinia, käytetään helteellä esim. mejä-kokeiden aikana veden seassa
- Cerenia, Jimi sai näitä suolistotulehduksen aikana, tabletti ehkäisee oksentelua tehokkaasti
- Kyypakkaus, mehiläisiä ja käärmeitä varten tietenkin
- Tassuvaha, suojaa tassuja pakkaselta ja pehmentää anturat

Ostin kuitenkin eläinlääkärin suosittelemana Serene-UM valmistetta joka on luontainen täydennysravinto lemmikeille. Tablettien tarkoitus on maksimoida serotoniinin tuotantoa, joka puolestaan tasapainoittaa mieltä. Mikään rauhoittava tämä ei siis sinällään ole, enkä niitä lähde ensimmäisenä Jonelle hakemaankaan. Täytyy muistaa, että pelot liittyvät täällä kotinurkilla tavattuihin koiriin, muualla tätä ongelmaa ei ole. Lisäksi sitten lenkkeillessä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon makupaloja sekä positiivista koulutusta. Isäntäkin on onneksi osallistunut lenkkeilyyn joten molemmille koirille on nyt oma taluttaja, valitettavasti pakkaset ovat sotkeneet normaalit lenkkeilyt. Onneksi apua on tässä lähistöllä tarvittaessa, jos emme saa pelkoja voitetuksi nyt keksimillämme keinoilla otamme yhteyttä Oppikoiraan. Ajattelin kyllä muutenkin vähän kysellä mielipidettä tilanteestamme, en myönnä kumpaakaan koiraamme ongelmakoiraksi, hävettää vain kun koko naapurusto näkee koiristamme ne huonoimmat puolet sekä minut epäonnistuneena koiranomistajana ja -kouluttajana.