Kuluneella viikolla siis juhlittiin Jonen synttäreitä. Sankari oli itse hiukan jännittynyt juhlapäivänä, mutta onneksi kaveri pystyi hillitsemään hermonsa ja juhlat saatiin hienosti juhlittua. Jonen harmiksi tyttöystävät eivät tulleet käymään, mutta onneksi lähipiiri pääsi paikalle. Pitää seuraavan kerran muistaa postittaa kutsut jo hyvissä ajoin.
Jone sai ihania vinkuleluja lahjaksi, valitettavasti lelut kestivät vain sen illan ehjänä. Lahjoista ei keritty edes ottaa kuvia. Eräs isoin köysistä koostuva lelu sentään on vielä leikittävässä kunnossa. Pääasia kuitenkin oli, että lahjat olivat mieluisia eikä niistä tullut tappelua tai kinaa. Ne tuhottiinkin yhdessä Jimin kanssa.
Seuraavana aamuna pojat näyttivätkin tavallista väsyneemmiltä, eli meillä oli ollut ihan kunnon bileet. Itselläkin oli vaikeaa herätä, kun kaikki muut vain tuhisivat omissa sängyissään. Jone vääntäytyi peittojen alle piiloon nukkumaan, edes Jimi ei löytänyt kaveriaan ennen kuin oli menossa nukkumaan samojen vällyjen väliin. Jone nukkuu aina niin sikeästi, että se säikähtää joka kerta jos menee lähettyville. Niinpä tälläkin kertaa peittojen välistä kuului murinaa. Lapsi raukka oli siis aivan selvästi väsyneempi vanhettuessaan (pienoinen vauhdin hiipuminen ei kylläkään yhtään haittaa meitä kanssaeläjiä).
0 kommenttia:
Lähetä kommentti