Kurjat pakkaset iskivät jälleen

Jone on opettanut isoveljelleen pallottelun saloja. Valitettavasti Jimi on vieläkin monta astetta kehityksessä jäljessä, mutta nyt sentään riittää yritystä yhteisiin peleihin.

Hetken jo saimme nauttia suhteellisen kivasta -10 asteen pakkasesta. Nyt kuitenkin olemme joutuneet kärvistelemään näissä kohtalaisen raikkaissa -25 asteen keleissä. Ulkoilu on kuitenkin sujunut olosuhteisiin nähden aika kivasti. Tosin lenkit ovat lyhentyneet radikaalisti, joka tarkoittaa sitten kaiken muun aktivoinnin lisäämistä. Tuleva kevät näyttää näyttelyiden suhteen mukavalta, joten olemmekin harjoitelleet vähän hienoa hihnassa juoksua sekä seisontaa. Ulkona olen asettanut itselleni (jälleen kerran) tietyt rajat mitä haluan koiriltani. Tämä tarkoittaa taas kertaalleen sitä ettei hihnoissa ryntäillä, enimmät räyhäämisetkin yritetään unohtaa ja muutenkin uusi vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä. Olenkin yllätyksekseni huomannut taskussa olevien nakkien motivoivan kummasti näitä nelijalkaisia nakkeja. Valitettavasti Suomea parhaillaan vavisuttava jääkausi saa nakit jäätymään jopa lyhyemmällä lenkillä. Onneksi nakit ovat vielä niin maittava uutuus, että ne näyttävät maistuvan jopa jäisenä.

Eilen teimmekin todellisen läpimurron ja sain pidettyä yli-innokkaan Jimin sekä epäilevän Jonen kontaktissa erään naisen ohituksessa. Olin niin innoissani tapahtuneesta ja kehuin sekä riemuitsin suurta voittoani kiljuen & pomppien. En huomannut ollenkaan, että nainen oli jäänyt seuraamaan meitä siihen viereen...todella noloa, en vaan tiedä kenen kannalta. Sain pidettyä pojat kiinnostuneena itseeni (siis kouralliseen nakkia) ja vielä täti seisoi siinä haltijoituneena. Sitten hän uskaltautui juttelemaan, tai siinä vaiheessa olin jo kuulolla, aiemmin musiikki oli pauhannut korvissani joten en ollut oikeesti kuullut, jos hän oli jotain kommentoinut. Siinä hän sitten ihmetteli miksi en anna koirien tulla moikkaamaan. Selittelin sitten ummet ja lammet; treenataan kontaktia, pentu on epäileväinen sekä keskittyy kaikkeen ympäröivään paitsi minuun jne. Mikään vastaus ei näyttänyt tuottavan tulosta ja sitten annoin periksi naiselle, annoin kuuliaisille koirilleni luvan mennä tervehtimään. Siihen asti ne olivat napittaneet ja tapittaneet minua kuin suurinta pyhimystä. Vähän harmitti, sillä hieno kontakti pilaantui sitten ulkopuolisen tekijän takia, mutta toisaalta sehän tapahtui luvallani. Toisaalta ymmärrän, että entinen koiranomistaja haluaa seurustella koirien kanssa ja kaikki uudet tuttavuudet ovat Jonelle hyvästä.

Tänään sitten käveltiin vain sellainen pyrähdys, mutta ihan hukkaan ei mennyt sekään reissu. Jouduimme tallustemaan Sulon takana, ja Sulollehan on aina kiva räyhätä. Jimi ei onneksi viitsi, mutta Jone kiljuu sitten sitäkin enemmän. Olenkin antanut Jimille vapaata ohituksissa, sillä tiedän kultaisten käyttäytymissääntöjen olevan tallessa siellä jossain. Toivon suuresti, että löysä hihna saa Jimin muistamaan jälleen kuinka hihnassa ollaan ohittaessa ja samalla toivon sen suuresti tarttuvan Joneenkin. Saa nähdä kuinka tämä tekniikka toimii, mutta muutaman kokemuksen perusteella voin sanoa sen toimineen aika hyvin. Jimin kanssa lenkkeillessämme ei tarvinnut välittää kuin ajokoirista (en tiedä mistä inho kyseiseen rotuun on tullut), mutta Jonen kanssa olen oppinut siihen, että kaikkea tulee jännittää. Jännitys sekä stressi säteilee suoraan hihnan toiseen päähän, eli aiheutan omalla käytökselläni jo koiralle ns. tilanteen. Olen tiennyt tuon asian koko ajan, mutta ihminen on erehtyväinen ja vain tarkkailemalla sekä myöntämällä omat virheensä voi oppia. Saisi vain nuo pakkaset vaan vähän lauhtua, että päästäisiin kunnolla treenailemaan. Sitä odotellessa voidaan harjoitella ihan rauhassa hihnassa juoksua, seisontaa sekä hampaiden esittelemistä, se onkin tarpeen mikäli mennään kaikkiin seuraaviin näyttelyihin tässä lähistöllä:

Eno 7.2. tuomarina Paavo Mattila
Pyhäselkä 27.3. tuomarina Paavo Mattila
Lieksa 9.5. tuomarina Esko Nummijärvi
Joensuu 29.5. tuomarina Zidy Munsterhielml-Ehnberg
Kuopio 7.8. tuomarina Jose Homem de Mello (Portugali)

Näyttelyitä on siis tulossa kivasti. Olen joskus vannonut etten höpsähdä siihen lajiin ollenkaan, enkä tiedä todellakaan niitä nauhojen värejä tai mitään lyhenteitä. Sen tiedän, että Jimille tahtoisin sen H:n, ja sitä lähdetäänkin yrittämään tuonne Kuopioon. Jone raukka puolestaan varmaan joutuu käymään nuo kaikki lähistön näyttelyt. Tuo Pyhäselkä voidaan jättää väliin tai sekin riippuu sitä mikä tuomio tulee tuolta Enosta. Mikäli se on pelkkää ylistystä tietysti mennään kokeilemaan myös Pyhäselkää. Saa nähdä ensin millaiseksi painajaiseksi tuo Eno muodostuu kaikkine valmisteluineen sekä esityksineen, sitten vasta päätetään lopullisesti jatkuuko uramme näyttelyjen saralla ja onko päämääränämme jo vuoden 2012 Crufts.

ps Löysin äsken itseni Eukanuban sivuille. Kyseisestä valmistajasta ei ole mitään kokemusta mutta rekistöröidyn sivustolla ja nyt sieltä onkin tulossa kokeiluannos ruokaa pennulle (pentumme kyllä täyttää tulevalla viikolla vuoden, mutta kannattahan sitä kokeilla) lisäksi löysin infoa mäyräkoirasta. Mitään uuttahan tuossa ei ole jo mäykyn omistavalle, mutta onhan se kiva lukea aina omasta rodustaan. Ruokinta puolestaan on tehty mainostajan näkökulmasta, mutta tekstin puolesta voisihan tuotakin merkkiä kokeilla. Edelliset kokeilut (nimeltä mainitsemattomia nimekkäitä merkkejä) ovat syömättä, eivät kelpaa, ne vaan syljeskellään suusta, joten kovin ahneena en rotua pidä.