Tästä päivästä olisi voinut tulla voitokas. Se olisi voinut tuoda menestystä & kunniaa, mutta siis tuomarin vaihduttua Kajaanin näyttelyssä Jimin osalta päätimme jättää leikin väliin. Lisäksi ulkona paukkuva pakkanen olisi ollut inhottava näinkin vähäkarvaisille koirille ja näyttelyhän järjestettiin maapohjaisessa ylipainehallissa, eli lämpöä hallissa ei juurikaan ollut enemmän kuin ulkona. Onneksi Sheriffien kaveri Mirkeli (Champerin Iisi-Biisi) pärjäsi hienosti ollen ryhmänsä kolmas. Mirkun ansiosta mekin pääsimme juhlan tuntuun.
Aamulla huomattiin Jimin nenän ja leukaan ilmestyneet harmaat hapset. Niitä on yllättävän paljon noin nuoreksi koiraksi, valitettavasti kunnon otosta karvoista ei saatu.Päivä ollaan saatu kuitenkin vietettyä omalla tavallamme, siis sen jälkeen kun vihdoin pääsimme sängystä ylös. Aamu aloitettiinkin poikien mielestä kovin kummasti; raijaamalla kaikki pakastimesta löytyvät ruoat ulos. Täytyihän sitä ihmettä uskaltautua sitten ihan ulos asti katsomaan. Jimiä ei pakkasen tyhjennyksessä kiinnostanut kuin yksi asia, nimittäin jäinen sorkka! Niin kyllähän se näin sisällä kiinnostaa, mutta annapas kun se on tuolla luonnossa, ei varmasti aiheuta mitään tunteita. Toisaalta olihan se rohkaiseva ajatus, että ehkä sittenkin on mahdollista hakea tulevan kesän mejä-kokeisiin.
Et viitsis kantaa sinne?Aamulla odoteltiin jälleen pakkasen lauhtumista ja odotellessa Sheriffit saivatkin jälleen uudet lelut tuhottavakseen. Meillä on tuolla varastossa sellainen pehmoleluilla täytetty laatikko josta voi käydä hetkeksi tekemistä. Lelut ovat omalta lapsuudeltani, joten niillä on todella paljon tunnearvoa.
Tässä uudet lelut. Katsokaa nyt Jonen pehmon ilmettä, sehän pelkää kuollakseen saalistajaansa. 
Välittömästi salaman välähdettyä alkoi leikki.
Ja hyvin pian lelut olivat silmättömiä ja nenättömiä. Jonen lelu oli ilmeisesti myös aivoton.Päivän aikana pakkanen onneksi lauhtuikin suhteelliseen sopivaksi ja onneksemme päästiin mukavalle noin neljän kilometrin lenkille. Silläkin matkalla kyllä piti varpaita lämmitellä useampaan otteeseen. Kotiin tultuamme olikin ohjelmassa jälleen lisää leikkiä, ruoka sekä päiväunet.
Osalla näistä tuotteista olemme rakentaneet loistavan kroppamme.Kävimme eilen ostamassa Sheriffien suosikki nappuloita kahdeksan kiloa, pussi riittää 1,5 kuukaudeksi. Lisäksi ostin Pedigreen nappuloita, sillä nämä näyttävät uppoavan takuu varmasti. Kaksi kiloa Prismassa maksaa noin 5 euroa joten ei ole mitenkään pahan hintaista tavaraa. Sitten kaupasta tarttui mukaan myös maittavia Frolic -nameja. Oikealla kuvassa on myös eräät kokeilut, jotka eivät todellakaan uppoa. Kokeeksi ostin (lähinnä pakkauksen ja lupausten perusteella) tuota Brit Carea. Jimi on kyseistä tuotetta jopa maistellut, Jone puolestaan sylkee nappulat heti suustaan. Aiemmin ostettu tuttavuus on puolestaan aito saksalainen Josera. Tätä valmistetta on syöty tasan kerran ja silloinkin sotkettuna maksalaatikon sekaan sotkettuna. Taitaa olla vaan parempi pysyä vanhassa merkissä, eikä tuhlata rahojaan turhiin kokeiluihin.
5 kommenttia:
Minua kiinnostaa tuo mäykkyjen pakkaskestävyys. Mistä tietää, että on liian kylmä ilma? Tulevalle mäykylle on jo fleecetöppöset ja lämmin mantteli valmiina. Eikös niillä pärjää? Masuhan on arka kylmälle ja uroksen kanssa sitä on hankala suojata... Mikä on teidän lyhytkarvaisen kipukynnys pakkasen suhteen?
Hei Kisu!
Meillä tuon pakkasenkestävyys ainakin näkyy aivan selvästi koiruuksista. Jimi, siis lyhytkarvaista muistuttava karkkari on paljon viluisempi. Se tutisee ja tärisee heti pysähtyessään, jos pakkasta on yli 10 astetta. Jone (oikea lyhytkarvainen) puolestaan siinä kelissä juoksentelee vielä hangessakin.
Meillä käytetään mantteleita kun mittari näyttää -10 astetta, sekä silloin kun pakkasta on vähemmän, mutta tuulee tai sataa jotain. Tassut valitettavasti eivät kestä pidempiä lenkkejä nostelematta / käsissä lämmittelemättä enää -15 asteessa. Äijät kuitenkin ovat tarkkoja tassuistaan joten tossuja ei toinna ainakaan tässä vaiheessa vauhdikasta elämää edes yrittää tassuihin.
Luulenpa, että mantteli sekä töppöset riittävät. Hommaat sitten myöhemmin lisää vaatteita, jos tarvitsee. Itse olen pitänyt sääntönä ja huomannut ihan käytännössä, että silloin kun omia suojaamattomia poskia paleltaa (tuulen tai pakkasen takia) käydään vain reippaita puolen tunnin lenkkejä. Näillä hurjilla -25 asteen keleillä ulkoilu rajoittui kerrallaan varttiin ja silloin juostiin suurin osa kilometrin matkasta.
Toivottavasti sait jotain infoa. Kieltämättä mäykyn kylmänsieto ei ole erityisen hyvä verrattuna esim. cockeriin, mutta jokainen yksilö on erilainen myös tässä asiassa.
;DDD
Hauskoja tapahtumia noitten pehmolelujen kanssa. Molemmat koirulit on tuossa kuvassa ihan niinkuin ei ne ollenkaan tietäsi miten niille noin kävi... kas kummaa ;D
Hyvä että vähän saitte näyttelystä juhlan tuntua, veikkaan että koirat mieluummin olivat kotosalla.
Frolicit on varmaan kaikkien koirien herkkunamipaloja, mitähän aromia niihin oikein on sujautettukaan.
Kiitos vastauksesta!
Tuuluska: Hauskinta oli oikeesti se, kun molemmat lähtivät heti salaman välähdettyä paikalta leluineen. Tiesivät siis selvästi miksi poseeraavat.
Kuulin ensimmäistä kertaa noista Frolic nameista koirakoulussa, ja siitä lähtien niitä onkin käytetty. Ne vaan jaksavat aina maistua ja saavat kuolan virtaamaan joka kerta. Tosin juusto on meillä se kaikkein herkuin, jo pelkkä sana saa koirat sekaisin.
Lähetä kommentti