Pojat ne ovat aivan pihkassa!

Mökkikausi tuli avattua viikonloppuna. Onneksi sattui loistava ulkoilusää molemmille päiville. Jimi nautti ulkoilusta sen minkä isäntäväen työnteolta vain pystyi. Yritettiin pitää isompaa sheriffiä irti, mutta jo hänen oman turvallisuuden vuoksi päätettiin lopettaa se ilo siihen, kun koira saatiin vielä kiinni. Jimiltä hävisi todellisuudentaju ja korvat, päästessään hihnasta irti. Siellä se suu vaahdossa juoksi sen minkä kerkesi, ja tutki jokaisen kesämökin tarkkaan. Sitä missä asti se kävi, ei kukaan paikallaolleista tiedä. Se löysi jäältä myös kuolleita kaloja. Niitä se ihaili ja tutkaili, sekä ilmeisesti vähän maistelikin. Kyllä oli polleaa poikaa, kun juostiin se Jone sylissä ottamaan kiinni. Kyllähän sellaista kalasaalista pitikin esitellä, onneksi ei mennyt tutkailemaan sitä vieressä ollutta avantoa.

Jone puolestaan oli ulkoili sisulla. Sitä ei olisi kiinnostanut niinkään tutkailla metsää ja maastoa. Mieluummin se olisi nauttinut sisällä takan lämmöstä, mutta kaikkien muiden ollessa ulkona oli hänenkin taivuttava. Jonelle järjestettiin oikeat luksustilat mönkijän tavaralaukkuun. Siellä se poika nukkui päiväunet takkiin käärittynä, eikä mönkijän liikkuminenkaan herättänyt uneliasta kaveria. Pieni sheriffi ilmeisesti kärsii vieläkin jonkin sortin ulkoilman tuomasta väsymyksestä, vaikka mökillä tulikin nukuttua. Oksentelu jäi siihen perjantaiseen, onneksi. Varmuuden vuoksi sekoitin ruokaan maitohappobakteereja. Ei niistä ainakaan haittaa ole, välillä kun tulee maisteltua vaikka mitä. Tänään suussa oli hevosen kakkaa ja käpyjä... Pojasta on kehittynyt melkoinen käpyjen keräilijä, se löytää niitä mistä vain, ja kaikki pitäisi tietenkin tuoda sisälle.

Ylihuomenna on aika mennä tohtori Kivuttomalle. Jone saa ensimmäisen rokotuksensa. Madotus on hoidettu jo. Sinne se tahna meni tonnikalan mukana, eikä yhtään tarvinnut tapella. Kynnet on jo eilen leikattu näyttäväksi. Vielä pitäisi siistiä turkki ylimääräisestä pihkasta.

Jimin kanssa käytiin tänään pyöräilemässä. Poika ei saanut juosta tarpeeksi kovaa, sillä emäntä oli tällä kertaa fleksin toisessa päässä. 24-tuumaisella Jopolla sai polkea itsensä kipeäksi, eikä sekään riittänyt, edes alamäessä. Onneksi Jimi tyytyi tällä kertaa suurimmaksi osaksi lönköttelyyn, muuten olisi voinut tulla pahaa jälkeä pyörästä ja emännästä, jolle pyöräily ei ikinä ole ollut helppoa. Kaiken tämän aktiivisen elämän keskellä nyt, myös isäntäväellä, on otettu tapaturmavakuutus. Tajusimme, että koirien vakuutukset ovat paremmat kuin omat.

Huomenna olisi tarkoitus pistäytyä koirakoulussa, jos vaan sää sallii. Senkin takia Jimi on nyt vähän purkanut juostessaan energiaa ennakkoon. Treeni-iltoina kun ei juurikaan kerkiä käymään lenkillä, niin joutuu vähän sumplimaan illan ohjelmistoa jo etukäteen. Sitä miten tulevaisuudessa lenkkeilyt hoituu, en todellakaan tiedä. Vaikeaa tulee olemaan, jos Jonea ei kiinnosta ulkoilu yhtään. No sen näkee sitten, ja eiköhän se jo keväämmällä ole innoissaan tuolla samoilemassa.

Uniset sheriffit toivottavat mukavaa Pääsiäisen odotusta jokaiselle!