Mamman reissatessa Saksan maalla sai kolme J:tä - Jimbo, Jombo & allekirjoittanut eli Jumbo - viettää erilaisen viikonlopun kotipuolessa.
Perjantai
Isännän tullessa töistä kotiin odotti eteisessä kaksi iloista nelivetoa selällään hännät innokkaasti vispaten puolelta toiselle. Jo ilmeistä näki, että nyt on jotain jännää askarreltu ikäänkuin tervetuliaisena alkavan viikonlopun "tilapäiselle" pomolle. Ensimmäisenä silmiin osui pari hesaria, jotka oli nätisti sipaistu pieniksi palasiksi ympäri olohuonetta. Valmiita sytykkeitä takkaan siis! Seuraavaksi tarkemman tutkimisen kohteeksi pääsi tämän viikon hitti, isohko kukka. Kukan varsi ja lehdet olivat saaneet uutta muotoilua pitkin viikkoa, ja nyt oli ilmeisesti ollut tarkoitus vaihtaa mullat. Vaihto oli tosin jäänyt puolitiehen, johtuiko kenties väsymyksestä tai uuden mullan puutteesta, mutta siellä täällä revittyjen sanomalehtien seassa oli näkyvissä mustia alueita. Floristina on toiminut ilmeisesti Mr. Toffifee alias Jone, sillä sen verran ylpeänä pikku-mäykky taideteoksensa ympärillä pörräsi. Jimi seuraili tilannetta taustalla. Tokaisuuni "voi vehka-parka" olin kuulevinani kauempaa myötäilyltä vaikuttavan äännähdyksen.
Jonen lempipeli "arvaa missä kakka luuraa" alkaa saamaan uusia ulottuvuuksia. Joka kerta töistä tullessa läjä on eripaikassa, yleensä kyllä sanomalehdellä, tai vähintään sen välittömässä läheisyydessä. Ilmeisesti tällä kertaa oli joko ideat loppuneet tai huumori kukkinut tavallista runsaammin, sillä satsi löytyi suurinpiirtein keskeltä taloa, matolta. Sitä siivotessa saatoin ohimennen huomata tavaran seassa kukkakepin jämiä.
Koin siis yhden parhaimmista tavoista tulla kotiin, minua oli odotettu ja kotiintuloni eteen oli nähty vaivaa! Illalla käytiin Jonen mittapuulla pitkähkö lenkki, ainakaan minun seurassa ei ole pikkupahis noin kaukana kotoaan käynyt. Hihnassakin kuljettiin, ja hyvin meni. Metsäosuus paineltiin vapaana, mikä tarkoittaa Jonen kohdalla korkeintaan 5-10 metrin irtiottoa ulkoiluttajastaan. Kauemmaksi ei Jontsaus uskalla jäädä. Nukkumaan mentiin jo yhdentoista-aikoihin.
Lauantai
Päivä starttasi reippaalla ulkoilulla klo 06.30-07.00, jonka jälkeen sheriffit saivat maukkaat pöperöt aamiaiseksi. Aterioinnin päätteeksi makuuhuoneen sängyllä oli kolme hahmoa pituusasennossa, jotka vetivät sikeitä unia aina puolillepäivin saakka. Tämä on sheriffien historiassa ensimmäinen kerta, kun uni maistui noin pitkälle. Sitten venyteltiin ja mentiin ruskettumaan aurinkoon. Kikka-täti tuli Jonen puruleluksi Jimin pyörälenkin ajaksi. Loppuilta katseltiin jääkiekkoa ja pureskeltiin solmuttomia luita. Koska alla oli melkein 12 tunnin unet, touhuiltiin nyt vähän myöhempään ja klo 03.00 sammui Kontioniemestä viimeinenkin valo.
Sunnuntai
Ilmeisesti eilisellä auringonotto-hetkellä nautitut puukepit kokivat Jonen kohdalla ylösnousemuksen aamuyöstä. Sekoitus eilistä iltapalaa ja hyvin pureskeltuja puusäikeitä tuli oksennuksen muodossa sänkyyn *psst, ei saa kertoa mammalle, puhdas peitto on jo vaihdettu tilalle*. Jimi tuntui huutelevan jotain harjoittelun puutteesta, tikunsyönti on kuulemma tekniikkalaji! Aurinko oli myös tälle päivälle erittäin suotuisa, josta sheriffit nauttikin useamman tunnin loikoilemalla terassilla. Tylsyyttä vastaan taisteltiin järjestämällä sisätiloissa jalkapallo-ottelu Saksa-Englanti. Jone halusi välttämättä edustaa Englantia, tuota huligaanien synnyinmaata, joten Jimi tyytyi pelaamaan esi-isien jalanjäljillä eli Saksan puolella. Katsojien kannalta ottelu ei ollut kovinkaan viihdyttävä, sillä tuomari joutui viheltämään pilliin heti kun jompikumpi maa sai pallon haltuunsa. Myöskään keltaisilta- ja punaisilta -korteilta ei ottelun tuoksinassa vältytty.
Lopuksi pientä höperehtimistä sheriffien ruoka-tottumuksista
Sheriffien yhteiselo sujuu muuten loistavasti, mutta ruoka-aika aiheuttaa vielä hämmennystä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Jone tuhoaa annoksensa kahdessa sekunnissa, kun taas Jimi tuumailee mistä nappulasta ruokailun aloittaisi. Sitten kun sopiva nappula löytyy, alkaa ruoan lajittelu. Jone ei tätä operaatiota ymmärrä. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että Jone on pikaruoka-tyyppiä ja Jimi ehdoton kulinaristi.
Huomenna palataan normaaliin päivärytmiin mamman palatessa reissultaan, seuraavassa blogissa varmaan kuullaan onnistuiko paikallisten mäykkyjen bongailu.
Perjantai
Isännän tullessa töistä kotiin odotti eteisessä kaksi iloista nelivetoa selällään hännät innokkaasti vispaten puolelta toiselle. Jo ilmeistä näki, että nyt on jotain jännää askarreltu ikäänkuin tervetuliaisena alkavan viikonlopun "tilapäiselle" pomolle. Ensimmäisenä silmiin osui pari hesaria, jotka oli nätisti sipaistu pieniksi palasiksi ympäri olohuonetta. Valmiita sytykkeitä takkaan siis! Seuraavaksi tarkemman tutkimisen kohteeksi pääsi tämän viikon hitti, isohko kukka. Kukan varsi ja lehdet olivat saaneet uutta muotoilua pitkin viikkoa, ja nyt oli ilmeisesti ollut tarkoitus vaihtaa mullat. Vaihto oli tosin jäänyt puolitiehen, johtuiko kenties väsymyksestä tai uuden mullan puutteesta, mutta siellä täällä revittyjen sanomalehtien seassa oli näkyvissä mustia alueita. Floristina on toiminut ilmeisesti Mr. Toffifee alias Jone, sillä sen verran ylpeänä pikku-mäykky taideteoksensa ympärillä pörräsi. Jimi seuraili tilannetta taustalla. Tokaisuuni "voi vehka-parka" olin kuulevinani kauempaa myötäilyltä vaikuttavan äännähdyksen.
Jonen lempipeli "arvaa missä kakka luuraa" alkaa saamaan uusia ulottuvuuksia. Joka kerta töistä tullessa läjä on eripaikassa, yleensä kyllä sanomalehdellä, tai vähintään sen välittömässä läheisyydessä. Ilmeisesti tällä kertaa oli joko ideat loppuneet tai huumori kukkinut tavallista runsaammin, sillä satsi löytyi suurinpiirtein keskeltä taloa, matolta. Sitä siivotessa saatoin ohimennen huomata tavaran seassa kukkakepin jämiä.
Koin siis yhden parhaimmista tavoista tulla kotiin, minua oli odotettu ja kotiintuloni eteen oli nähty vaivaa! Illalla käytiin Jonen mittapuulla pitkähkö lenkki, ainakaan minun seurassa ei ole pikkupahis noin kaukana kotoaan käynyt. Hihnassakin kuljettiin, ja hyvin meni. Metsäosuus paineltiin vapaana, mikä tarkoittaa Jonen kohdalla korkeintaan 5-10 metrin irtiottoa ulkoiluttajastaan. Kauemmaksi ei Jontsaus uskalla jäädä. Nukkumaan mentiin jo yhdentoista-aikoihin.
Lauantai
Päivä starttasi reippaalla ulkoilulla klo 06.30-07.00, jonka jälkeen sheriffit saivat maukkaat pöperöt aamiaiseksi. Aterioinnin päätteeksi makuuhuoneen sängyllä oli kolme hahmoa pituusasennossa, jotka vetivät sikeitä unia aina puolillepäivin saakka. Tämä on sheriffien historiassa ensimmäinen kerta, kun uni maistui noin pitkälle. Sitten venyteltiin ja mentiin ruskettumaan aurinkoon. Kikka-täti tuli Jonen puruleluksi Jimin pyörälenkin ajaksi. Loppuilta katseltiin jääkiekkoa ja pureskeltiin solmuttomia luita. Koska alla oli melkein 12 tunnin unet, touhuiltiin nyt vähän myöhempään ja klo 03.00 sammui Kontioniemestä viimeinenkin valo.
Sunnuntai
Ilmeisesti eilisellä auringonotto-hetkellä nautitut puukepit kokivat Jonen kohdalla ylösnousemuksen aamuyöstä. Sekoitus eilistä iltapalaa ja hyvin pureskeltuja puusäikeitä tuli oksennuksen muodossa sänkyyn *psst, ei saa kertoa mammalle, puhdas peitto on jo vaihdettu tilalle*. Jimi tuntui huutelevan jotain harjoittelun puutteesta, tikunsyönti on kuulemma tekniikkalaji! Aurinko oli myös tälle päivälle erittäin suotuisa, josta sheriffit nauttikin useamman tunnin loikoilemalla terassilla. Tylsyyttä vastaan taisteltiin järjestämällä sisätiloissa jalkapallo-ottelu Saksa-Englanti. Jone halusi välttämättä edustaa Englantia, tuota huligaanien synnyinmaata, joten Jimi tyytyi pelaamaan esi-isien jalanjäljillä eli Saksan puolella. Katsojien kannalta ottelu ei ollut kovinkaan viihdyttävä, sillä tuomari joutui viheltämään pilliin heti kun jompikumpi maa sai pallon haltuunsa. Myöskään keltaisilta- ja punaisilta -korteilta ei ottelun tuoksinassa vältytty.
Lopuksi pientä höperehtimistä sheriffien ruoka-tottumuksista
Sheriffien yhteiselo sujuu muuten loistavasti, mutta ruoka-aika aiheuttaa vielä hämmennystä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Jone tuhoaa annoksensa kahdessa sekunnissa, kun taas Jimi tuumailee mistä nappulasta ruokailun aloittaisi. Sitten kun sopiva nappula löytyy, alkaa ruoan lajittelu. Jone ei tätä operaatiota ymmärrä. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että Jone on pikaruoka-tyyppiä ja Jimi ehdoton kulinaristi.
Huomenna palataan normaaliin päivärytmiin mamman palatessa reissultaan, seuraavassa blogissa varmaan kuullaan onnistuiko paikallisten mäykkyjen bongailu.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti