Tässä sitä vietetään poikien kanssa talvilomaa. Harmiksemme aurinko ei ole näyttäytynyt yhtenäkään päivänä, ja rapa on lentänyt kunnolla. Jimi on antanut olosuhteille periksi ja lenkkeilee urheasti, vaikka maha likaantuukin joka kerta. Jone puolestaan on aina yltä päältä ravassa. Se juoksee niin mainiolla tyylillä, että rapa sotkee selänkin. Lisäksi välillä tulee kierähdettyä selälleen kesken juoksun. Onneksi sotkuista on vieläkin selvitty pelkällä pyyhkeellä. Jimiä ei ole ikinä edes yritetty pestä, sillä poika kammoksuu vettä, mitä nyt joskus vietin mukana sattuu hyppäämään järveen, tai putoamaan ojaan. Jonen pesua voisi kokeillakin, sillä näyttää siltä ettei kaveri juuri kuraisia lammikoitakaan pelkää.
Ulkoilun ja lenkkeilyn jäädessä vähemmälle olemme keksineet muuta aktivointia. Eilen lähdimme viemään isännän töihin ja samalla kävimme sheriffien kanssa kaupungilla. Käytiin näyttämässä Jonelle Jimin lapsuuden maisemia, Utran saaria. Jone tykkäsi kovasti puisista silloista. Valitettavasti oli liian kylmää koko saaren tutkailuun, mutta varmasti siellä käydään kesällä. Utrasta käänsimme Mazdan nokan kohti keskustaa ja suuntasimme työpaikalleni, sillä varsinkin Jonea oli pyydetty näytille. Jimi käveli rohkealla ja uteliaalla tyylillään vierelläni, lähes vetämättä kohti isoa rakennusta, Jonen ollessa sylissä. Hississä Jimi oli elementissään, sitä ei hississä oleminen jännitä, ja matka loppuikin pojan mielestä turhan aikaisin. Jonekaan ei hissikokemusta jännittänyt, olihan se tukevasti sylissä. Sheriffit keräsivät lähestulkoon koko toimiston naiset ympärilleen, ja siitäkös pojat nauttivat. Näiden koirien mielestä rapsuttajia ei voi olla koskaan liikaa. Jimi ilmeisesti hoksasi toimistossa olleen minun hajujani jo entisestään, sillä se kovasti nuuskutteli huonetta jossa työskentelen. Kaiken kaikkiaan vierailu meni niin hyvin, että meitä pyydettiin käymään toimistolla toistekin, vai oliko se sitten vieraskoreutta?
Meillä oli tarkoitus käydä poikien kanssa, myös eläinkaupassa. Harmiksemme olimme vaan liikenteessä liian aikaisin, eikä yksikään eläinkauppa ollut vielä auki. Eli Jimi jäi jälleen ilman uusia valjaita. Iltapäivälle, isäntää hakiessa töistä, pistäydyin palauttamassa ne viikko sitten ostamamme valjaat. Jokke-valjaita on siis turha ostaa, sillä lukko on väärässä paikassa. Hurttaa en taas kokeilematta uskaltanut ottaa, sillä kuulosti tuo palautus niin hankalalta. Kyllä ne toimivat ja sopivat valjaat vielä löytyy.
Ja löytyihin eilen Musti&Mirri -liikkeestä se amerikkalainen ihme: Furminator!
Olemme kuulleet tuosta ihmeellisestä harjasta pelkkää hyvää, ja kyllähän se melkoiseksi vehkeeksi paljastuikin. Kiitos teille Nellin ja Maurin emännät! Jimistä lähti siis vaaleata ja pehmeää karvaa, täytyi ihan tarkastaa harjaanko oikeaa koiraa vai meidän hamsteria. Porukalla ihmeteltiin isännän kanssa sitä irronnut höytyvää. Eikä Jimikään näyttänyt kärsineen. Tänään otetaan harjaus uudelleen, täytyyhän sen tehokkuudesta nyt olla täysin varma. Palautusoikeutta harjalla on 30 päivää.
Sitten täytyy vielä kehaista tuota meidän pientä mäykkyä. Jone löysi eilisellä iltapissillään kuolleen talitintin. Poika marssi päättäväisesti etsimään pissipaikkaa, kunnes nenä nousi ylös ja kaveri hyppäsi suoraan sohjoiseen hankeen. Olisittepa nähneet kun Jone marsii talitintti suussa kohti minua; koira on innoissaan löydöstään ja lintukammoinen emäntä on kauhuissaan. Onneksi muistin kehua poikaa löydöstä, ennen kuin talitintti viskattiin roskiin.
Nyt jatkammekin tästä palloleikkijä, ja illalla nuuskutellaan vähän näädän nahkaa. Sain sen työkaverini naapurilta, näätä on nätisti nyljetty, mutta myyntiin kelpaamaton. Sehän on siis aivan oiva "leikkikalu" meille, ja kyllä se onkin tuossa muovipussissa jo jaksanutkin kiinnostaa. Mistä tää kiinnostuu ruumiita ja raatoja kohtaan tulee?!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti