Jonen rokottamattomat päivät vähenevät, ja kevätkin taitaa voittaa usean takatalven jälkeen. Jonen rekkarit tulivat, ja nyt vaan pitäisi täytellä pojan omaa hauva-kirjaa, sekä aloittaa hänen oman portfolion kasaaminen. Omistajailmoitus laitettiin heti postitse menemään, saa nähdä milloin sieltä tulee vahvistus. Se on tämä koiraharrastus yhtä jännitystä... Oskutuote sentään piti lupauksensa, postista tuli tänään ilmoitus haettavasta paketista. Sisältö pysyy viikonlopun yli yllätyksenä, mutta kuulette siitä varmasti kunhan saadaan paketti haettua postista.
Jimin kanssa käytiin edellisellä viikolla koirakoulussa, ja sehän meni aivan loistavasti taas! Tiistaina menimme myös, mutta tuulen ja tuiskun läpi ajettuamme saavuimme tyhjälle kentälle. Ketään ei ollut tullut paikalle, mielestäni mitään puhetta paikan tai ajankohdan siirrosta ei ollut. Harmitti suunnattomasti, sillä oltiin jo valmiita näyttämään taitomme taskut nakkeja pursuen. Hukkaan reissu ei kuitenkaan mennyt, sillä lenkkeiltiin pitkin kylänraittia ja harjoiteltiin kontaktissa kävelyä. Hienosti meidän Jimi sen osaa, mikäli vaan tahtoo. Tosin mielestäni koiralle pitää antaa vapauksia hihnassa, kunhan vaan ei tarvitse repiytyä koko lenkkiä käsi suorana, ja selkä märkänä.
Tänään käytiin ostamassa Jimille uudet valjaat eläinkaupasta. Jokke-valjaat, joita on käytetty kohta kaksi vuotta, näyttävät jo nyt aika kuluneilta ja ne rönksöttävät atleettisessa vartalossa entistä enemmän. Lisäksi lukko on mäyräkoiran vartalolle vähän huonosti suunniteltu. Se painaa juuri kainaloa, ja Jimillä onkin tullut siihen kohtaan sellainen pieni kovettuma. Valitettavasti uudet pehmeät Jokke-valjaat eivät olleet yhtään paremmat. Koko oli sopiva, mutta lukko on vieläkin huonommassa paikassa. Täytyy palauttaa nuo, ja jatkaa täydellisesti istuvien ja mäykylle sopivien valjaiden etsiskelyä. Pitää tutustua tarkemmin Arja's artiin ja toivoa, että sieltä löytyy ratkaisu meillekin.
Jone on kasvanut päivä päivältä, painoa on nyt neljä kiloa! Poika on ihastunut vinkuleluihin, hienoa nähdä Jimille ostetut lelut täydessä leikissä. Jonesta taitaa kehittyä oikein esiintyvä taiteilija, sen verran hienosti vinku soi. Valitettavasti yleisö ei aina jaksa kuunnella. Varsinkin Jimi näyttää aika kypsältä, eräänä iltana se makasi eteisen lattialla huokaillen. Soitto soi kyseisenä iltana yhtä jaksoisesti melkein vartin verran.
Tämä pienempi sheriffi säikäytti tänä aamulla rajulla oksentelulla. Heräsin vartin yli viisi aamulla siihen kun Jone puntuili omassa sängyssään. Yleensä se herätessään tulee ilmoittamaan tarpeille menostaan, yöt (n. seitsemän tuntia) poika on täysin tekemättä tarpeitaan. Tänään käytös oli poikkeavaa ja kohta pojan heräämisen jälkeen kuulinkin kuinka piiiiiitkä pissi lirisi olohuoneessa. Viedessäni pojan ulos isommalle asialle mikään ei tuntunut normaalilta. Jone kakosteli kävelyn lomassa, ja sitten puklautti kuistin rappusille. Tultiin kiireellä sisälle, ettei tarvitse kylmässä kakostella. Puolen tunnin aikana poika oksensi kaiken kaikkiaan viidesti, myös hetki sitten juoman veden. Olin varma, ettei meitä iltapäivällä odota kotona iloinen yllätys. Tuli niin elävästi Jimin sairastelu mieleen. Työpäivä onneksi tuntui kuluvan nopeasti, ja kotiin tultaessakin eteisessä odotti kaksi iloista mäykkyä. Se taisi ollakin jotain muuta (vaaratonta) oksentelua, onneksi. Poika näyttää olevan tavallista väsyneempi, mutta ruoka ja leikki maistuu. Huomenna pakataan auto ja lähdetään mökkiä kohti. Tarkoituksena on käydä tekemässä polttopuita ensi talvea varten, täytyy olla kaukaa viisas näissä asioissa. Toivottavasti aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, jotta tarkenemme ulkoilla koko viikonlopun. Kokeillaan saada muutamia kuviakin otettua ulkoilun lomassa.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, ja olettehan muistaneet jo kylvää raeruohon!
Jimin kanssa käytiin edellisellä viikolla koirakoulussa, ja sehän meni aivan loistavasti taas! Tiistaina menimme myös, mutta tuulen ja tuiskun läpi ajettuamme saavuimme tyhjälle kentälle. Ketään ei ollut tullut paikalle, mielestäni mitään puhetta paikan tai ajankohdan siirrosta ei ollut. Harmitti suunnattomasti, sillä oltiin jo valmiita näyttämään taitomme taskut nakkeja pursuen. Hukkaan reissu ei kuitenkaan mennyt, sillä lenkkeiltiin pitkin kylänraittia ja harjoiteltiin kontaktissa kävelyä. Hienosti meidän Jimi sen osaa, mikäli vaan tahtoo. Tosin mielestäni koiralle pitää antaa vapauksia hihnassa, kunhan vaan ei tarvitse repiytyä koko lenkkiä käsi suorana, ja selkä märkänä.
Tänään käytiin ostamassa Jimille uudet valjaat eläinkaupasta. Jokke-valjaat, joita on käytetty kohta kaksi vuotta, näyttävät jo nyt aika kuluneilta ja ne rönksöttävät atleettisessa vartalossa entistä enemmän. Lisäksi lukko on mäyräkoiran vartalolle vähän huonosti suunniteltu. Se painaa juuri kainaloa, ja Jimillä onkin tullut siihen kohtaan sellainen pieni kovettuma. Valitettavasti uudet pehmeät Jokke-valjaat eivät olleet yhtään paremmat. Koko oli sopiva, mutta lukko on vieläkin huonommassa paikassa. Täytyy palauttaa nuo, ja jatkaa täydellisesti istuvien ja mäykylle sopivien valjaiden etsiskelyä. Pitää tutustua tarkemmin Arja's artiin ja toivoa, että sieltä löytyy ratkaisu meillekin.
Jone on kasvanut päivä päivältä, painoa on nyt neljä kiloa! Poika on ihastunut vinkuleluihin, hienoa nähdä Jimille ostetut lelut täydessä leikissä. Jonesta taitaa kehittyä oikein esiintyvä taiteilija, sen verran hienosti vinku soi. Valitettavasti yleisö ei aina jaksa kuunnella. Varsinkin Jimi näyttää aika kypsältä, eräänä iltana se makasi eteisen lattialla huokaillen. Soitto soi kyseisenä iltana yhtä jaksoisesti melkein vartin verran.
Tämä pienempi sheriffi säikäytti tänä aamulla rajulla oksentelulla. Heräsin vartin yli viisi aamulla siihen kun Jone puntuili omassa sängyssään. Yleensä se herätessään tulee ilmoittamaan tarpeille menostaan, yöt (n. seitsemän tuntia) poika on täysin tekemättä tarpeitaan. Tänään käytös oli poikkeavaa ja kohta pojan heräämisen jälkeen kuulinkin kuinka piiiiiitkä pissi lirisi olohuoneessa. Viedessäni pojan ulos isommalle asialle mikään ei tuntunut normaalilta. Jone kakosteli kävelyn lomassa, ja sitten puklautti kuistin rappusille. Tultiin kiireellä sisälle, ettei tarvitse kylmässä kakostella. Puolen tunnin aikana poika oksensi kaiken kaikkiaan viidesti, myös hetki sitten juoman veden. Olin varma, ettei meitä iltapäivällä odota kotona iloinen yllätys. Tuli niin elävästi Jimin sairastelu mieleen. Työpäivä onneksi tuntui kuluvan nopeasti, ja kotiin tultaessakin eteisessä odotti kaksi iloista mäykkyä. Se taisi ollakin jotain muuta (vaaratonta) oksentelua, onneksi. Poika näyttää olevan tavallista väsyneempi, mutta ruoka ja leikki maistuu. Huomenna pakataan auto ja lähdetään mökkiä kohti. Tarkoituksena on käydä tekemässä polttopuita ensi talvea varten, täytyy olla kaukaa viisas näissä asioissa. Toivottavasti aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, jotta tarkenemme ulkoilla koko viikonlopun. Kokeillaan saada muutamia kuviakin otettua ulkoilun lomassa.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, ja olettehan muistaneet jo kylvää raeruohon!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti