Aloitin kirjoittamaan blogia aiemmassa muodossaan hetki ennen kuin Jimi tuli taloon. Blogi oli vain ja ainostaan Jimin, sen kummempaa tarkoitustakaan ei ollut. Lähinnä se kai oli tapa kertoa kuulumiset kasvattajalle ja niille joita sattuisi kiinnostamaan.
Tassuttelijoiden lisääntyessä kirjoitus mäyräkoiran mietteistä siirtyi siihen, että emäntä siirtyi kertojaksi ja blogi muutti nimensä sekä tyylinsä lähemmäs nykyistä muotoaan. Blogi starttasi vuonna 2007 ja nyt ollaan tässä pisteessä, että luetaan ohjekirja ;)
Itselläni ei ole koulutusta kirjoittamiseen ja yhdyssanat sekä kielioppi on pahinta mitä tiedän...mutta sitkeästi yritän säätää kirjainten kanssa. Lisäksi olen huono ja laiska lukemaan eli luultavasti olisin päässyt helpommalla blogia pitämättä. Isäntä puolestaan hoitaa koodituksen, ulkoasun ja sen, että näkyvyyttä on.
Mutta siis törmäsin kirjastossa Miki Toikkasen ja Noora Kanasen Blog by the book blogioppaaseen. Siitä tämä postaus sai aiheensa.
Kirjassa esitellään 17 eturivin bloggaria sekä sitä mitä pitää ottaa huomioon blogia perustaessa, kirjoittaessa jne. Yllättäen kenenkään aiheena ei ole mäyräkoira, koira tai mikään muukaan lemmikki. On kyllä edustettuina muoti, lifestyle, valokuvaus... Luultavasti "pelkästä" koirablogista ei oikeat ammattilaiset kiinnostu. Itseäni nämä täydellisiä kuvia sisältävät lifestyle-blogit tympivät. Olisi hienoa, jos koti olisi viimeisen päälle laitettu, joka taulu olisi itse maalattu, jokainen ateria olisi luomulähiruokaa ja lapset olisivat iloisena tyllimekoissaan. Mutta niin ei tässä kodissa tule ikinä olemaan. Olen vahvasti sitä mieltä ettei kenenkään elämä voi olla niin täydellistä, mutta sellainen kuva täytyy antaa. Tosin kirjassa todetaan ettei liian ruusuista kuvaa saa hehkuttaa. Eli joku muukin on tympääntynyt samaan?
Kirjan herätys itselleni oli siis ensinnäkin se, että täytyisi miettiä tyylisuuntaa jatkoa ajatellen. Toisekseen kuvien tulisi olla parempi laatuisia, niitä pitäisi olla teksteissä enemmän. Myös kultainen kutonen (kokokuva, lähikuva, maisemakuva ja kuvat yksityiskohdilla) tulisi sisällyttää johonkin. Jeps! Puolustukseksi sanon kuviini seuraava; minulla on mukanani sekä ladattuna vain iPhone + usein kolme koiraa sekä 2 v. lapsi. Ei siis järkkäriä ammattivalikuvaajalla. Kuvien laatu tai määrä ei siis tule ratkaisevasti muuttumaan. Valitan.
Oppaan mukaan tekstin pitäisi olla minua itseäni. No siinä onnistun, kaikkine murteineni sekä kielioppivirheineni. Oman lisänsä tuo myös puhelin oman ennakoivan kirjoituksensa kanssa. En muista edes milloin olisin kirjoittanut koneella, on niin näppärää blogata tällä samaisella älypuhelimella, joka jo sisältää ne kuvat. Siispä ei tarvitse käyttää aikaansa kuvien siirtämiseen, pienennykseen tai siihen, että sitten bloggeri työntää ne joka tapauksessa väärinpäin ja pitää ne muokkauksesta huolimatta väärinpäin.
Kirjoitustapa puolestaan ei saisi olla pelkästään valitusvirsi. Petrattavaa siis löytyy... Ja vaikka kuinka lukijat olisivat tervetulleita kieli pysyy kotikielessä. Meillä ei ole tarvetta vääntää millään tankeroenkulla.
Myöskään ammattilaisiksi emme tällä saralla halua eli postauksia ei tule 4-6 kertaa viikossa. Eikä luultavasti pokkamme riitä hankkiaksemme sponsoreita. Tosin sponssaus olisi rahanarvoista, mutta aikamoinen kynnys olisi lähteä ns. hattukourassa hakemaan mainostuotteita. Voitais me kyllä muutama tuotearvostelu tehdä jo olemassa olevista ja hyväksi huomatuista tuotteista. Pitäiskö kuitenkin yrittää saada uudet talutushihnat joka jätkälle testiin?! Voitais me niistä sitten joku postaus tekaista.
Mitä siis oppaasta jäi mieleen?! Ainakin se, että pitäisi ahkerammin lukea toisten blogeja, kommentoida, aktiivisesti houkutella lisää lukijoita, pitää jo olemassa olevat lukijat kiinnostuneina, haistella trendejä ja uudistua itsekin. Vaikuttaa aika haastavalta, mutta ehkä jatkossa tullaan sitten näkemään mikä on asukoodi lenkillä, millä kastikkeella nappula tarjoillaan sekä julkaistaan muutama selfie/belfie/mälfie. Kenties, kenties...
Uusia haasteita ja postauksia kohti sekä aurinkoista viikonloppua toivottaen,
Sheriffit
8 kommenttia:
Voevoevoe...nyt kolahti pahasti! Ee tule tästä määräkoerasta ikänä oekeeta plokkarija jos pittää nuita kirjan ohjeeta noovvattoo.
Vuan teellä on hieno ploki ja sitä lukkoo mielellään :)
Mittää ee tarvihe muuttoo!
Kuvat ja jutut on justiisa hyvijä tuommosina. Että kiitos mukavista lukuhetkistä :)
Ainahan noita ohjeita voi lukea ja niistä oppiakin ottaa, mutta mielestäni tärkeintä on tehdä tätä hommaa ihan omista lähtökohdista ja kirjoittaa niistä asioista, jotka kiinnostavat. Jos yrittää vääntää jotain, mikä ei itseä kiinnosta tai mistä ei saa iloa, niin aika nopeasti tällainen harrastus hiipuu.
Sheriffit on sopivan omaääninen ja persoonallinen eikä anna elämästä mitään kiiltokuvamaista kuvaa. Sitähän ei elämä mäyräkoirien kanssa voi olla (meillä on vain yksi mäyris ja senkin kanssa meinaa hihat palaa aika useasti).
Minäkään en jaksa innostua mistään lifestyle-blogeista. Miksei elämä ja epätäydellisyys saisi näkyä myös blogissa, kysyn mä.
Me ollaan plokkailtu koko meijän elämän ajan eli 4 vuatta ja sitä ennen Pyry-pappa. Parasta on kamut, jotka kommentoivat ja niitten kans voi vaihtaa ajatuksia. Päästiin ihan Mäyräkoiramme-lehteen kertoon plokkaamisvinkkejä. Me ollaan plokkailtu niin kauan, että pitäs jotain uusia aiheita keksiä. Meillä kun tahtoo jutut perustua palloiluun. Me ollaan sitä miältä, että lukijoiden määrä ei oo niin tärkee ku laatu.
Siis minusta lemmikkieläin blogi on lähinnä omaa itseä varten. Sitten, jos sille tulee lukijoita, niin lukijoiden kanssa on kiva vaihtaa ajatuksia. Luin jostain, tai sitten kuulin, että Suomessa on jokunen, taitaa olla hieman alle parikymmentä, jotka elävät blogeillaan. Huh,huh. Siinä olisi kova homma... Sheriffeile terveisii, kaikille ja jokaiselle erikseen:), M-L ja Ossi.
Tää oli hyvä aihe!
Tykkäsin!
Kiitos kaverit sanoistanne. Hitsit vitsit välitämme ohjeistuksista, jatkamme valitsemallamme tiellä ;)
Mä oon miettinyt, että koirablogien on siksi vähän vaikea saada ihan hirmusti lukijoita, koska useimmat ihmiset on kuitenkin vähän suuntautuneet tiettyihin rotuihin ja tiettyihin harrastuksiin ja sellaisia blogeja ei lueta, joissa on väärä rotu ja/tai väärät harrastukset. Sen sijaan hevosblogeista löytyy tuhansiakin lukijoita saaneita blogeja ja suosituimman lukimäärä taitaa lähennellä kymppitonnia. Riittää, että yhdistäviä tekijöitä on yksi, hevonen. Vähän sama taitaa olla noissa muoti- yms. blogeissa, että yleisemmällä aiheella on helpompi miellyttää suurempaa joukkoa ihmisiä.
Mutta toisaalta, ehkä se siltikin on mukavampi kirjoitella sellaista blogia, jota ei seuraa koko maailma. :)
Aliel: Luultavasti olet niin oikeassa. Mäykkyharrastajat lukevat pitkälti toisten samassa suossa seisovien blogeja :) Onneksi jokaisella on vapaus valita ja lähinnä tuollaisista satapäisistä lukijamääristä tulisi jo erilaisia paineita.
Lähetä kommentti