...on tämäkin aika mennyt. Lupasin tiuhempaa tahtia postauksissa, mutta lupaukseksi jäi. Työ haittaa niin pahasti vapaa-aikaa, ettei tässä oikein minnekään kunnolla repeä.
Sheriffit ovat saaneet kuitenkin huomiota liikunnan merkeissä, omasta mielestään liian paljon. Minä puolestani voisin tarjota sitä hiukan enemmänkin.
Potkurilenkit jouduttiin lopettamaan ennen kuin kunnolla kerittiin niitä aloittaakaan. Säälittää todella. Sitten on ollut tuulta, sadetta, loskaa ja kaikkea, mikä nyt voisi saada jäämään jotkut soffalle. Me ollaan tarvottu kengät märkinä ja varpaat kylminä, uhmaten kaikkea :)
Viikonloppuna olin sen verran kipeä kuumemittarin mielestäni, että piti ottaa rauhallisesti. Käytiin sitten juoksuttamassa pojat tuolla ampumahiihtostadionin maastoissa. Minä ja Eve istuttiin Stigassa ja herrat veti. Kieltämättä aika moni pysähtyi katsomaan. Onhan se ihme, tiedetään. Varsinkin kun osa ei tiedä, että mäyräkoira voi kävellä ihan normaalista myös lyhyillä jaloilla ;)
Nyt kun treenimaastot on suurien sempaloiden näyttämönä pitää meidän tyytyä taajamassa huvitteluun; juuri tultiin juoskulenkiltä. Lenkki ei voi epäonnistua, jos korvilla on hyvää musiikkia ja jaloissa Adidas boostit, joilla luvataan Endless energyä. Haastetta lenkistä ei kuitenkaan puuttunut, sillä kolmesta kaksi mäyräkoiraa oli päättänyt olla lähes liikkumatta. Onneksi itsellä on juoksuvyö, saa keskittyä ihan tyystin siihen kahden vetämiseen. Yksi sentään veti minua, kiitos Jone! Tosin silläkin taisi olla kiire nukkumaan...
Lenkit on viimeaikoina olleet enemmän tai vähemmän sitä, että minä olen toiminut vetojuhtana. Tässä on tullut harkittua niin sitä, että seuraava koira on jotain muuta kuin mäyräkoira. (Varsinkin kun viime viikonloppuna kävin tutustumassa koirahiihtoon, siis katsoin vierestä kuinka ammattimaista laji on.) Mutta toisaalta sitten nähdessäni ruskean pitkäkarvaisen pennun, tunnen suurta liikutusta ja totean ettei tuosta ihanampaa näkyä voi olla.
Niin tai näin, telkkari auki ja näihin tunnelmiin:
2 kommenttia:
Löysin tänne teidän blogiin Myrskyn ja Tuiskun kautta. Meillä on kohta 4-vuotias dreeveri-uros Eka, joka ei myöskään tällä viikolla ole kovasti liikkunut. Se ei lähde ulos sitten millään, jos sataa vettä. Epäluuloisesti katsoo ovelta ja jos tulee vettä niin peruuttaa sisälle. Ulkona taas on kovasti kulkemista haitanneet valtaisat hajumäärät, jotka ovat tulleet esiin, kun lumi on sulanut. Ehkä Ekaa harmittaa myös se, että veti juoksuvyön poikki eikä käsihihnassa ole niin paljon liikkumavaraa.
Sari ja Eka, tervetuloa blogiimme.
Meillä kans on vähän huonoa lenkkeily, jos on liian kylmä tai kuuma, tuulee liikaa, sataa mitä tahansa tai jos maa on liian kurainen. Eli sopiva sää on hyvin usein hakusessa ;)
Ei kun vaan uutta vyötä ostamaan, jos sitten löytyisi edes hippu kadotettua intoa...
Lähetä kommentti