Me ei harrasteta koirapuistossa patsastelua, mutta sopivan tilaisuuden tullen saatetaan sellaiseenkin sortua. Se vaatii siis tyhjän koirapuiston sekä lenkin kaupungilla. Muutaman kerran tämän vuoden aikana ollaan siis käyty juoksentelemassa puistossa. Nehän ovat hienoja keksintöjä, mutta kuten kaikissa on niissäkin niitä varjopuolia. Vaadinkin koirilleni tyhjän puiston, siitä syystä etten tahdo aiheuttaa tarpeetonta hämminkiä koirilleni tai muille kanssa eläjille. Meidän pojat on eivät käy kenenkään kimppuun yksin, mutta laumassa ne tietävät olevan vahvoilla. Lisäksi laumassa tyhmyys tiivistyy ja nämähän eivät luovuta ihan helpolla. Eli jos joku haastaa, niin aivan varmasti saa kaksin verroin vastusta. Lisäksi vierastan puistoja hiukan myös sieltä löytyvien pöpöjen takia. Onhan niitä tienvarsillakin, mutta tuolla pienellä alueella on niin monta käyttäjää. Tietysti suurin osa on rokotettuja, mutta silti. Sosiaalisen puolenhan tuolta saisi kuntoon nopsasti, mutta valitettavasti jokaisella kaupungin puistolla on omat vakkarinsa ja on lähinnä surullista mennä silloin sinne, kun paikalla on jonkin tietyn rodun / porukan treffit käynnissä.
Joka tapauksessa jokunen aika sitten Joen yön jälkeisenä aamuna oli koko pahamaineinen Joensuun Rantakylä unessa. Niinpä käytimme tilanteen hyväksemme ja katsastimme äijien kanssa ensin vanhat lenkkimaisemat ja sitten käytiin puistoissa.
Uutuutena puistoonkin oli laitettu järjestyssäännöt ja suhteellisen näkyville. En tietenkään lukenut niitä sen tarkemmin meidän astuessa sisään. Luin ne sitten jälkeen päin ja huomasin meidän jopa rikkoneen yhtä niistä. Tosin kuopan oli jo joku aloittanut aikaisemmin, mäykyt vain jatkoivat operaatiota. Joka tapauksessa kavereilla oli hauskaa, Jone ja Jasu seurasivat minua muutaman metrin päässä, vaikka yritin eksyttää ne. Jimi puolestaan kaivoi kuoppaa koko ajan. Tuli se sentään siinä vaiheessa, kun huusin puiston ovelta hei heit. Ilmeisesti sitä kuitenkin hiukan pelotti, että se oltaisiin sinne hyljätty. Oikeesti käynnistä tuli hyvälle tuulelle ja niinpä päätinkin, että annan pojille mahdollisuuden jatkossakin vimmata noissa paikoissa sopivan tilaisuuden tullen.
Joka tapauksessa jokunen aika sitten Joen yön jälkeisenä aamuna oli koko pahamaineinen Joensuun Rantakylä unessa. Niinpä käytimme tilanteen hyväksemme ja katsastimme äijien kanssa ensin vanhat lenkkimaisemat ja sitten käytiin puistoissa.
Uutuutena puistoonkin oli laitettu järjestyssäännöt ja suhteellisen näkyville. En tietenkään lukenut niitä sen tarkemmin meidän astuessa sisään. Luin ne sitten jälkeen päin ja huomasin meidän jopa rikkoneen yhtä niistä. Tosin kuopan oli jo joku aloittanut aikaisemmin, mäykyt vain jatkoivat operaatiota. Joka tapauksessa kavereilla oli hauskaa, Jone ja Jasu seurasivat minua muutaman metrin päässä, vaikka yritin eksyttää ne. Jimi puolestaan kaivoi kuoppaa koko ajan. Tuli se sentään siinä vaiheessa, kun huusin puiston ovelta hei heit. Ilmeisesti sitä kuitenkin hiukan pelotti, että se oltaisiin sinne hyljätty. Oikeesti käynnistä tuli hyvälle tuulelle ja niinpä päätinkin, että annan pojille mahdollisuuden jatkossakin vimmata noissa paikoissa sopivan tilaisuuden tullen.
3 kommenttia:
Kiva, että saitte mukavan leikkihetken koirapuistossa :) Meillä koirapuisto olisi aika lähellä, mutta käydään siellä harvoin ja pääsääntöisesti juuri muiden kävijöiden takia. Menisin sinne siis usein mieluiten koiran kanssa kaksin. Isoimman "kammon" on aiheuttanut eräs näyttelyharrastaja kolmen uroskoiran kanssa, joille ei tunnuta pitävän mitään rajaa. Ne räksyttävät jatkuvasti ja yrittävät koko ajan kiivetä Pinjan selkän. Ymmärrän kyllä poikien vietit, mutta kun omistaja ei yhtään yritäkään komentaa tai estää koiria, naureskelee vain. Siksi lähden aitauksesta heti kun kyseinen emäntää saapuu paikalle.
Ensimmäisen kuvan yhteiskaivuu näyttää tosi hauskalta. Välillä täytyy rikkoa sääntöjä ;D
Mäyriksenhän on IHAN PAKKO saada kaivella. Siis ainakin luulen niin kun Ossi kaivelee tätä meidän pihaa aina joskus kuin raivopää:) Enkä minä raatsi sitä kiellellä. No ei meillä ole minnekään koirapuistoon asiaa ja teidän koirapuistoon olisi ihan kaamean pitkä matka:). No poitsut eivät sitten saa kaivella ja zillä zipuli kun säännöissä kerran kielletään:) Terveisiä M-L ja Ossi
Sunan: Juu tuo hetkemme tuntui todellakin yllättävän mukavalta :) Juuri tuollaisia ihmisiä en ymmärrä. Pojillakin on viettinsä, mutta kyllä meillä ne eristetään ihan täysin tyttöjen seurasta jos eivät osaa käyttäytyä. Se onkin auttanut ja ne yllättävän harvoin yrittävät könytä leidien selkään. Viimeksi viime perjantaina olimme iloisia kahden tyttökoiran ollessa meillä. Kukaan ei yrittänyt nousta selkään vaan leikittiin hippaa ja vetoleikkejä.
Ja kyllä säännöt on tehty rikottaviksi!
Marja-Leena ja Ossi: Meillä onneksemme piha on säilynyt. Se onkin kummaa, koska kaikkialla muualla pitää kaivaa vimmatusti. Tietysti hyvä näin. Ja kuten Sunanille kommentoin, jotkut säännöt on tehty rikottaviksi :)
Lähetä kommentti