Kesän siitepölyt alkavat olla jo lopuillaan ja Jonen ihon pitäisi ryhtyä normalisoitumaan. Pari viikkoa sitten jo lopetettiin Prednisolonin syöttäminen, mutta siihen piti palata hyvin äkkiä. Koira rupesi raapimaan vimmatusti kainaloitaan ja kalttaamaan tassujaan. Lisäksi yksi tassuista aukesi ihan normilenkillä. Nyt oireet taas ovat pysyneet suhteellisen vähäisinä (5 mg Prednisolonia ja Keratolux -shampoolla pesu 2 krt/vko), mutta ulkoiluun tulee panostaa entistä enemmän huomiota. Kaikkia ryteikköjä tulee välttää, samoin varvikkoa, märällä kelillä ei voi kävellä hiekkatiellä ja juoksuttamista tulee myös harkita, viimeksi aukesi jalka sillä valjaat olivat hinkanneet suurimman osan matkasta. Eli jäljelle jää tasaista tallaamista pururadalla. Uutuutena tuohon vältettävien listaan tulee nyt myös heinikko. Sunnuntaina nautimme Jonen kanssa kaksin maaseudun rauhasta entisen mummolani pelloilla ja koira pomppi oikein iloisena & onnellisena. Heinät olivat kuitenkin repineet mahaa auki ja niinpä tuloksena oli todella punoittava rinta ja maha.
Niin kovin onnellinen koira pellollaKuulin agitreeneissä eräästä noutajasta, jolla todettiin muutama allergia enemmän kuin Jonella, ettei sitä voi tällä hetkellä juurikaan kävelyttää. Tassut olivat auenneet niin pahoin, että koiralla tulee olla jopa sisällä sukat jaloissa. Niin ja se on pientä vielä siihen mitä muuta hoitoa ko. koira vaatii. Siis kuulostaa aivan kohtuuttomalta. Ja sekin koira on noin 2-vuotias ja tarkoitus oli harrastaa kaikkea metsästyksestä tokoon.
Riemuissani siis odotan jo talvea, sillä tiedän oireiden vähenevän, mutta ennen sitä on vielä monta mutkaa matkassa. Syksyn märkyys saa erilaiset homeet esiin ja Jone on niillekin allerginen. Sitten märkä sää aiheuttaa jo itsessään iho-oireita, mikäli koiraa ei saa niin tarkasti kuivattua. Eli aamulenkin jälkeen koira pitäisi keritä pestä ja kuivata hyvin ennen töihin lähtöä. Sitten pitäisi opetella kulkemaan tossut jalassa, ihan vaan siitä syystä ettei märkä hiekka hankaa anturoita. Jokainen joka on kokenut energisen mäyräkoiran tietää miten hankalaa se tossujen kanssa lenkkeily on. Varsinkin jos eräs nimeltä mainitsematon pitkäkarvainen repii tossuja toisen jaloista.
Kävimme tarkastamassa myös oman tonttimme ja sen rannanEläinlääkärille sain varatuksi sentään ajan, mutta sekin on 29.9. Silloin on ainoa ilta aika lääkärille jolla olemme käyneet aiemmin. Yritän ehdottaa josko aloittaisimme jo silloin siedätyshoidot, koska eihän tästä muutoin tule mitään. Olen niin monesti jo miettinyt onko Jonen elämä edes elämisen arvoista. Se ei voi juosta ja samoilla siellä missä muut voivat. Tai ainakaan maksamatta siitä kovaa hintaa. Tuntuu kauhealta katsoa itseään järsivää koiraa ja miten sen saisi ymmärtämään, että me ihmiset yritämme auttaa sitä. Toki kaikkemme me teemme ja koirasta ei luovuta, mutta onhan tämä jotain aivan älytöntä. Onneksi se sentään tuntuu nauttivan ollessaan suihkussa minun ja vinkulelun kanssa. Eikä se näytä vierastavan päälle puettavaa t-paitaa. Harmitus on kyllä suuri, sillä tällä hetkellä koiran kanssa ei todellakaan voi tai ole järkevä harrastaa mitään. Täytyy vain toivoa, että tästä kaikesta on joku päivä hyötyä ja että saamme Jonesta vielä mitä mainioimman harrastuskaverin. Ja että tämä kaikki vain kypsyttää koiraa ja kasvattaa sen malttia. Onneksi siitä sentään on tälläkin hetkellä paljon iloa ja oppimista, sekä se on isännän loistava pelikaveri pallopeleissä.
5 kommenttia:
Voi teidän Jone-raasua.Vaikka meilläkin painitaan tuon allergian kanssa niin Jonen iho-ongelmat ovat kyllä ihan eri mittakaavassa.Toivottavasti löydätte jonkin sopivan konstin ja lääkityksen niin Jonen elon laatu kohenee.Terveisin M-L ja Ossi
Voi ihanaa Jonea.. Auttaispa joku nyt tuohon iho-ongelmaan. Silti olen sitä mieltä että varmasti Jonen elämä on kuitenkin elämisen arvoista. <3
Meillä Milo on nyt viikon ollut 1,5 vk antibiootilla. Tuntuu ettei auta. Ell sanoi että pitäs pitää kauluria päässä, no tänä aamuna ekan kerran pistin. Kun tulin kotiin, oli kauluri lattialla ja pikku neidin järsimänä. Että se siitä. Tuskin semmonen puhallettava kaulurikaan auttaa kun toi Breci repis senkin Milon kaulasta puhki.
Vielä tiistaihin asti antibioottia, en usko että mitään isoa muutosta tassuihin ehtii tuleen siinä ajassa. Kaippa se uus lääkäri reissu tulee..
Marja-Leena ja Ossi sekä Veera+Milo-mäykky ja pieni mäykkytyttö:
Ja ongelmaa ei auta yhtään se että tunnun sitä vielä suurentelevan päässäni. Olin itse kolme päivää sairaslomalla ja minulla oli aikaa seurata Jonen käytöstä. Itkuksihan se meinasi mennä. Sain eilen eläinlääkärin puhelimitse kiinni ja sovittiin, että otan lähipäivinä koirasta teippinäytteen joka tutkitaan. Lisäksi saadaan ainakin tuota hyvää lääkeshampoota ja näytteen perusteella sitten selvitellään mihin muuhun saadaan mahdollisesti resepti. Tietenkin nyt on vielä tämmöiset sadekelit eikä herra edes mielellään lähtisi ulos.
Joka tapauksessa siedätyskin on tässä vaiheessa turhaa, sillä koiran pitäisi pystyä olemaan ilman lääkkeitä kun se aloitetaan. Eli tarkoittaa meillä sitä, että se aloitetaan sitten kun maa on kuurassa ja on pientä pakkasta.
En tietenkään ole hyvilläni että myös teillä kärsitään allergioista ja iho-oireista, mutta tuntuu lohdulliselta kun on ihmisiä joiden kanssa vaihtaa mielipiteitä. Niin ja saada kannustusta. En olisi voinut kuvitellakaan mäyräkoiran olevan näin herkkä rotu, sitä kun on tullut pidettyä suhteellisen terveenä. Toivottavasti me kaikki kuitenkin voisimme nauttia syksystä ja ruskasta sekä saisimme koiramme kuntoon.
Meilläkin odotetaan pikkupakkasia ja kuivempia kelejä! Talvella Miron nahka oli tosi hyvä ja karvakin tuuheampaa massussa. Keväällä ja nyt loppukesällä on ollut huonompia aikoja, mutta pahimmillaankin vain muutamia näppyjä vasemmassa kainalossa ja etutassujen taipeissa. Tassujen kalvaminen on jäänyt kokonaan.
Mirohan on allerginen "luonnolle" - monelle pihan kasville ja kasvien homeille. Ruoka-aineista on pahat aineet karsittu jo kohta vuosi sitten. Muutama viikko sitten aloitin tehokuurit Nutrolinia (ei kalaa, jolle Miro allerginen) ja maitohappobakteerin (maidoton). Kortisonia menee pieni määrä koko ajan. Kun kutinat ovat poissa, on koirakin rauhallisempi. Tämähän on sellainen kierre: stressi lisää allergiaa ja päinvastoin. Itse tiedän nuo kutinat, sillä olen atoopikko ja entinen ruoka-aineallergikko.
Miro saa tehdä nyt sitä, mistä eniten pitää ja poika on päässyt myös metsälle! Liiviä on pidettävä koko ajan, sillä kerran melkein 4 tunnin hirviajossa koko eturinta meni ruvelle ja oli todella kipeä. Hieman liivi hiersi kainaloita ja ne punoittivat, mutta mitään sen kummempaa ei tullut.
Toivon kovasti Jonelle parempia aikona ihon kanssa! Itsekin kyttäsin Miroa ja kutinoita koko ajan ennen kuin testit tehtiin ja ruoka vaihdettiin. Nytkin tarkastan pojan päivittäin. Ennen testejä kokeilin vaikka mitä ja jahtasin Miro pitkin taloa tököttien kanssa... Nyt on kaikinpuolin helpompaa meillä molemmilla....
Toivottavasti Jonen olo helpottaa ajan kanssa!
Hengessä mukana, Marja ja Miro
Tässä Miron viimeiset tarinat:
http://www.joenpenkankennel.fi/blogi/2011/09/05/360
Marja J: Kävinkin lukemassa Miron kuulumiset. En ole saanut teidän blogia tuonne blogloving:n ja niinpä teidän mukavien juttujen lueskelu viilee :/
Kiva kuulla, että Miro on päässyt liivin ansiosta metsälle. Ehkä mekin ommellaan sellaisen tyylinen Jonelle. Pääsisi sekin tutkimaan metsän muikeita hajuja. Ruoka mekin ollaan pyritty pitämään todella puhtaana. Se on näyttänyt sopivan Jonelle, vaikka onkin luopunut mm. nakeista. Jonen elämästähän on karsittu stressiä aiheuttavat asiat minimiin, siispä se ei lähde koirakouluun jossa joutuisi pullistelemaan egonsa kanssa. Sen kanssa on mukava lähteä ihan vaan pienelle retkelle tuttuihinkin maisemiin. Se nauttii yksinkertaisista asioista. Ihan pumpulissa se ei tosin kasva vaan häiriöitä ja virikkeitä hankitaan maisemanvaihdoksella. Sillä olisi energiaa, mutta juoksuttaminen ei tällä hetkellä ainakaan onnistu ilman jalkojen /tassujen aukeamista. Siispä se kaipaisi älykästä tekemistä. Toisaalta taas kortisooni väsyttää. Onneksi ne pienet pakkaset alkavat kohta olla käsillä.
Mukavaa jahtikautta kaikille teille! Jakseluita Mirolle ja erityisterkut Jonelta.
Lähetä kommentti