Jone kokeeseen, just joo

Kuten aiemmin kirjoittelin saimme tulevaan mejä-kokeeseen Jonen. Jonen kiinnostus jäljestämiseen ei ole ollut kovinkaan kummoinen. Lisäksi harjoituksia on hieman hankaloittanut veren saaminen, sillä kaupoissa tuntui olevan jokin toimituskatkos sen osalta.

Onneksemme saimme verta ja pääsimme harjoittelemaan Jonen kolmatta tämän kesän jälkeä. Ensin ajoimme tuonne muutaman kilometrin päähän ja sitten lenkuroimme maastoissa matkoja mittaillen. Pongasimme koirien kanssa oikein mukavat maastot, jotka yllättäen kuuluivat taas puolustusvoimille. Elämässä on otettava joskus riskejä niinpä otin nytkin, laitoin koirat autoon ja lähdin suunnistamaan kreppien, sienen ja veren kanssa maastoon. Olin suhteellisen tyytyväinen tekemääni jälkeen ja sitten vaan odoteltaisiin seuraavaan aamuun.

Yö oli oikein kostea eli vettä tuli kaatamalla lähes koko yön. Paikalle saapuessamme Jone kävi ihan kierroksilla. Se oli herännyt yöuniltaan, syönyt aamupalan ja autosta noustessaan se oli valmis valloittamaan maailman, sen verran liinassa repiydyttiin. Ja mitä sitten itse jäljellä tapahtui, tässä kertomus:

Jälki noin 14 tuntia, 940 metriä, jäljestäjänä Hakiavan Ganymedes; Jone Alkumakaus katsotaan tarkasti ja vähän jopa kaivellaankin sitä. Poukkoillen edetään ensimmäiset metrit koiran katsoessa välillä toivottamasti emäntäänsä. Kehoitus jäljestämään aiheuttaa vaan hännän heilumista ja silmiin katsomista. Sitten kuitenkin tapahtuu nopea eteneminen poukkoillen jäljen sivuilla ja vain harvoin jäljen päällä. Tällä kertaa kuitenkin koira näyttää pitävän nenäänsä maassa. Ennen ensimmäistä kulmaa tirautellaan muutamat pissit ja väännetään tortut. Kulmaan tultaessa se pysähdytään tutkimaan, mutta sitten poukkoillaan taas eteenpäin. Samalla kun emäntä alkaa menettää hermojaan katsoen koiraansa joka kävelee koko ajan kolme metriä jäljen vieressä tapahtuu ihme; koira itse korjaa tilanteen ja hyppää jäljen päälle! Sitten mennään hetki haipakkaa kunnes erään kannon alla rapisee. Myyrä tms päättää häiritä jäljestystä ja onnistuu siinä. Koira saadaan kolmannella kiellolla uskomaan ja jatkamaan matkaansa (kokeessa tästä olisi tullut hukka). Sitten edetään seuraavalle kulmalle, mutta koira hyppää koko kulman yli jatkaen matkaansa kylläkin oikeaan suuntaan (ei hyvä juttu jättää kulma tarkastamatta). Ohjaajana toiminut emäntä komentaa koiransa ihastelemaan kulmaa ja niinhän se tuleekin, samalla se merkataan piiiitkällä pissillä (pisteet siitä). Matka jatkuu kohti kaatoa hyvin, ensimmäistä kertaa aamun aikana emäntä on tyytyväinen koiraansa. Kaatona käytetty sorkka löytyy ja se aiheuttaa suurta kiinnostusta & ihastelua sekä lisää hännän vispausta.

Löytyihän se sorkka sittenkin!

Ja jäljestämiseen käytettiin 14 minuuttia, (koeaika on 45 min) eli siitä ei ainakaan tarvitse huolehtia. Kaikesta muusta sitten täytyykin. Jonen pitäisi nyt tajuta mitä se jälki tarkoittaa ja muistaa keskittyä kulkemaan maastossa jäljellä, eikä kuin olisi retkellä. Tosin saatan nyt unohtaa millaista aloittelu oli Jimin kanssa, ja vaadin Jonelta liikoja. No tuleepahan kokeiltua tämän vesselin kanssa tämäkin laji, sitten loppukesä Jonella onkin vapaata. Ainakin jos jäljestys menee ihan persuuksilleen, kuten vähän veikkailen. Jimi on mielestäni synnynnäinen ihme tähän lajiin ja se on sille intohimo, aivan kuten Jonelle on uiminen. Jimiltä täytyy jopa piilottaa kaikki jäljen tekoon käytettävät tavarat se muuten menee ihan sekaisin, kun luulee itse pääsevänsä töihin. Kunhan vain Jimi paranee niin yritetään päästä sitten kahteen seuraavaan kokeeseen.