Konekarhu villiinnyttää joitakin

Jimi lähtee testaamaan syksyllä (25.9.) konekarhu Penua. Kyllä, luit aivan oikein. Emäntä on tarpeeksi yllytyshullu ja tahtoo nähdä sanooko koira karhulle mitään, vai juokseeko se luimistellen karkuun. Lisää juttua tulossa sitten kokemuksen jälkeen Jimin sekä seuralaisemme Saken suorituksista. Ennakkoon voitte tutustua asiaan täältä.

Kiitokset vinkistä Joenpenkalle!

Askarrellaan paskarrellaan

Kuten monet varmaan tietävätkin tässä taloudessa se ykköslaji on ollut mejä. Viimeisimmän kokeen aikana käväisi kuitenkin mielessä jo harrastuksen lopettaminen, emännän asenne ei kestänyt reilun vuorokauden mittaista sadetta. Nyt olen kuitenkin jälleen innostunut lajista, sillä olen tehnyt siitä askarteluillani huomattavasti nopeampaa ja mielekkäämpää, tai niin ainakin nyt luulen, koekäyttö on vielä kokeilematta.

Askartelin siis mejän avo- ja piilomerkkejä itselleni. Joka kokeesta tietenkin saa krepit ja tarrat, mutta ajattelin helpottaa ensinnäkin omaa hommaani tulevilla jäljillä ja tein merkit helpommin maastoon kiinnitettäviksi.

Askarteluun tarvitset:
-sakset (mattoveitsi)
-pyykkipoikia
-kreppiä (voit korvata krepin myös silppuamalla muovipusseja)
-spraymaalia
-laminointikalvoa (itsestään tarttuvaa)
-viivottimen
-reijittäjän
-suojapaperia maalauksen ajaksi
-kynä

Ensinnäkin avomerkkeihin tarvitset pyykkipoikia ja eri värisiä kreppejä, niin ja sakset. Pyykkipoikia saa halvalla esim. Motonetistä (Aino-muovipyykkipojat 24 kpl 1,50 €), kreppiä liikkeistä jotka myyvät metsureille tavaraa esim. Agrimarket. Itselläni oli kokeista jääneitä rullia. Leikkaat krepit sopiviksi pätkiksi, itselläni sininen tarkoittaa jäljen sisäänmenoa ja punainen ulostuloa, ja solmit ne pyykkipoikiin. Helppoa!

Sinisellä sisään, punaisella ulos, jokaisella on oma käytäntönsä merkata reitti

Piilomerkit tein itsestään liimautuvasta laminointikalvosta (Suomalainen kirjakauppa 10 kalvoa 15,90 €). Muukin muovi käy, mutta muovin täytyy pysyä ryhdissä esim. tuulessa. Maalasin laminointikalvon spraymaalilla, tässä vaiheessa suosittelen ehdottomasti Maston -merkkiä (Tokmannilla 3,90 €). Eräs halpa spray pilasi ensimmäisen satsin merkeistä, sillä maali ei tullut kunnon suihkulla vaan tiputellen suuttimesta. Tuloksena oli oranssit kädet itselläni sekä isännällä, maali kuitenkin saatiin melko hyvin bensalla pois. Kunnollinen spray myös kuivuu nopeammin ja on ehdottomasti helpommin käsiteltävää.

Maalin kuivuttua laminointikalvo liimataan, eli tarraosan suojus poistetaan ja liimataan se toiseen osaan. Enimmät ilmakuplat hinkataan viivottimen avustuksella pois. Sitten piirretään kalvoon viivat joita myöten merkit leikataan käyttäen saksija tai mattoveistä. Kun kalvo on siperrelty tehdään jokaiseen palaseen reikä sekä viilto, jotta piilomerkin saa roikkumaan metsässä oksaan. Nämä ovat ihan kelpo merkkejä eivätkä putoa sateellakaan pois. Todellinen sään testaaminen tullaan tekemään tulevaisuudessa ja kokeessa meinasin kyllä näitä käyttää, sen verran ylpeä olen tuloksesta ;)

Viallinen spraypullo saa pahaa jälkeä

Lähikuva tuotoksista

Leikitäänkö?

Tässä valitaan oma lelu, se onkin erityisen vaikeeta tällä kaksikolla. Miettikääpä jos nämä pääsisi jollekin leluosastolle valitsemaan suokkinsa...


Tämmöisiä niistä kuitenkin leikin jälkeen tulee, silmättömiä ja muutenkin hengettömiä. Lelukorista löytynyt jäniskin (keskellä) kelpasi välillä touhuiluun.

Loma on ohitse :(

Kolme viikkoa hurahti liian nopeasti, edes tomaatin raakileet eivät kerinneet siinä ajassa juurikaan kasvaa. Loma oli kuitenkin ihanan rentouttava, vaikka säät eivät välttämättä olleetkaan parhaat mahdolliset. Kuvia tuli otettua aika paljon ja kohteina jälleen Sheriffit, tietenkin. Kuvia on tulossa ihan pian (tänään tai huomenna) uudistuneeseen galleriaamme, mutta tässä joitain otoksia siitä mitä olemme lomalla tehneet.

Lomalla tietenkin valvotaan ja nukutaan piiiiiitkään

Toiset jopa tarkenee nukkua peitotta

Aamupala syödään hienosti kuistilla nautiskellen luonnon ja naapuruston äänistä

Käydään toki lenkillä

Tervehditään naapureita

Tutustutaan uusiin ystäviin, porokoira Kuotsa

Jotkut jopa leikkivät

Toiset katsovat leikkiä ja toiset eivät edes jaksa katsoa sitä

Lomalla voi myös ottaa päikkärit

Tai ottaa muuten vaan rennosti

Joskus on kiva sukeltaa aaltoihin

Tai sitten uida uimisen ilosta

Välillä tekee mieli tutkia luontoa ja rauhaisaa metsää

Joskus luontoa tulee tutkittu hieman tarkemminkin, joskus ehkä jopa maistettuakin

Oikein lämpinä päivinä meillä nykyisin pääsee koiratkin ovesta itsekseen, ja siitäkös kaikki tykkää! Joskus ovella kuitenkin sattuu törmäämään pokeen...

Jossain vaiheessa näistäkin ruukuista saadaan ruokaa pöytään, jotkut ovat epäileviä sen asian suhteen

Toki lomalla tulee myös veneiltyä ja nautittu kyydistä

Toisille Vatorin kyyti on liian hiljainen, joten siihen täytyy hankkia jännitystä veneen reunalla päivystäessään

Lomalla lenkkeilykin ollaan voitu ottaa huvin kannalta

Huvia ja hommia ei kuitenkaan pidä sotkea toisiinsa, rappusilta vahitaan naapurustoa jopa lomalla...

...ja tarkkaan

...toiset vielä tarkemmin

Ehkä onkin hyvä palata töihin, jos koirat ovat kolmen viikon väsytyksen jälkeen jo tässä kunnossa, jotta sammuvat tuulikaappiin...



Lomamme on siis ohitse, mutta toivottavasti kesä ei vielä ole. Oikein aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!

Syödään lihapullaa

Meillä on siirrytty syöttämään koulutuksissa nykyisin Saarioisten lihapullia (vähän vaihtelua elämään), lisäksi Jimi syö lääkkeensä lihapullaan piilotettuna. Jonesta onkin kehkeytynyt varsinainen epäilijä oman ruokansa suhteen. Se on välillä aivan varma, että emäntä yrittää "myrkyttää" myös hänet jollain tabuilla. Onneksi Jimi syö lihapullansa lääkkeineen sillä kuuria on vielä noin 30 tabletillista jäljellä.

Jonen tyylin sain osittain sentään kuvattua. Ennen tätä maistamistahan pulla piti kuljettaa häntä pystyssä jääkaapilta eteiseen ja sen jälkeen pyöriä pullan päällä selällään. Syöminenkin tapahtui melkoisen hienostellen, vain kastike näytti puuttuneen ;)

Pelastusliivit

Mökkeilemme aivan liian harvoin ja eräänä syynä onkin ehkä lähtemisen vaikeus. Tämmöisen pataljoonan liikkumiseen vaaditaan suuria suunnitelmia sekä kunnon pakkaamista. Viimeksi mökkeillessämme kuitenkin tulimme tulokseen, että Jone tarvitsee ehdottomasti pelastusliivit. Kaverihan tahtoi seisoa veneen reunalla eikä hyppääminen ollut kaukana. Jimi istuu tyylikkäästi sylissä, mutta Joneahan ei syli kiinnosta, jos jotain muuta mielenkiintoista on ympärillä.

Käydessäni Motonetissä luulin ostavani halvalla pelastusliivit. Hintaa liiveillä oli 14,90 € eli ei paljon henkivakuutukseksi, mutta Musti & Mirri möi liivejä hintaan 10,90 €. Istuvuus liiveillä voisi olla parempi, tosin eihän ihmisillekään suunnatut liivit ole ihan tyköistuvat.

Liivejä onkin nyt sitten opeteltu pitämään sisätiloissa ja ne ovat osottautuneet varsin mukaviksi; ne päällä on kiva leikkiä! Joka tapauksessa jatkossa ne olisi tarkoitus testata Jonen veneillessä ja mahdollisesti "opettaessa" Jimiä uimaan.

Jonen ensimmäinen mejä-koe

Nyt on sitten sekin reissu tehty, siis Jonen ensimmäinen virallinen mejäily on ohitse. Viikonlopulle olikin taas siunaantunut melkoinen sää. Lähtiessäni lauantaina 7.30 satoi, koko matkan Kaatamoon satoi ja yllättäen koko päivän satoi. Erätukun puku tuli siis todellakin testattua. Ja kyllähän se kastui, eihän siinä mitään epäilystä ollut. Samoin tuli testattua kumpparit, sillä jälkimaastot olivat niin märkiä sekä ojaisia, että kengistä varmasti löytyi litra vettä. Koko päivä meni siis kastuneena, kylmäneenä ja suuren vitutuksen vallitessa. Niin ja kotona suihkuun mennessä löysin itsestäni punkin joka kerkesi juuri napata hampaansa nahkaani. Onneksi sain sen ällötyksen pois päineen kaikkineen, mutta kyllä se koski!

Sunnuntaina ilma oli sitä samaa sadetta ja teki mieli oikeesti jäädä peiton alle, mutta eihän sitä voi. Sisukkaasti vaan jotain kuivaa päälle ja matkaan. Niin ja oikea koira kyytiin. Jone olisi tahtonut jäädä kotiin, sillä se piti lähes kantaa sängystään autoon. Jimi puolestaan jäi ulvomaan peräämme. Ajoimme tunnin verran Kaatamoon, jossa olikin jo jokunen koirakko paikalla. Jone oli tohkeissaan ja räyhäsi kaikille. Sitten koira autoon ja kuuntelemaan ne kaikki alkusepostukset sekä arpomaan jäljet. Sitten testattiin laukauksen sieto jossa kenelläkään ei ollut mitään heikkoa. Jonekin älysi hetkeksi hiljentyä kuullessaan laukauksen.

Sain onnekseni jäädä majalle odottelemaan, sillä oman jäljen ja opastettavan jäljen aika olisi vasta puolilta päivin. Siispä vaihdeltiin puhelinnumerot ja osa porukasta jäi majalle osa sujahti maastoon.

No miten meidän sitten kävi?! Yllättävän hyvin, tosin vielä paremmin olisi mennyt jos reitillemme ei olisi sattunut kahta ojaa. Sitten oltaisiinkin voitu puhua jo ykköstuloksesta, mutta nyt tämä meidän uimamaisteri päättikin pelätä virtaavaa vettä eikä yrityksistä huolimatta löytänyt itselleen tarpeeksi kapeaa kohtaa hypätä ylitse. Siispä kaksi hukkaa tuli heti ensimmäisellä suoralla. Kolmannen pienen ojan ylitse tuomari ystävällisesti hyppäsi ensin ja Jone seurasi perässä, loppumatka pitäisi sitten selvittää vielä ilman minkäänlaista hämminkiä mikäli voisimme vielä saada tuloksen... Tässä tuomari Markku Hassisen koeselostus, jäljen ikä lähes 17 tuntia:

"Koira tutkii lähtömakauksen ja ohjataan jäljelle. Aloittaa innokkaan määrätietoisen jäljestyksen, joka päättyy ojan tullessa eteen 1. hukkaan. Jatketaan puhtaalta jäljeltä, jota taas edetään innokkaasti seuraavalle ojalle ja siitä 2. hukkaan. Osoitetaan taas jälki ja edetään 1-kulmalle ja makaus osoitetaan. 2-osuus hyvää jäljestystä. 2-kulma kaarroksella ja makaus osoitetaan. 3-osuus innokasta ja hyvää jäljestystä muutamin tarkastuksin sorkalle saakka, jota jää nuuhkimaan. Tänään olivat ojat innokkaan jäljestäjän ongelma. AVO 3, 27 pist".

Markku näytti olevan ihan vilpittömästi harmistunut ojien tuomista hukista ja kieltämättä olin minäkin. Tosin näihin harjoituksiin nähden Jonen työskentely oli todella hyvää ja tarkkaa. Kaveri painoin nenä maassa sen minkä kerkesi. Välillä en nähnyt koko koiraa, sillä kasvillisuus oli tiheämpää ja korkeampaa kuin mäykkyläinen. Kehuja Jonelle kyllä sateli työskentelystä ja kieltämättä minä olin todella tyytyväinen. Lisäksi päivä yhdisti meitä Jonen kanssa. Nyt tämän aamun aikana se on seurannut minua kuin hai laivaa ja oli jo eilenkin silmin nähden onnellinen työskenneltyään metsässä. Minulla on sittenkin kaksi hienoa koiraa! Niin ja tarkka nenäistä.

Tuolla Kaatamossa on todellakin riistaa ja kaikilla jäljillä oli useammat kasat hirven papanoita. Riistan määrään ja säähän nähden Jone teki hyvää työtä ja yllätti positiivisesti, tosin enemmän se parempi tulos olisi lämmittänyt mieltä, mutta meillä on aikaa. Tosin jätän ihan suosiolla heinäkuisen kokeen väliin, en oikeesti jaksa jatkaa ennen kuin löydän itse tähän mielekkyyden. Jalat on mustelmilla, polvi turvoksissa ja kädet täynnä pieniä tikkuja (mahalaskuista ojan penkalle). Tosin kiitosta pitää antaa Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistykselle järjestelyistä ja porukalle kovasta tsempistä & hyvästä seurasta, eikä pidä unohtaa tuomareitakaan. Opastamallani jäljellä meillä oli jälleen Hirvosen Martin kanssa hauskaa ja omalla jäljellä Markun kanssa voitiin myös heittää rennosti juttua. Kolmannen tuomarin kanssa en ollut maastossa, mutta Venäläisen Sepon kanssa tuli muuten vaihdettua muutama sananen. Lisäksi hän vaimoineen ihasteli Jonen lihaksia. Meidän koira oli kuulema erehtynyt paikasta, sillä se oli ilmoitettu mejä-kokeeseen ei bodauksen SM-kisoihin ;) Ja erityiskiitoksen saa loistavat Vikingin kengät jotka pitivät koko sunnuntain jalat kuivina, vaikka hyppäsin niillä yhtä moneen ojaan kuin kumppareilla, jotka ovat vielä tänäänkin aivan märät.

Nyt lähdemme ihmettelemään taivaalla näkyvää valoilmiötä, voisiko se kenties olla aurinko?!

Jone kokeeseen, just joo

Kuten aiemmin kirjoittelin saimme tulevaan mejä-kokeeseen Jonen. Jonen kiinnostus jäljestämiseen ei ole ollut kovinkaan kummoinen. Lisäksi harjoituksia on hieman hankaloittanut veren saaminen, sillä kaupoissa tuntui olevan jokin toimituskatkos sen osalta.

Onneksemme saimme verta ja pääsimme harjoittelemaan Jonen kolmatta tämän kesän jälkeä. Ensin ajoimme tuonne muutaman kilometrin päähän ja sitten lenkuroimme maastoissa matkoja mittaillen. Pongasimme koirien kanssa oikein mukavat maastot, jotka yllättäen kuuluivat taas puolustusvoimille. Elämässä on otettava joskus riskejä niinpä otin nytkin, laitoin koirat autoon ja lähdin suunnistamaan kreppien, sienen ja veren kanssa maastoon. Olin suhteellisen tyytyväinen tekemääni jälkeen ja sitten vaan odoteltaisiin seuraavaan aamuun.

Yö oli oikein kostea eli vettä tuli kaatamalla lähes koko yön. Paikalle saapuessamme Jone kävi ihan kierroksilla. Se oli herännyt yöuniltaan, syönyt aamupalan ja autosta noustessaan se oli valmis valloittamaan maailman, sen verran liinassa repiydyttiin. Ja mitä sitten itse jäljellä tapahtui, tässä kertomus:

Jälki noin 14 tuntia, 940 metriä, jäljestäjänä Hakiavan Ganymedes; Jone Alkumakaus katsotaan tarkasti ja vähän jopa kaivellaankin sitä. Poukkoillen edetään ensimmäiset metrit koiran katsoessa välillä toivottamasti emäntäänsä. Kehoitus jäljestämään aiheuttaa vaan hännän heilumista ja silmiin katsomista. Sitten kuitenkin tapahtuu nopea eteneminen poukkoillen jäljen sivuilla ja vain harvoin jäljen päällä. Tällä kertaa kuitenkin koira näyttää pitävän nenäänsä maassa. Ennen ensimmäistä kulmaa tirautellaan muutamat pissit ja väännetään tortut. Kulmaan tultaessa se pysähdytään tutkimaan, mutta sitten poukkoillaan taas eteenpäin. Samalla kun emäntä alkaa menettää hermojaan katsoen koiraansa joka kävelee koko ajan kolme metriä jäljen vieressä tapahtuu ihme; koira itse korjaa tilanteen ja hyppää jäljen päälle! Sitten mennään hetki haipakkaa kunnes erään kannon alla rapisee. Myyrä tms päättää häiritä jäljestystä ja onnistuu siinä. Koira saadaan kolmannella kiellolla uskomaan ja jatkamaan matkaansa (kokeessa tästä olisi tullut hukka). Sitten edetään seuraavalle kulmalle, mutta koira hyppää koko kulman yli jatkaen matkaansa kylläkin oikeaan suuntaan (ei hyvä juttu jättää kulma tarkastamatta). Ohjaajana toiminut emäntä komentaa koiransa ihastelemaan kulmaa ja niinhän se tuleekin, samalla se merkataan piiiitkällä pissillä (pisteet siitä). Matka jatkuu kohti kaatoa hyvin, ensimmäistä kertaa aamun aikana emäntä on tyytyväinen koiraansa. Kaatona käytetty sorkka löytyy ja se aiheuttaa suurta kiinnostusta & ihastelua sekä lisää hännän vispausta.

Löytyihän se sorkka sittenkin!

Ja jäljestämiseen käytettiin 14 minuuttia, (koeaika on 45 min) eli siitä ei ainakaan tarvitse huolehtia. Kaikesta muusta sitten täytyykin. Jonen pitäisi nyt tajuta mitä se jälki tarkoittaa ja muistaa keskittyä kulkemaan maastossa jäljellä, eikä kuin olisi retkellä. Tosin saatan nyt unohtaa millaista aloittelu oli Jimin kanssa, ja vaadin Jonelta liikoja. No tuleepahan kokeiltua tämän vesselin kanssa tämäkin laji, sitten loppukesä Jonella onkin vapaata. Ainakin jos jäljestys menee ihan persuuksilleen, kuten vähän veikkailen. Jimi on mielestäni synnynnäinen ihme tähän lajiin ja se on sille intohimo, aivan kuten Jonelle on uiminen. Jimiltä täytyy jopa piilottaa kaikki jäljen tekoon käytettävät tavarat se muuten menee ihan sekaisin, kun luulee itse pääsevänsä töihin. Kunhan vain Jimi paranee niin yritetään päästä sitten kahteen seuraavaan kokeeseen.

Jimin kesäloma vaihtui sairaslomaksi

Niin hauskaa kuin lomailu onkin siihen kuuluu yleensä aina taloudessamme jotain ikävääkin. Tällä kertaa Jimin yölliset oksentamiset eivät ottaneet loppuakseen ja suuntasimme toissa päivänä eläinlääkärille. Jimi siis aloitti heti lomani aloittajaiseksi oksentaa sappinestettä aamuisin klo 6-8. Ensimmäinen viikko meni siis googlettaessa ja harmitellessa tätä, sillä koirassa ei muuten ollut mitään poikkeavaa. Kokeilimme tarjota ruokaa pienemmissä erissä ja tiheämmin, tästä ei ollut mitään apua. Mökilläkin sama oksentaminen jatkui, joten kyse ei voinut olla mistään tyttökoirien aiheuttamasta sekoilusta. Lisäksi mökillä koirat saavat olla kuten tahtovat eli se on niiden paratiisi, sillä ovet avautuvat nenällä työnnettäessä.

Tuloksia odotellessa minuutit muuttuivat turhan pitkiksi

Sain eläinlääkärille onneksi ajan vielä samalle päivälle ja niinpä kävimme siellä maanantaina illasta. Saimme ajan opiskelijalle, mutta tämä ymmärtäväinen itseni ikäinen nainen otti asian tarvittavalla vakavuudella. Hienoa nähdä miten kyseinen henkilö paneutui asiaan ja tutki koiruuden. Jimistä mitattiin kuume (joka ei ole kaikkein miellyttävin tapahtuma) sitten tunnusteltiin mahaa, jota koiruus hieman arastelikin. Sitten otettiin verikoe. Itseäni hirvittää kaikki piikit, mutta Jimin takia yritin käyttäytyä rohkeasti. Jimi olikin tutkimuspöydällä koko ajan kiltisti ja antoi tehdä kaiken hienosti. Pitelin itse Jimiä, sillä en antanut laittaa sille kuonokoppaa, ja eläinlääkäri otti näytteet. Avustaja oli lähinnä tukena, jos ongelmia olisi tullut. Siitähän olisi voinut tulla kaaos, mutta onneksi herramme osasi olla oikein herrasmies ja pusutteli eläinlääkärinkin. Samaisen pusuttelun sai koko hoitohenkilöstö sekä muut asiakkaat.

Reipas potilas joka esitteli pipin tassunsa kaikille aulassa

Odottelimme koetuloksia huoneessa jossa Jimi pääsi rauhoittumaan sekä haistelemaan huoneen hajuja. Eläinlääkäri tuli noin puolen tunnin päästä ja istahti viereiselle penkille ristien kätensä. Ajattelin kokeista löytyneen jotain todella kammottavaa, mutta tämä oli toisaalta hieno ele lääkäriltä jonka aula oli täynnä odottelijoita. Jimin toinen maksa-arvo oli koholla, mutta sen aiheuttaja ei selvinnyt. Joko se on pitkittynyt oksentelu tai sitten jokin muu. Saimme 60 tabletin Zitac -kuurin sekä RC:n Hypoallergenic nappuloita sekä 145 euron laskun. Onneksemme tuo lasku menee vakuutusyhtiöön, joten maksettavaksemme jää 42 euron omavastuu. Tosin uusinta verikokeet pitänee Sheriffistä ottaa, jotta voidaan sanoa auttoiko lääkkeet sekä ruoka. Toivottavasti vaiva menee tällä kuurilla ohitse, tällä hetkellähän diagnoosina on krooninen gastriitti.

Jimi oli ilmoitettuna viikonlopun mejä-kokeisiin, mutta emme pysty osallistumaan niihin, sillä Jimi on kirjaimellisesti sairaslomalla. Meillä on jopa sairaslomatodistus kyseiselle päivälle. On ehdottomasti tärkeämpää saada koira kuntoon kuin havitella tuloksia ja titteleitä. Soitinkin heti järjestäjälle ja kerroin jäävämme P-K:n Noutajien kokeesta pois 13.6. Onneksemme siellä oli erittäin fiksu ihminen langanpäässä ja tarjosi koekutsua Jonelle. Joten Jone lähtee nyt sitten kokeilemaan miten nenä toimii, juttua siis tulossa viikonloppuna tästä ja jatkossa seurataan miten Jimin paraneminen onnistuu. Ainakaan laihtumaan Jimi ei ole päässyt, elkun vaaka näytti huikeat 11,1 kiloa, eli joidenkin mielestä aivan liian paljon mäykylle.

Isona noutajia?

Sheriffit ovat ystävystyneet tai tulleet toimeen lähes kaikkien noutajien kanssa, tosin poikkeuksiakin löytyy. Niissä onkin jonkin sortin noutajamaisuutta huomattavissa, saanemmekin kiittää kasvavaa ystäväpiiriämme näistä hyvistä tavoista jotka ovat tarttuneet koiriimme.

Jone kantaa yllättävän usein suussaan keppiä, palloa tai käpyä. Jimin suussa harvemmin mikään pysyy, mutta oikeana päivänä siitäkin paljastuu pieni "noutaja". Tässä pieni esimerkki miten hienosti meillä kannetaan tavarat kotiin. Jimillä on suussa jäniksenkäpälä, joka kulkee aina tarvittaessa mukanamme. Jonen suusta puolestaan löytyy uusi uimalelu joka kannetaan aina rantaan ja rannasta pois.

LOMA HYVÄSSÄ VAUHDISSA!

Vietämme laatuaikaa mökillä ja palaamme kotiin jossain vaiheessa raukeina & rentoutuneina sekä muistikortti täynnä kuvia jaettavaksi!

Luolakoirien vesiriistakoe

Kuten on huomattu taloudessamme innostutaan räväkästi kaikista uusista lajeista, mutta pidemmän päälle sitten niihin kyllästytään. Olen tiennyt mäyräkoirien ja terrierien vesiriistakokeesta aiemminkin, mutta en ole kokenut sitä mitenkään lajiksemme. Nyt sitten Jonen tulemisen jälkeen olen tätäkin lajia herkistellyt. Olemme käyneet tuossa rannassa normaalin uimisen lisäksi heittelemässä kelluvaa lelua. Lisäksi isältäni olen kysellyt josko pääsisimme syksyllä sorsajahtiin mukaan. Siinähän se samalla testataan pelkääkö Jone läheltä ampumista. Kesän aikana voidaankin sitten kokeilla päästä noutaja ystäviemme treeneihin harjoittelemaan linnun raadolla. Tässä jälleen näyte siitä kuinka Jone hakee vedestä, matkaa on pyritty ihan tietoisesti lisäämään.

Seura tekee kaltaisekseen

Meillä säästetään kesäisin lemmikkien ruokakuluissa ja ruokitaan ne sillä mitä pihalta löydämme. Horsmaa poskeen ja hyvin pyyhkii!

Masiksessa vai lepäilemässä?

Jonen tulkut

Niin ihan tyhjin käsin emme tulleet Jonen kanssa näyttelyistä. Jone valitsi itselleen neljä vinkulelua, pitihän "lasta" vähän lahjoa olemaan kunnolla, mutta emme esittele nyt niitä. Esittelemme tuliaiset jotka toimme kotona olleelle Sohville sekä Jimille (uhups, isäntä muutes jätettiinkin ilman tulkkuja). Sohville löysimme hienon ruusukkeen; Sohva champion. Sohvimme on osoittautunut varsinaiseksi Sohvaperunaksi ja tyttö olikin varsin haltioitunut omasta ruusukkeestaan.

Taloutemme virallinen sohvaperuna

Jimille löysimme myös oman ruusukkeen. En ole tiennytkään Jimin osanneen lukea, mutta nytpähän tiedän. Kaveria ei saanut mitenkään poseeraamaan ruusukkeen kanssa, ihmekös tuo sillä ruusukkeessa lukee Peräkammarin poika.

Pettynyt "kruunattu"