Tassuttelijoiden lisääntyessä kirjoitus mäyräkoiran mietteistä siirtyi siihen, että emäntä siirtyi kertojaksi ja blogi muutti nimensä sekä tyylinsä lähemmäs nykyistä muotoaan. Blogi starttasi vuonna 2007 ja nyt ollaan tässä pisteessä, että luetaan ohjekirja ;)
Itselläni ei ole koulutusta kirjoittamiseen ja yhdyssanat sekä kielioppi on pahinta mitä tiedän...mutta sitkeästi yritän säätää kirjainten kanssa. Lisäksi olen huono ja laiska lukemaan eli luultavasti olisin päässyt helpommalla blogia pitämättä. Isäntä puolestaan hoitaa koodituksen, ulkoasun ja sen, että näkyvyyttä on.
Mutta siis törmäsin kirjastossa Miki Toikkasen ja Noora Kanasen Blog by the book blogioppaaseen. Siitä tämä postaus sai aiheensa.
Kirjassa esitellään 17 eturivin bloggaria sekä sitä mitä pitää ottaa huomioon blogia perustaessa, kirjoittaessa jne. Yllättäen kenenkään aiheena ei ole mäyräkoira, koira tai mikään muukaan lemmikki. On kyllä edustettuina muoti, lifestyle, valokuvaus... Luultavasti "pelkästä" koirablogista ei oikeat ammattilaiset kiinnostu. Itseäni nämä täydellisiä kuvia sisältävät lifestyle-blogit tympivät. Olisi hienoa, jos koti olisi viimeisen päälle laitettu, joka taulu olisi itse maalattu, jokainen ateria olisi luomulähiruokaa ja lapset olisivat iloisena tyllimekoissaan. Mutta niin ei tässä kodissa tule ikinä olemaan. Olen vahvasti sitä mieltä ettei kenenkään elämä voi olla niin täydellistä, mutta sellainen kuva täytyy antaa. Tosin kirjassa todetaan ettei liian ruusuista kuvaa saa hehkuttaa. Eli joku muukin on tympääntynyt samaan?
Kirjan herätys itselleni oli siis ensinnäkin se, että täytyisi miettiä tyylisuuntaa jatkoa ajatellen. Toisekseen kuvien tulisi olla parempi laatuisia, niitä pitäisi olla teksteissä enemmän. Myös kultainen kutonen (kokokuva, lähikuva, maisemakuva ja kuvat yksityiskohdilla) tulisi sisällyttää johonkin. Jeps! Puolustukseksi sanon kuviini seuraava; minulla on mukanani sekä ladattuna vain iPhone + usein kolme koiraa sekä 2 v. lapsi. Ei siis järkkäriä ammattivalikuvaajalla. Kuvien laatu tai määrä ei siis tule ratkaisevasti muuttumaan. Valitan.
Oppaan mukaan tekstin pitäisi olla minua itseäni. No siinä onnistun, kaikkine murteineni sekä kielioppivirheineni. Oman lisänsä tuo myös puhelin oman ennakoivan kirjoituksensa kanssa. En muista edes milloin olisin kirjoittanut koneella, on niin näppärää blogata tällä samaisella älypuhelimella, joka jo sisältää ne kuvat. Siispä ei tarvitse käyttää aikaansa kuvien siirtämiseen, pienennykseen tai siihen, että sitten bloggeri työntää ne joka tapauksessa väärinpäin ja pitää ne muokkauksesta huolimatta väärinpäin.
Kirjoitustapa puolestaan ei saisi olla pelkästään valitusvirsi. Petrattavaa siis löytyy... Ja vaikka kuinka lukijat olisivat tervetulleita kieli pysyy kotikielessä. Meillä ei ole tarvetta vääntää millään tankeroenkulla.
Myöskään ammattilaisiksi emme tällä saralla halua eli postauksia ei tule 4-6 kertaa viikossa. Eikä luultavasti pokkamme riitä hankkiaksemme sponsoreita. Tosin sponssaus olisi rahanarvoista, mutta aikamoinen kynnys olisi lähteä ns. hattukourassa hakemaan mainostuotteita. Voitais me kyllä muutama tuotearvostelu tehdä jo olemassa olevista ja hyväksi huomatuista tuotteista. Pitäiskö kuitenkin yrittää saada uudet talutushihnat joka jätkälle testiin?! Voitais me niistä sitten joku postaus tekaista.
Mitä siis oppaasta jäi mieleen?! Ainakin se, että pitäisi ahkerammin lukea toisten blogeja, kommentoida, aktiivisesti houkutella lisää lukijoita, pitää jo olemassa olevat lukijat kiinnostuneina, haistella trendejä ja uudistua itsekin. Vaikuttaa aika haastavalta, mutta ehkä jatkossa tullaan sitten näkemään mikä on asukoodi lenkillä, millä kastikkeella nappula tarjoillaan sekä julkaistaan muutama selfie/belfie/mälfie. Kenties, kenties...
Uusia haasteita ja postauksia kohti sekä aurinkoista viikonloppua toivottaen,
Sheriffit