Kuva kun meillä ei vielä ollut lunta tai pakkasta... Ps asumme kuusikon takana :)
Niin tai näin Sheriffit ovat olleet viime aikoina sosiaalisia. Poistumatta reviiriltään. Uusia harrasteita ei ole keksitty, ollaan panostettu vaan kotoiluun ja ulkoiluun. Silloin tällöin keskin lenkin seuraamme on liittynyt Elsa-beagle. On ihan suunniteltu yhteislenkkejä Vieno-sileäkarvaisen kanssa. Ja tänään vieraili Jade-sileäkarvainen. Juuri juoksuaikainen narttu. Voi sitä intoa alkuunsa, mutta eipä se sen kummenpaa sitten ollutkaan.
Pojat lähinnä ihastuivat toisiinsa. Vierailevat tähdet saavat ilmeisesti tunteet heräämään ja vain positiivisesti. Oma lauma on paras lauma.
Tietenkin herrojen kastrointi, josta on kulunut vuosi, helpottaa asiaa juoksuisten kanssa. Hirmuisia menohaluja ei ennenkään ollut, mutta on tämä elämä näin helpompaa ja siistimpää. Lattioilla ei ole touhutippoja eikä tarvitse päivystää ulkona ohitse teputtavia naaraita. Lisäksi näistä on tullut leikkisämpiä :) Päivääkään ei ole kaduttu päätöstä eikä se näytä harmittavan potilaitakaan.
Tällä hetkellä takan ääressä retkottaa kolme tyytyväistä poikaa. Päivän ovat toimineet hienosti kahden konttaavan lapsen lapsenvahteina, lisäksi ulkona on vierailtu tarpeeksi todeten kylmyys ja mahassa sulaa broilerin maksaa sekä sydäntä. Kohta isänsäkin tulee kotiin ja illan kruunaa mummon ja ukin vierailu. Aina ei tarvitse olla rodunomaista toimintaa, viihtyäkseen ja tässä talossa harvemmin sitä tarjotaankaan ;)
4 kommenttia:
Ihanat sheriffit! <3 Juuri tuollainen toiminta on ihan parasta - sosiaalista meininkiä, vähän vahtihommia siinä sivussa ja pienet koirat tuntevat olonsa tärkeiksi :)
Joko siitä poikien kastroinnista on tosiaan vuosi aikaa?? Siis mihin tämä aika on mennyt? Melkoista haipakkaa kuukaudet juoksevat eteenpäin.
Ihanan leppoisa kertomus kolmen Sheriffin arjesta! Itsellekin tuli oikein lekoisa, kodikas tunne. :)
"Rodunomaista toimintaa", no eikö takkatulen edessä köllöttelyä jalostettukaan mäyräkoiraan... ;)
Mukavalta kuullostaa, ja näyttääkin kuvasta käsin. Saat kastroinnin kuullostamaan "houkuttelevalta", koska niiden "tippojen" takia pyykkääminen ja juoksuisten perään haikailu alkaa kyllästyttää.
Mukavia pakkaspäiviä teidän koko laumalle :)
Maria, mäyräkoirien ihminen: Todellakin tuntevat olonsa tärkeäksi. Ne ottavat välillä työnsä niin tosissaan :)
Kyllä siitä vuosi on kulunut. Itsekin olen tässä kotona ollut vuoden, enkä tajua mihin olen aikani saanut tuhoutumaan. Ehkä pään kääntäminen tähän ympärille auttaisi huomaamaan asian ;)
HooPee: Voi kiitos, kiva jos kodikkuus välittyi. Oma koti on kyllä ihana asia ja vielä paremman tästä tekee se ettei tarvitse pingottaa naapureidenkaan takia.
Mai: No itse asiassa joo. Takkatuli ja mäyräkoira on jotain erottamatonta. Heti tulitikun raapaisun jälkeen ollaan odottamassa lämmintä. Ja sitten tunnin parin päästä kieli lerpallaan vaelletaan etemmäs, tai vain metri kauemmaksi.
Suosittelen kastraatiota. Tosin näyttelyt saa sitten jäädä, mutta ainakin meidän herrojen tapauksessa ne oli jo "menetetty peli" muutoinkin.
Lähetä kommentti