Muistikortit, Dropboxit, Sky drivet ja kaikki paukkuu täynnä kuvia sekä videoita. Aika siis siirtää niitä jonnekin jemmaan. Täytyyhän uusia päästä ottamaan.
Heikkouteni on ottaa kuvia paljon. En kuitenkaan saa niitä järjesteltyä, lajiteltua, tallennettua tai edes katsottua. Toivotonta. Ne odottavat vain aikaa, kunnes on aikaa katsoa niitä. Muistella millaista oli, kun kodissa oli pentukoira, toinen pentukoira, kolmas pentukoira ja ihmispentu. Itsestäni en kuvia juuri ole ottanut tai salli muidenkaan niitä ottavan. En tietenkään tahdo nähdä kuinka olen rupsahtanut... :)
Joka tapauksessa tässä tulevat mielestäni vuoden 2013 parhaimmat otokset.
Täysin muokkaamaton kuvaus kolmesta mäyräkoirasta pitkospuilla. Kaikki on jotenkin seesteistä ja aika on vain pysähtynyt tähän hetkeen. Sanon itse, mutta mielestäni se on kaunis. Ehkä siksi ettei kukaan katso kameraan ja värit ovat mainiot.
Tähän on taas haettu muokkauksesta vintagea (sehän tuntuu olevan muodissa). Siinä näkee ystävyyttä jota kahden eri lajin välillä voi olla. Toisaalta Jonen katseen voi tulkita myös varautuneeksi. Niin tai näin, rakastan noita katseita. Heistä on tulossa mitä parhaimmat ystävykset.
6 kommenttia:
Olet onnistunut valitsemaan kaksi tosi kaunista ja paljon kertovaa kuvaa näytille. Ylemmästä tykkään erityisesti, koska se huokuu luonnonrauhaa, kaikki on siinä jotenkin sulassa sovussa.
Toisessa kuvassa on lapsella mainion ennakkoluuloton ja iloinen ilme, koira tosin on hieman varuillaan, mikä onkin ihan viisasta toimintaa koiralta, pikkulapsista kun ei tiedä, mitä seuraavaksi yhtäkkiä tekevät.
Ylempi kuva on upea. Sinä tapahtuu seisahtuneesta hetkestä huolimatta. Ei vaan löydy sanoja kertomaan, sitä pitää katsoa ja aistia itse kuvan tilanne.
Jone ja vaavi <3
Jone on vähän varautunut, mutta lempeällä tavalla :)
Jatka kuvien ottamista, niihin saa vangittua niin paljon elämää, jota silmä ei muuten ehdi tai erota.
HooPee: Ja jännintä on ettei noitakaan pitkospuita osaa arvostaa, kuten ei näitä maisemiakaan. Ne ovat niin arkisia, kun niissä kävelee päivittäin. Täytyy vangita ne kuviin, jotta tajuaa kauneuden.
Jonen ja muidenkin poikien on syytä olla hiukan varuillaan. Ehkä pahin revin korvasta -aika on tällä erää ohitse, mutta saattaapa pieni nyrkki punoa korvasta koska tahansa.
Mai: Siinä on jotain taianomaista ehkäpä. Pienillä suodattimilla siitä saisi vielä hienomman, ehkä joskus päätyy suurennoksena seinälle.
Jonesta on kuoriutunut vauvakuiskaaja. Jostain syystä Jone myös kiinnostaa eniten, niin Eveä kuin muitakin lapsia. Jone alkaa olla jo todella sinut Even kanssa, mutta kohta alkava kävelyvaihe luultavasti saa senkin perääntymään. Se on aina pelännyt lapsia, jotka kävelevät vaappuen... Toisaalta onhan se oma vaappuja.
Tosi kivat kuvat - molemmat ja omalla tavallaan. Kun sulla on kerta hirmuusti digikuvia, niin suosittelen näitä Ifolor-valokuvakirjoja. Ne on aika nopeita tehdä ja sitten valokuvat ovat kuitenkin paperimuodossa. Ei siihen kamalasti tarvita, niin digikuvat katoavat (ehkä). Toisaalta voivat ne paperikuvatkin hävitä. yksi kaverini, jolta aikoinaan talo paloi niin hän sanoi, että eniten hän kaipaa valokuvia. Paljon säästyi palossa, esim huonekaluja, mutta kukaan ei kerennyt pelastaa valokuva-albumeja... Terveisii M-L ja Ossi.
M-L ja Ossi: Olen yhden kirjan tehnyt, mutta se oli jokin muu firma kuin Ifolor tai Eirikuva. Kuvien lisääminen oli työlästä ja ohjelma hidas. Alkuun jaksoi keskittyä, mutta sitten lopussa tuli jo valittua heilahtaneetkiin kuvat mukaan. Kunhan vain kirjan sai valmiiksi :) Tarkoitus olisi joskus tehdä kirja Evestä sekä sellainen kirja jossa olisi kaikki pojat myös. Tuossa tekemässäni on vain "vanhukset". Onneksi on tullut jaettua näitä kuvia somessa niin jää muistot ainakin sinne, mikäli varmuuskopiotkin häviävät.
Lähetä kommentti