Vähän meidän kuulumisia

Jasu odottaa ketun kohtaamista

Viime viikkoon sujahti mukavia tapahtumia ja pieniä yllätyksiä. Ensinnäkin Jasun kanssa käytiin keskiviikkona haukahtelemassa keinoluolassa kettua. Se oli herran ensimmäinen kerta ja aika miellyttävä kokemus.

Ensin Jasu oli ihmeissään seisoessaan nenät vastakkain ketun kanssa. Herra katseli minua sekä treenien järjestänyttä Seppoa ja koko koiruus näytti olevan kysymysmerkkinä. Jasua ei pelottanut kettu, mutta eipä se saanut mitään reaktiotakaan aikaiseksi. Sitten lähdimme vähän kävelemään tutkaillen pihapiiriä.

Uudestaan latoon tullessamme Jasu sitten päättikin haukahtaa repolaiselle. Pian poika ponkaisi ketun perään ja hurja ajojahti oli alkanut. Ainoastaan ahdingossa teki hiukan tiukkaa tuollaisella isolle kropalle. Loppujen lopuksi Jasu haukkui ketun hienosti ottaen huomioon, että se oli ensimmäinen kerta. Se oli päätepesästä kuitenkin noin 40-50 sentin päässä ketusta ja jaksoi haukkua. Täytyy käydä toistekin kokeilemassa.

Loukkaantunut koiruus ja sen tassu

Sillä aikaa kun me oltiin kettutreeneissä Jasun kanssa olivat isommat pojat kaupunkikävelyllä Tuula-mummon kanssa. Valitettavasti Jone oli loukannut tassunsa heti lenkin alussa. Se oli hypännyt lumipenkalle ja kiljaissut karmaisevasti. Sen jälkeen tassu oli vuotanut verta niin, että lenkki oli pitänyt Jonen osalta keskeyttää. Verta oli tullut paljon, mutta mitään ei ollut tassussa näkynyt. Kotona sitten tarkastelimme tassua ja huomasimme, että kynsi oli haljennut. Herra Jontsaus sitten linkutteli muutaman päivän ja lenkkeilytkin olivat vähän vähemmällä. Eräällä lenkillä tapahtuikin jossain vaiheessa ihmeparantuminen, jalassa ollut töppänen putosi kesken matkan ja sen jälkeen sitten loppui linkkaaminenkin.

Lauantaina sitten oli Jonen synttärit. Sheriffit saivat nauttia aamiaisensa Jonen synttärilahjasta eli tuollaisesta Dog Mase aktivointipelistä. Jimi tykkäsi tuosta ja hoksasi idean, eli kuljettaa nappulat kielellä pois. Jone oli myös yllättävän hyvä, sillä sen hermot kestivät hyvin. Jasu ei kyllä ymmärtänyt ollenkaan pelin päälle, se kaivoi ja viskoi sitä.

Lauantaille sattui myös Jonen pistospäivä, joka ei mennytkään vahvasti. Pistos saatiin loppujen lopuksi koiraan vasta neljännellä kerralla, mutta kaikki sinne meni eikä reaktioitakaan tullut. Muutoinkin hoito on edennyt hienosti, ihokin on tosi hyvässä kunnossa tällä hetkellä.

Sunnuntaina sitten käytiin Jasun kanssa tutustumassa tokoiluun. Päästiin sellaiseen pienryhmään, jossa täytyy harjoitella omin päin tokoa. Apua kyllä saa, mutta ohjattua koulutusta ei ole. Esitinkin Jasun kasvattajalle Maaritille haasteen, että kahden vuoden päästä viimeistään molemmat osallistuvat möllitokoihin. Siispä tässä täytyy laittaa hihat heilumaan ja tehdä itselle kalenteri kuinka edetään harrastuksessa.

Eilen puolestaan kävimme hakemassa maalta potkurini, jota olen viimeksi käyttänyt lapsena. Tänään sitten kokeilimme Jimin kanssa sen kaikkia toimintoja. Hyvinhän se toimii, täytyy vaan jaksaa potkia. Varsinkin jos on tuon kuntohirmun kanssa liikkeellä. Matkasta emme valitettavasti saaneet tallennettua nopeuksia, sillä Nokia päätti sammua heti kun olimme päässeet matkaan.

Tällä samalla vauhdilla jatkammekin nyt jo hyvin alkuun pyörähtänyttä viikkoa. Kieltämättä väsymys taitaa nyt kaataa jopa minut pötkölleen. Sheriffithän ovatkin tuossa jo torkkuneet aikansa. Siispä hyvää yötä!