Kesäksi huippukuntoon

Kesällä aloitettiin kunnon parantaminen kickbikellä, vauhdista hurmioituneena talvella olemme potkuroineet. Jokunen aika sitten kävin kymmenisen vuotta säilytyksessä olleen potkurini meille. Potkuri on kyydinnyt äitiäni nuorena ja minä kuljin sillä lapsena kouluun. Sen jälkeen meidän tiemme katkesi, mutta nyt suhteemme on lämminnyt uudelleen. Ja veikkaan ettei potkuri ole kokenut ihan äskettäin tuollaisia reissuja kuin mitä viime aikoina on saanut.

Maalipinnat ovat huonossa kunnossa ja jalakset ihan ruosteessa, mutta hyvin se luistaa ja pysyy kasassa. Jos se vaan kestää talven kanssamme tulee se saamaan kesällä hionnan, uuden maalin sekä muuta tuunausta, ehkä heijastimet.

Äskettäin käytiinkin hakemassa hiki tuolta reippaasta -15 asteen pakkasesta. Puut ovat kauniisti kuurassa ja ulos uskaltautuneet ihmiset hyväntuulisia. Monet tallensivat kauniin maiseman muistikortille, me verkkokalvoille. No muutama poseeraus maltettiin ottaa kotipihalla ja sitten vähän tietoja Sheriffien lenkeistä, sillä tällä kertaa nokialainen ja Sports Tracker tekivät yhteistyötä tallentaen kaikki kolme lenkkiä.

Lenkkeilijä nro 1 - Jimmy

Jimin vauhti on kohtalaisen taloudellista, nopeastikin mentäisiin, mutta mihin kiirehtiä valmiissa maailmassa? Ihmeellistä, sillä juuri tällä kyseisellä koirallahan on normaalisti kiire. Jimi pitää huolen itse alkulämmittelyistä ja vauhti kiihtyy loppua kohti, kunnes on taas loppulämmittelyjen aika. 5,26 kilometrin matkaan meni 37 minuuttia. Keskinopeus 8,4 km/h ja huippunopeus 26,0 km/h. Muutamat koirat piti ohittaa joten aikaa tuhrautui myös siihen. Suorituksena hyvä ja varma, myös yhteistyö toimi ja korvat kuulivat komennot vasen, oikea sekä seis.

Lenkkeilijä nro 2 - Jones


Täysin päinvastainen suorittaja, mitään ei säästellä ja jo pelkkä potkurin näkeminen pihalla aiheuttaa hirmuisen haukunnan. Joku onneton pikkutyttö tulee vastaan, ohitamme sen sujahtaen sekä haukkuen. Huoh. Muutamalla tauolla Jone kipittää koko matkan vailla lämmittelyjä. Jokaisen pakollisen pysähdyksen (suojatie) aikana herra käy kuumana; haukkuu ja hilluu. Kiitän korkeimpia voimia ettei kukaan ollut samaan aikaan ulkona ja saimme irrotella Jonen kanssa kunnolla. 5,26 kilometrin matkaan meni 34 minuuttia. Keskinopeus 9,1 km/h ja huippunopeus 23,7 km/h. Kannustin Jonea hurjasti, mutta ilmeisesti kova vauhti vei voimia eikä huippunopeus noussut enää tuosta. Joka tapauksessa hieno suoritus. Jonekin kuuli käskyt sekä tsemppauksen ja pisteitä tulee yhteistyöstä.

Lenkkeilijä nro 3 - Jazzmendaali


Vaatteet hiestä märkänä täytyi minun käyttää vielä viimeinenkin koiruus lenkillä. Sehän oli ollut kiltisti muiden lenkkien ajan. Kieltämättä oma kunto alkoi olla jo lähtiessä koetuksella, mutta Jasun kannustuksesta jaksoin lähteä matkaan. Enhän voinut estellä sen menohaluja. Aloitus olikin repäisevä, yksi haukahdus ja heti ensimmäisen potkun jälkeen tunsin voimakkaan vedon. Jasu siis ihan oikeasti vetää minua potkureineni. Muutama onneton sattui tulemaan vastaan, mutta eipä tuo vauhtia haitannut. Ohitukset menivät hienosti ja ihmiset näyttivät nauraneen meille. Onko muka ihmistä vetävässä mäyräkoirassa jotain huvittavaa?! Vauhtia piisasi ja vilkaisinkin välillä puhelinta paljonko keskinopeus mahtoikaan olla. Minun olisi pitänyt jaksaa juosta, mutta lenkki oli jo kuitenkin kolmas peräkkäinen... Keskeytin mittaamisen 4,72 kilometrin kohdalla, sillä en oikeasti jaksanut itse pysyä tahdissa. Kilpailuhenkisenä ihmisenä en tahtonut sössiä koiran suoritusta joka oli ihan selvästi nopein. Jasu juoksi tuon matkan 28 minuuttiin ja keskinopeus oli 9,8 km/h maksiminopeuden ollessa 28,2 km/h. Kiitokset Jaskalle yhteistyöstä, se oikeesti jaksoi kirittää minua, harmi ettei oma kunto kestänyt. Ensi kerralla täytyy sen päästä ensimmäisenä koirana matkaan.

Ei siis liene epäselvää kuka on nopein koiramme ja ketä kannattaisi treenata siihen canicrossiin. Hiukan itseäni pelottaa tuo juoksutus, mutta täytyy vaan seurailla ettei kukaan näytä kipeytyneen siitä. Nyt on jokainen pitänyt lenkin jälkeen tuota Back on Track -manttelia päällä ja illalla täytyy vähän hieroskella kavereita. Koira on tehty liikkumaan ja nämä juoksevat täydestä ilosta. Kuitenkin pitää muistaa kohtuus kaikessa ja siksipä meillä juostaan kerran viikossa. Nuoremmat koirat saisivat myös opetella säännöstelemään vauhtiaan. Pidemmän päälle kun tuo kova vauhti syö aika paljon energiaa. Kaikkein onnellisin olen Jonen puolesta, sillä on niin paljon patoutunutta energiaa jota ei voida enää pelkällä palloleikillä purkaa. Se aivan selvästi nauttii juoksusta ja onneksi tassut ovat kestäneet. Jone juoksee Hurtan fleecepuku päällänsä, sillä nuo Husky valjaat hankaisivat muutoin kainalot auki. Samat Huskyn vetovaljaat soveltuvat kaikille ja hihnana käytämme 2,5 metrin juostavaa TopCaniksen hihnaa. Itselleni ehkä saisin hankkia tekniset alusvaatteet :) Tänään Jimi ja Jasu saavat extrana nauttia siankorvat ja Jonelle tarjotaan poroa, isäntäväki syventyy lautapeleihin.

Mukavaa pakkasviikonlopun jatkoa!