Tavoitetta vuoteen 2012

Joka vuodelle on tainnut olla lista tavoitteita. Niiden toteutuminen on joka vuosi ollut yhtä huonoa. Alkaneelle vuodelle 2012 emme aseta juurikaan mitään tavoitetta. Miksi ottaa stressiä mistään turhasta?! Suurin tavoitteemme on elää rauhallista ja levollista elämää. Kahnauksia ei ollut viime vuonnakaan laumassamme, joten pyrimme elämään samassa sovussa. Korkeintaan Jasu voi hiukan opetella käytöstapoja Sohvi-kanin kanssa.

Jimille tekisi mieli saada pari mejä-koetta, mutta niihin pääsystäkään kun ei ole varmuutta niin ei voi sanoa mitään varmaksi. Keväällä tulee myös sopiva tuomari lähellemme, joten ehkä yritämme metsästää kehästä sitä aiemmin kauaksi jäänyttä H:ta. Ilman sitä, kun mejäily on vähän turhaa. Haave valioitumisesta kun elää edelleen emännän ajatuksista.

Agilityn jatko on vielä epävarmaa, mutta toivottavasti saadaan porukan kanssa pyörät pyörimään ja toiminta jatkumaan. Suurempana kuin koskaan ennen tuon yhdistyksen toimesta.

Jonen suurin tavoite on päästä elämään lääkkeetöntä ja koiran arvoista elämää. Vuoden 2011 loppu antoi hienoja tuloksia ilman kortisoonia ja toivottavasti koko vuosi 2012 voidaan olla ilman sitä. Koira on selvästi virkeämpi sekä se laihtui kerralla reilun kilon, kun ylimääräinen neste hävisi kehosta.

Isännän mielestä Jone voisi jäädä "työkyvyttömyyseläkkeelle", mutta itse tahtoisin kokeilla Jonen kanssa LUT:a (luolakoirien taipumuskokeita). Ensin kuitenkin ihon on oltava täysin kunnossa sekä karvapeitteen ehjä. En todellakaan tahdo kiusata Jonea enää enempää. Joka tapauksessa aika tekee hyvää ja tuo itsevarmuutta, joten eiköhän koiruus pääse vielä joskus kokeilemaan tuota lajia. Mejä on Jonella hallussa, siispä kaverin kanssa voisi yrittää hakea sen toisenkin ykkösen.

Jasun kanssa on perusopinnot vielä pahasti kesken. Siitä piti tehdä tokoilijaa ja meillä onkin kiinnitys yhteen porukkaan tokoilemaan. Riippuu vaan siitä saadaanko tarpeeksi osallistujia, jotta se on kannattavaa. Jäljestystä on kokeiltu Jasunkin kanssa ja kaveristahan pitäisi oman tietoni/taitoni ansiosta tulla se talon paras koira :) Joskin Jasun molemmat pallit ovat syvällä vatsassa, joten myöhemmin myös Jasun osalta näyttelytuloksen saaminen voi vaikeuttaa lajin harrastusta.

Lisäksi itseäni vähän tuon yhden ja saman lajin harrastaminen tympäisee. Tahtoisin siis mieluummin keskittyä Jasun kanssa johonkin muuhun. Vaikka kadonneen ihmisen etsintään tai kaverikoiratoimintaan. Eikä se sorsan metsästyskään ole vielä täysin kuopattu ajatus. Äkkiäkös tässä sen metsästyskortin suorittaa. Ainakin useammalta ihmiseltä saisi opetusta ja neuvoa sitten ihan käytännössä.

Itseäni on pyydetty vetämään kentälle koulutuksia, mutta en ole vielä antanut myönteistä vastausta. Ensin joku saisi kouluttaa minut :) Tarkoitus olisi myös nikkaroida muutama agilityeste tuohon takapihalle, jotta pääsisin harjoittelemaan ohjaamista. Mikäli agiryhmä saadaan pyörimään täytyy minunkin ryhtyä vetämään treenejä. Pelottavaa.

Työkaverini puolestaan olisi kiinnostunut kokeilemaan canicrossia eli koirajuoksua. Täytyy vaan nyt ensin selvitellä kuinka hänen ja jonkun koiramme (Jimin tai Jasun) kanssa yhteistyö toimii. Niin ja mitä tuo laji vaatii. Lieksan Palveluskoirakerho ainakin tuon lajin mainitsee omakseen.

Harmittaa suunnattomasti, että kaikki koiramme ovat enemmän tai vähemmän viallisia. Tai vielä enemmän harmittaa se, että kaikkiin rodunomaisiin lajeihin tarvittaan se näyttelytulos. Joka tapauksessa näillä maanantaikappale mäyräkoirilla on rakastava koti, hyvää ruokaa, omat sängyt, virikkeitä, pitkiä lenkkejä ja takkatulta. Näillä mennään ja katsotaan mihin kantti riittää.



ps Blogin / kotisivujen suhteen ei ole vielä uudistuksia tiedossa. Ehkä voisin kirjoitella kuulumisiamme useammin, yritän kovasti parantaa tahtia. Uutuutena blogin oikeaan reunaan päivittyvät tuoreimmat kuulumisemme. Tämän on tarkoitus antaa knoppitietoa meistä sekä se on itselleni kalenterin / päiväkirjan korvike monessa asiassa.