Jonen siedätyshoito

Reipas potilas ja uusi laihtunut ulkomuoto

Olenkin maininnut täällä varmaan Jonen iho-oireista, allergioista ja mahdollisen siedätyshoidon aloituksesta. Maanantaina aloitimme Jonen siedätyksen ja toiveena olisi saada koiralle mahdollisimman terveitä päiviä ja vuosia.

Kävin hakemassa siedätyshoidon Eläinlääkäri Kivuttomalta jossa minut opetettiin pistämään (tyynyllä). Jone ei ollut mukana, koska eläinlääkärimme kanssa sovimme ettei Jonea tarvitse tuoda paikalle. Se olisi hermostunut turhasta ja olenhan ottanut onnistuneet teippinäytteetkin kotona, vaikka normikäytäntö on kai viedä se eläinkin lääkärille, eikä pelkästään omistaja :) Joka tapauksessa se opettelu ei todellakaan olisi onnistunut Jonen kanssa. Sehän olisi huutanut siinä hoitopöydällä ja pistos olisi saattanut osua mihin tahansa.

Jokunen viikko sitten käytiin samaisen eläinlääkärin luona Jasun rokotuksilla. Jasu sai kehuja ja pelkkää positiivista palautetta reippaasta käytöksestä sekä siitä, että antoi käsitellä itseään niin hyvin. Ainoastaan hampaita laskiessa kaveri puntuili hiukan. Jopa paino 12,7 kg oli sallittu. Kylkiluut ja selkäranka tuntuivat ja elkku löysi karvapeitteen alta vain lihasta. Sanoin meidän ryhtyvämme laihutuskuurille, mutta ajatus tyrmättiin. Mutta siis tällä käynnillä eläinlääkäri päätti ettei Jonen tarvitse tulla käymään siedätyshoidon takia asemalla. Onneksi elkku näki ettei meidän kaikki koirat ole vauhkoja ja ylivilkkaita :)

Vuonna 2010 allergiatestien tehtyjen tulosten perusteella siis saimme tuon Spot -siedätyshoidon. Jone siedättyy nyt sitten tuon paketin avulla näihin seuraaviin allergeeneihin, pahoittelen etten löytänyt netistä suomeksi mitään fiksumpaa noiden homeiden osalta:

curvularla, home ulkoilmassa
karvamesiheinä, nata, penisiliini, puna-apila, fusarlum (punahome jota esiintyy esim. viljoissa)
koiranheinä, nigrospora (jokin home), rhizopus (tämä on myös jokin home)
pölypunkki, raiheinä, heinäratamo, kultapiisku, nokkonen, poppeli, jalava, leppä, paju, pujo ja varastopunkki

Eli jos tuo hoito toimii niin elämisen ja lenkkeilyn pitäisi olla helpompaa. Nythän oireet ovat olleet pahimmillaan märän ja lämpimän syksyn / kevään aikana. Siis silloin kun homeet ovat muhineet tuolla luonnossa esim. lehtikasoissa. Itseäni helpottaa tieto myös tuosta pölypunkkiin siedättymisestä. Eihän sitä saa mitenkään häviämään täysin, edes perusteellisella siivoamisella.

Projekti on kyllä kieltämättä pitkä ja saattaa vaatia koko elämän ajan pistoksia, mutta jos tällä nyt jotain hyötyä saadaan niin toki kokeillaan. Jone kuitenkin täyttää vasta kolme vuotta ja olisi hienoa saada sille lääkkeettömiä vuosia.

Aloitussetti, tosin neuloja ja ruiskuja on hiukan enemmän

Pakkaus sisältää kolme pulloa liuoksia. Ensin aloitetaan vihreästä pullosta, jossa on kaikkein lievimmät aineet. Alkuannos on 0,1 ml ja pistosväli on kaksi päivää. Eli annos isonee joka kerta, toisella kerralla se on 0,2 ml, kolmannella 0,3 ml jne. Vihreä pullo loppuu tällä pistosaikataululla 29.1. mikäli hoidossa tulee jotain ongelmia, esim. Jonen kunto huononee tai se ryhtyy kutisemaan tulee annosta pienentää.

Sitten 3.2. jatketaan siniseen pulloon, jossa on jo hiukan tujakammat aineet. Siinäkin hoito aloitetaan pienellä annoksella, mutta pistosväli on jo suoraan viisi päivää. Sinisen pullon pitäisi loppua 13.4.

Sitten tuleekin punaisen pullon vuoro. Tässä on siis kaikista vahvimmat aineet, myös aloitus on jo suoraan isommalla määrällä (0,3 ml). Päiväväli myös pitenee joten, tällä punaisella pullolla pitäisi päästä tuonne marraskuun 2. päivään asti. Koko tämän hoidon aikana pitäisi siis olla kortisoonitta ja hoitoa ei tulisi keskeyttää, kun se on kerran aloitettu. Hoidon aloituspakkaus maksoi 127 euroa ja vakuutusyhtiön tulisi tämä korvata täysimääräisenä. En tiedä kuinka ne suhtautuvat, jos hoitoa tulee jatkaa koko koiran eliniän ajan. Toivottavasti sitä ei tarvitsekaan tehdä.

Olemme isännän kanssa nyt pistäneet Joneen siis kaksi pistosta. Ensimmäinen meni opetellessa, sillä en ole ikinä pistänyt mitään kehenkään ja inhoan neuloja & pistoksia. Isäntä kiinnitti Jonen huomion pitsaan jota oli syömässä ja minä tuikkasin neulan niskaan. Ainetta valui myös karvoihin, mutta pääasia oli kai ettei potilas huomannut toimenpidettä. Toinen kerta menikin jo paremmin. Isäntä jututti Jontsausta ja minä nostelin niskanahkaa ja tuikkasin samalla neulalla. Kumpikin kerta on mennyt siis yllättävän hyvin, koska koiruutta ei ole pakotettu pysymään paikoillaan eikä se ole neulaa edes nähnyt. Eikä oireitakaan ole näyttänyt olevan. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti huomista pistospäivää, jonka jälkeen on enää 23 pistosta.